Onko sinulla kokemusta kokkaamiesta isoille ryhmille ja pidätkö leiritunnelmasta? Hae keittiövastaavaksi Maailmanvaihdon nuorten vapaaehtoistyöntekijöiden puolivuotisleirille!
Maailmanvaihto järjestää 15.–18.1.2026 Antaverkan leirikeskuksessa Ylöjärvellä puolivuotisleirin vapaaehtoistyössä Suomessa oleville nuorille. Etsimme nyt leirille keittiövastaavaa. Olisitko se sinä?
Keittiövastaavan tehtäviin kuuluu suunnitella leirin ruokalista ja tehdä ruokatilaukset sekä valmistaa ateriat leirin aikana yhdessä keittiötiimiläisten kanssa. Leirille edotetaan yhteensä noin 40 osallistujaa ja tiimiläistä.
Leirille on bussikuljetus Helsingistä. Leirin järjestelyihin osallistuvat Maailmanvaihdon järjestösihteeri ja harjoittelija sekä 3–4 vapaaehtoista leiriohjaajaa, keittiövastaava sekä 5 vapaaehtoista keittiötiimiläistä.
Etsimme keittiövastaavaksi kokki- tai kotitalousalan opiskelijaa tai ruoanlaiton ammattilaista. Keittiötiimin työkielet ovat englanti ja suomi.
Maksamme keittiövastaavalle palkkaa suunnittelutyön ajalta ennen leiriä sekä leiripäiviltä, opiskelijalle 1 430 € kuukausipalkan mukaisesti ja ammattilaiselle 2 500 € kuukausipalkan mukaisesti.
Pesti keittiövastaavana voi sopia sinulle, jos haluat sitoutua Maailmanvaihdon arvopohjaan ja toimintaperiaatteisiin. Arvomme ovat globaalivastuu, kulttuurien välinen oppiminen ja yhdenvertaisuus. Toiminnassamme tärkeitä periaatteita ovat välittäminen ja inklusiivisuus, luotettavuus ja vastuullisuus sekä avoimuus. Lue lisää Maailmanvaihdon arvoista ja toimintaperiaatteista.
Näin mukaan
Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä mahdollisimman pian! Hae lähettämällä vapaamuotoinen hakemuksesi järjestösihteeri Mari Takalolle osoitteeseen hosting@maailmanvaihto.fi. Täytämme paikan sopivan hakijan löydyttyä. Mari antaa mielellään lisätietoja. Tavoitat Marin myös puhelimitse: 044 318 0888 (myös WhatsApp).
Maailmanvaihto ry – ICYE Finland on vuonna 1958 perustettu nuorisovaihtojärjestö. Kauttamme nuoret aikuiset voivat lähteä Suomesta ulkomaille ja tulla maailmalta Suomeen vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi. Toimimme kulttuurien välisen ymmärryksen, yhdenvertaisuuden ja rauhan edistämiseksi. Järjestömme on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton.
Lue myös
Vapaaehtoistyöhön Saksaan – koulutusta, nuorisotyötä ja kulttuurienvälistä vaihtoa Urspring Schoolissa
Oletko 18–30-vuotias ja etsitkö merkityksellistä kansainvälistä kokemusta syksyyn? Lähde Euroopan...
Eurooppalaisia hankkeita, sosiaalista mediaa ja poliittisen kasvatuksen työpajoja… hae vapaaehtoistyöhön Saksaan!
Oletko 18–30-vuotias ja etsit merkityksellistä kansainvälistä kokemusta syksyyn? Lähde Euroopan...
Tehtäviä second hand -kaupassa, kiertotaloutta, tukea lapsille… elokuussa vapaaehtoistyöhön Islantiin! (DL 20.6.)
Oletko 18–30-vuotias ja etsit uusia merkityksellisiä kansainvälisiä kokemuksia ensi syksyyn?...
Vapaaehtoistyö uudessa ympäristössä on monella tapaa vaativa, mutta palkitseva kokemus. Jotta se sujuisi hyvin sekä vapaaehtoisen että vastaanottavan yhteisön kannalta, vapaaehtoiset, työpaikat ja kotimajoittajat valitaan huolellisesti ja heidät valmennetaan tehtäväänsä.
