Andeilta Amazoniin – Kokemuksia Boliviasta

Puolen vuoden vapaaehtoistyöjaksoni Boliviassa alkoi syyskuun alussa, kun hyppäsimme kolmen muun suomalaisen maailmanvaihtarin kanssa lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. Ajatus vaihtoon lähtemisestä oli hiipinyt pikkuhiljaa mieleeni ja lopulta päätin toteuttaa unelmani.

Opintoni nuoriso,- sosiaali- ja kulttuurialalla olivat kuitenkin pahasti vaiheessa, joten minun oli keksittävä jonkinlainen ratkaisu niiden kanssa pelaamiseen. Ja ratkaisuhan löytyi: ulkomaanharjoittelu. Eli toisin sanoen onnistuin hyväksi lukemaan vapaaehtoistyöjaksoni harjoitteluksi opintoihini. Sitten ei muuta, kuin ulkomaanopintorahahakemukset vetämään ja reissun suunnittelu käyntiin!

Kotikaupunkina Cochabamba

Kevyen kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen löysimme itsemme maailman korkeimmasta miljoonakaupungista Andien vuoristosta. Ensimmäiset viikot kulutimme La Pazissa opiskellen espanjaa, osallistuen erilaisiin ICYEn aktiviteetteihin sekä hoitaen viisumiasioita kuntoon. Alkuleirin jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään kohti kotikaupunkejamme, eli minun tapauksessani Cochabambaa.

Kuvassa: Cochabamban Plaza Colon.

Cochabamba on asukasluvultaan noin Helsingin kokoinen kaupunki, mutta keskusta on pieni ja muutenkin kaupunki huokui jonkinlaista pikkukylän rentoa ilmapiiriä. Asuin isäntäperheessä, johon kuului ydinperheen (äiti, isä ja kaksi siskoa sekä vaihdossa Saksassa oleva veli) lisäksi epämääräinen joukko setiä, tätejä, isoäitejä ja serkkuja.

Perheessä asuminen oli samaan aikaan todella haastavaa, että antoisaa. Osallistuin perheen kanssa erilaisiin juhliin ja myös espanjan kielen taitoni parantui paljon. Perhe auttoi myös hurjasti käytännön asioissa ja sain todella kokea bolivialaisen kulttuurin juuriaan myöten. Toisaalta monta vuotta itsekseen asuneen opiskelijan ei ollut ihan helppoa sopeutua kulttuurieroihin ja perheen arkeen.

Työskentelin Cochabambassa Proyecto Horizonte – Ushpa ushpa -nimisessä organisaatiossa, jonka päätarkoituksena on tarjota tukea Ushpa ushpan naapurustolle ja auttaa sitä kehittymään ja nousemaan pois köyhyydestä. Proyecto Horizonten piiriin kuuluu päiväkoti, nuorisotila, pieni terveyskeskus sekä lukuisia muita palveluita, kuten sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Projekti tekee myös paikallisissa kouluissa nuorisotyötä.

Itse työskentelin pääasiassa nuorisotilan ja lastentarhan puolella, ja harjoitteluni oli todella antoisa. Nuorisotilalla vedin lukuisia ryhmiä lapsille ja nuorille muiden vapaaehtoisten kanssa ja auttelin siellä missä apua kulloinkin tarvittiin. Järjestimme myös erilaisia tapahtumia ja retkiä yhdessä muun henkilökunnan kanssa. Tarhassa päiväni kuluivat lasten perushoidossa auttaen sekä lasten kanssa leikkien.

Koska Boliviassa kouluvuosi alkaa tammikuussa, koulujen kesäloma osui keskelle vaihtoani. Kesäloman aikana tein lähinnä käytännön kunnossapitotöitä, kuten huonekalujen maalaamista, toimistojen muuttoa ja siivousta, sekä hallinnon tehtäviä, kuten rahoitusten etsintää ja tiedottamista.

Karnevaaleja ja vaikeita asioita

Puolen vuoden aikana ehdin oppia kaikenlaista bolivialaisesta ja eteläamerikkalaisesta kulttuurista. Vietin varsin mielenkiintoisen joulun ja uudenvuoden perheeni kanssa sekä juhlin mm. kuolleidenpäivää ja karnevaaleja oikein urakalla. Maistelin uusia ruokia, opettelin salsaa ja tutustuin paikalliseen liikenteeseen, aikakäsitykseen sekä tapoihin ja tottumuksiin.

Kuvassa: Laamoja moikkaamassa Bolivian ylängöillä.

Kielitaitoni parani matkan aikana, ja opin myös sen, että viittomakielellä pärjää pitkälle. Luonnoltaan Bolivia oli täysin uskomaton, ja ehdin muun muassa seikkailla niin vuoristoissa, suola-aavikoilla kuin sademetsässä.

Bolivia on Etelä-Amerikan köyhin maa, joten kohtasin myös paljon vaikeita asioita. Köyhyys, machokulttuuri, perheväkivalta, päihdeongelmat sekä jengit olivat läsnä monen paikallisen elämässä, ja näihin ongelmiin törmäsin päivittäin myös vapaaehtoistyöpaikassani. Tällaisten asioiden kohtaaminen antoi syvyyttä omaan ajatusmaailmaani ja käsitykseen maailmasta.

Vapaaehtoistyöjaksoni oli todella antoisa ja upea kokemus, joka kasvatti niin ammatillisia valmiuksiani kuin ymmärrystäni maailmasta ja sen kulttuureista. Lisäksi sain lisää itsetuntemusta ja itseluottamusta selviytyä erilaisista asioita. Toivon myös, että omalla toiminnallani pystyin jakamaan jotain itsestäni ja kulttuuristani paikallisille.

Vaihtoa suunnittelevalle antaisin vinkiksi paneutua kielen opiskeluun, sillä se helpottaa paljon kaikkea arkeen sopeutumista. Mutta kielitaidosta ei kuitenkaan kannata tehdä kynnyskysymystä. Aina ihmisten kanssa tulee toimeen ja pärjää, kun on asenne ja hymy kohdillaan.

Maailmalle vaan, mars! 🙂

Anu Molarius
Vapaaehtoistyössä Boliviassa kaudella 2014–15

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!