Ihanien vanhusten parissa Costa Ricassa

Helmikuussa 2014, kyllästyneenä ylioppilaskirjoituksiin ja opiskeluun, päätin hakea vuodeksi vapaaehtoistöihin Maailmanvaihto ry:n kautta, mikä on osoittautunut tähänastisen elämäni parhaimmaksi päätökseksi.

Nyt elän espanjankielistä elämää Costa Ricassa sademetsien, paratiisirantojen, tulivuorien ja maailman onnellisimpien ihmisten keskellä, enkä itsekään voisi kuvitella olevani tällä hetkellä onnellisempi missään muualla. Asun isäntäperheessä pienessä kaupungissa kolme tuntia pääkaupunki San Josesta ylöspäin ja työskentelen vanhainkodissa vain kahden minuutin kävelymatkan päässä kodistani. Asun isäntäperheessä vanhempien, pikkusiskon ja kahden koiran kanssa. Perheestä, varsinkin siskostani, on tullut minulle todella läheinen.

Työskentelen maanantaista perjantaihin aamukahdeksasta kahteen iltapäivällä. Vanhukset vanhainkodissani ovat ihania. Autan heitä ruokailuissa, vien kävelyille, pelailen korttia ja kuuntelen heidän tarinoitansa, joita useimmilla riittää välillä tylsistymiseen asti.

Olen ollut Costa Ricassa puoli vuotta, ja vielä kuusi kuukautta on edessäpäin. Nyt Suomeen (meinasin kirjoittaa kotiin, mutta olenhan täälläkin kotona, hämmentävää) lähteminen tuntuisi erittäin oudolta ja keskenjättämiseltä, kun on juuri asettunut kodiksi ja vihdoin pystyy puhumaan paikallisten kieltä ilman kielimuureja. Kaikille, jotka lukevat tätä ja miettivät vapaaehtoiseksi lähtemistä, hakekaa ehdottomasti vuoden ohjelmaan!

”Eläminen uusissa oloissa on ollut rikkaampi kokemus kuin olin ajatellut, ja maailmankuvani ja ajatusmallini ovat muuttuneet. Mielestäni on iso rikkaus tuntea kaksi kulttuuriympäristöä!”

On ollut haasteellista sopeutua siihen, ettei mikään ei tapahdu justnytheti ja että aikakäsite on yleisesti ottaen erittäin valuva. Olin tietysti lukenut tästä Suomesta lähtiessäni ja ajatellut, ettei siinä ole minulle ongelmaa. Mutta eihän se niin mennyt (kuten ei moni muukaan asia), ja kärsivällisyyttä on tullut treenattua.

Ensimmäisinä kuukausina kärsivällisyyttäni koeteltiin myös siksi, etten ymmärtänyt paikallisten puhetta enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni äidinkielelläni. Kukaan ei myöskään ymmärtänyt, mitä yritin sanoa espanja-englanti-suomi-ruotsi-sekoituksellani. Onneksi nyt tulee enää harvoin muita kuin espanjankielisiä sanoja suusta!

Eläminen uusissa oloissa on ollut rikkaampi kokemus kuin olin ajatellut, ja maailmankuvani ja ajatusmallini ovat muuttuneet. Mielestäni on iso rikkaus tuntea kaksi kulttuuriympäristöä! Olen saanut ihania ystäviä paikallisista ihmisistä ja toisista vapaaehtoisista ympäri maailmaa sekä perheen ja kodin Costa Ricasta. Olen myös oppinut sopeutumaan ja pärjäämään uudessa maassa kaukana kotoa. On ihanaa olla täällä!

Kaisa Siekkinen
Kirjoitus on vapaaehtoiskaudelta 2014–15

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!