Terveisiä maailmalta: Suomesta Sveitsiin, Saksasta Suomeen

Maailmanvaihto lähettää ja vastaanottaa vuosittain nuoria pitkäkestoiseen vapaaehtoistyöhön. Minja von Holten ja Paula Eschenburg jakavat kokemuksiaan vapaaehtoistyöstä Euroopan Solidaarisuusjoukkojen kautta.

Each year Maailmanvaihto sends and receives young people for long-term volunteering. Minja von Holten and Paula Eschenburg share their experiences of volunteering with the European Solidarity Corps.

Haastattelut/interviews: Fabienne Zogg & Emma Niemi

Minja: Suomesta Sveitsiin

 

Innostuin lähtemään vapaaehtoiseksi Sveitsiin, koska isäni suku on Sveitsistä. Olen itse kaksoiskansalainen ja olen pienestä lähtien haaveillut asumisesta Sveitsissä edes hetken aikaa. Aiemmin en kuitenkaan uskaltanut lähteä sinne siksi, etten osannut saksaa, ranskaa tai italiaa. Vapaaehtoistyö vaikutti helpolta ja turvalliselta tavalta tutustua toiseen kotimaahani. Sveitsi tuntui ainoalta kohdemaalta, johon oikeasti halusin lähteä, ja jättää elämäni Suomessa vuoden tauolle. Päädyin vapaaehtoiseksi sattumalta. Äitini kuuluu Sveitsin Ystävät Suomessa -yhdistykseen, joka oli tiedustellut sähköpostitse, tuntisiko joku henkilön, joka haluaisi lähteä vapaaehtoistyöhön lasten ja nuorten iltapäiväkerhoon Sveitsiin. Äitini välitti viestin minulle, ja asiaa hetken mietittyäni sateisena, pimeänä ja kylmänä lokakuisena iltana päätin jättää hakemuksen.

Tavoitteena oppia puhumaan saksaa ja tutustua paikalliseen arkeen

Suurin tavoitteeni ennen lähtöä oli oppia saksan kieltä ja tutustua sveitsiläiseen arkielämään. Vapaaehtoistyössä toivoin pääseväni näkemään, millaista sveitsiläisen lapsen arki on. Minulla on pitkä kokemus iltapäiväkerhon- ja koulunkäynninohjaajan tehtävistä Suomessa, joten osasin ennakoida, millaista työ olisi. Aloitin vapaaehtoisjaksoni neljä kuukautta sitten ja päivä päivältä ymmärrän saksaa paremmin. Pikkuhiljaa olen myös yrittänyt puhua kieltä. Vapaaehtoisvuoteeni kuuluu kuukauden kuluttua alkava kielikurssi, ja toivon, että siihen mennessä kielikorvani on hieman tottunut saksan kieleen ja opiskelu on helpompaa.

Vapaaehtoisena iltapäiväkerhossa

Vapaaehtoistyöpaikkani on Jugendland, joka on avoin iltapäiväkerho, joka järjestää 7–18- vuotiaille lapsille ja nuorille ilmaista toimintaa. Se on mielestäni sekoitus nuorisotaloa ja iltapäiväkerhoa. Tarjoamme joka päivä Zvierin (kello neljän ruoan eli välipalan) ja perjantai-iltaisin teemme päivällisen ja syömme lasten kanssa. Jugendlandissa järjestetään myös vuosittain noin kolme muutaman päivän leiriä. Leirit ovat maksullisia ja ne sisältävät erilaisia leikkejä, pelejä ja työpajoja. Leireillä on tietty teema, ja nukumme teltoissa Jugendlandin isolla pihalla. Työtehtäviini kuuluu yleisen siisteyden ylläpito, lasten kanssa leikkiminen ja askartelu sekä Zvierin valmistus.

Muutaman viikon työskenneltyäni huomasin, että lapsilla on samankaltaisia haasteita niin Sveitsissä kuin Suomessa, mikä oli mielestäni hyvin mielenkiintoista. Vaikka Sveitsin koulujärjestelmä ja kulttuuri ovat hyvin erilaiset Suomeen verrattuna, ovat haasteet ja tuen tarve kuitenkin samanlaisia.

Kommunikointia yli kielimuurien

En osannut odottaa, että kotiutuisin Sveitsiin näin nopeasti. Isäntäperheeni tuntuu kuin omalta perheeltä, ja olen saanut kavereita sekä nähnyt kauniita paikkoja. Vapaaehtoistyöni on tuntunut kiinnostavalta ja mukavalta. Rajallinen kielitaito on tuonut mukanaan haasteita – välillä on todella turhauttavaa, kun ei pysty puhumaan lapsille ja luomaan heihin samanlaista luottamussuhdetta kuin Suomessa pystyisi. Hämmentäviä tilanteita on myös tullut eteen, kun en ole ihan täysin ymmärtänyt, mitä lapset kysyvät tai sanovat.

Antoisinta vapaaehtoistyössäni on ollut viettää aikaa lasten kanssa ja se, että yritämme kommunikoida ilman yhteistä kieltä. Olen myös saanut paljon uusia askarteluideoita sekä oppinut uusia lautapelejä. On ollut todella mielenkiintoista nähdä, millaista on sveitsiläisen lapsen elämä.

Terveiseni kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille

Uskaltakaa lähteä, ja valitkaa sellainen kohdemaa, joka kiinnostaa teitä aidosti. Vapaaehtoisvuosi on paljon muutakin kuin vain vapaaehtoistyötä, joten ota mukaan hyvät kävelykengät ja avara mieli, kun lähdet maailmalle.

Paula: From Germany to Finland

 

After I finished high school in Germany, I did not know what I wanted to do in the future. I was craving experiences and needed time to think about my goals and career aspirations. Knowing that a volunteer year abroad can really shape you and help you to grow, I chose a project in Israel. Since travelling to Israel was nearly impossible at the time due to the pandemic, I decided to go to a European country instead. I chose Finland for its amazing nature and landscapes, but also because I love Northern European countries and because I happened to find a great project. Coming to Finland definitely turned out to be the right decision.

A variety of tasks at a folk high school

My voluntary workplace is called Lehtimäen opisto and it is located in Lehtimäki, a small village near Seinäjoki. It is a folk high school for people with disabilities, which, in addition to education, also offers occupational therapy as well as riding therapy to the students. I had a whole variety of different tasks. On Mondays, I worked in the school kitchen, and on Thursdays, I assisted with the riding therapy and helped to clean the school stables. The other days of the week, I was able to work with the students in their classes. For example, I helped in the math, music, art, and handicrafts classes.

An inspirational experience

In my project, I work with people with disabilities. I expected the work to be very difficult and full of sorrow. Instead, I found the work to be inspirational, and I was able to build great connections with the students. Obviously, there were a few difficult situations but overall, being a part of the students’ daily life was truly a joyous and exciting experience.

It was really surprising how the time flew by. It feels like yesterday when I stepped out of the plane all excited and nervous. Also, I got to know so many amazing and inspiring people and grew a lot over the past ten months.

Meaningful connections in rural Finland

I would say that the most rewarding experience was the work with my students. We learned a lot from each other, and I am really grateful that I got to work with them. The most challenging thing for me was living in a very small village. Having lived in Berlin, a big city, for my whole life, it was difficult to adapt to the life in Lehtimäki, where there is only one bus a day.

Greetings to those considering volunteering abroad

Going abroad for a year is a big decision, and at the end of the day, no one can make the decision for you. But I would always recommend it since it is an amazing opportunity to grow and get to know yourself.

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2021 -lehdessä.