Ennen lähtöä vapaaehtoisille järjestetään valmennuskoulutus ja paluun jälkeen he osallistuvat palanneiden tapaamiseen. Kohdemaassa ohjelmaan sisältyy tulovalmennus, väliarviointi (vuoden jaksoissa) ja loppuarviointi sekä paikalliskielen opetusta.
Vapaaehtoiset saavat sairaus- tapaturma- ja vastuuvakuutuksen ja heidän päivittäiset työmatkakulunsa korvataan. Lisäksi vapaaehtoiset saavat kuukausittaisen taskurahan.
ICYE-järjestö tukee vapaaehtoisia sekä Suomessa että kohdemaassa käytännön asioissa, uuteen kulttuuriin sopeutumisessa ja mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Osallistumismaksuilla katetaan järjestöjen hallinnollisia kuluja, kuten toimistovuokria ja henkilökunnan palkkoja sekä ohjelman toteuttamiseen osallistuvien aktiivien koulutuksia.
Jos Suomeen saapuu vapaaehtoistyöntekijä maasta, johon Suomesta lähtee vapaaehtoistyöntekijä, suurin osa osallistumismaksusta jää Suomeen kattamaan ICYE-ohjelman kuluja täällä. Jos taas vaihto ei ole vastavuoroinen, Maailmanvaihto maksaa vastaanottavalle ICYE-järjestölle ohjelmamaksun vapaaehtoisen vastaanottamiseen liittyvistä kustannuksista. Ohjelmamaksujen suuruudet tiedotetaan hakijoille.
Vapaaehtoistyön kuluja eriteltyinä
Vaihtelee maittain ja vapaaehtoistyöpaikoittain, millaisia kuluja vapaaehtoistyöjaksoista aiheutuu ohjelmamaissa. Esimerkiksi Costa Ricassa yksittäisen vapaaehtoisen vapaaehtoistyöjakson kulut (noin 7 000 euroa) ovat viime aikoina jakautuneet näin:
6,3 % valmennusleirit ja matkakulut leireille
34 % majoitus- ja ruokakulut
0,8 % kielenopetus
10,8 % lentokenttänouto- ja työmatkakulut
10,2 % taskuraha
37,9 % hallinnolliset kulut (esim. toimistohenkilökunnan palkat sekä vierailut vapaaehtoistyöpaikoilla ja kotimajoittajien luona)
Turvallisuuden varmistamiseksi ICYEllä on kansainvälinen toimisto ja hallitus, jotka kehittävät ja valvovat toimintaa. Osa osallistumismaksusta käytetään näiden kansainvälisten hallintokulujen kattamiseen.
Vapaaehtoisten osallistumismaksut kattavat vain osan vapaaehtoistyöohjelman kokonaiskuluista. Maailmanvaihto saa lisäksi avustusta muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriöltä, mikä mahdollistaa osallistumismaksujen pitämisen mahdollisimman kohtuullisina. Suuri osa Maailmanvaihdon työstä toteutetaan vapaaehtoisvoimin.
Lue myös
Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä
Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...
Lokakuussa Liettuaan, Waldorf Open School hakee vapaaehtoista! (DL 31.8.)
Kiinnostaako sinua koulutuksen maailma? Tässä paikassa pääset vapaaehtoisytöntekijänä mukaan koulun...
7.10. Maailmanvaihdon etäinfo: Kohtaa maailma – vapaaehtoistyöhön ulkomaille
Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Tule Maailmanvaihdon etäinfoon tutustumaan vapaaehtoistyöohjelmiin! Keskiviikkona 7.10.2026...
Maailma kutsuu – tule KaVan etäinfoon ke 16. syyskuuta!
Keskiviikkona 16.9.2026 klo 18–19.30 Zoomissa, ilmoittaudu mukaan täällä ↗ (Zoom)...
Kuka olet? Missä ja milloin olet ollut vapaaehtoistyössä?
Olen Anni Valtonen ja olin vapaaehtoistyössä Meksikossa vuosina 1993–1994. Asuin paikallisessa perheessä pääkaupungin Méxicon laidalla, Estado de Méxicon puolella, vähän niin kuin Espoossa. Jaoin huoneeni perheen aikuisen tyttären kanssa. Myöhemmin muutin Guanajuaton kaupunkiin, jossa asuin naisille tarkoitetussa opiskelija-asuntolassa.
Miten ympäristöasiat ja ekologisuus näkyivät vapaaehtoisjaksollasi?
Ympäristöasioista puhuttiin tuohon aikaan paljon vähemmän, mutta muistan hatarasti, että olisimme saapumisleirillämme olleet istuttamassa puuntaimia Valle de Bravon kylässä. Kasvissyönti oli erittäin harvinaista ja meidän ryhmässämme olleita eurooppalaisia kasvissyöjiä hämmästeltiin kovasti. Omassa työssäni alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten kanssa en muista sivunneeni ympäristöasioita. Tehtäväni oli viettää heidän kanssaan aikaa samalla, kun heidän vanhempansa tekivät töitä. Luin lapsille kirjoja, leikin ja tanssin heidän kanssaan.
Kuinka aikasi kansainvälisessä vapaaehtoistyössä on vaikuttanut myöhempään elämääsi ja elämänvalintoihisi?
Vapaahtoisvuodella oli minulle kauaskantoiset seuraukset. Vuosi oli monella tavalla vedenjakaja elämässäni. Opin espanjan kielen ja sain koko maanosasta uuden kodin, kun tapasin Suomessa palattuani tänne vapaaehtoistyöhön tulleen kolumbialaisen nuorukaisen. Perustimme perheen ja elin parikymmentä vuotta kirjaimellisesti kahdessa maanosassa. Kahden aikuisen poikani mummola on Kolumbian Barranquillassa. Olen kirjoittanut noista vuosista kirjan Elämäni Kolumbia (Like, 2020), jossa sivuan myös Meksikon vuottani ja niitä taustoja, jotka minut alun alkaen Meksikoon työnsivät.
Nykyisessä työssäni Maailman Kuvalehden päätoimittajana pystyn ammentamaan kaikista niistä kokemuksista ja verkostoista, jotka olen vuosien varrella rakentanut niin Meksikoon kuin moneen muuhunkin Latinalaisen Amerikan maahan.
Lähdin Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin yli 10 vuotta sitten, suoraan lukion jälkeen vuonna 2014. Työpaikkani oli alakoulu Ghanassa, Kumasin kaupungin lähiössä. Maanosista halusin lähteä Afrikkaan ja maa valikoitui erityisesti kielitaidon vuoksi: puhun sujuvasti englantia, joka on Ghanan virallinen kieli. Tiesin haluavani työskennellä pienten lasten kanssa, josta minulla oli jo aiempaakin kokemusta. Suuri motivaation lähde oli kuitenkin halu nähdä arkielämää erilaisessa kulttuurissa, tutustua uusiin ihmisiin ja laajentaa omaa maailmankuvaani.
Odottamattomia käänteitä
Ennen vapaaehtoisjaksoani luin kaiken mahdollisen materiaalin Maailmanvaihdon sivuilta, rohmusin Ghanasta kertovia tai sinne sijoittuvia kirjoja, selasin läpi erilaisia blogeja ja tapasin siellä vapaaehtoistöitä tehneitä ihmisiä. Koen olleeni poikkeuksellisen hyvin valmistautunut siihen, mitä edessä piti tulevan.
Jälkikäteen katsottuna harva asia vapaaehtoisjakson aikana meni kuten odotin. Lähes joka vaiheessa eteen osui hyviä, huonoja tai neutraaleja käänteitä, jotka pistivät suunnitelmat ja odotuksen päälaelleen.
Esimerkiksi vuonna 2014 Länsi-Afrikassa levisi ebola. Niinpä oikeastaan sattumalta yhdeksi keskeiseksi osaksi vapaaehtoistyötehtävääni muodostuikin käsienpesukampanjan laatiminen lapsille ja erilaisten julisteiden piirtäminen koulun seinille, joissa esiteltiin faktoja ebolasta. Disinformaatio levisi hurjaa vauhtia ja oli tärkeää korjata vaarallisia väitteitä.
Ebola myös vaikutti suunnitelmiini viettää koulun loma-ajat matkustellen lähimaissa, kun rajat suljettiin.
Ebola on varmaan konkreettisin ja isoin esimerkki yllättävästä käänteestä, mutta muita pienempiä asioita sattui päivittäin. Mikään ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemätöntä. Ja lopulta yksi vapaaehtoisjakson tärkeimmistä opeistani olikin, että hyvin tehdyistä suunnitelmista huolimatta elämällä on tapana viedä yllättäviin suuntiin ja siitä selviää kyllä.
Koulussamme ei ollut käytössä tehtäväkirjoja, joten piirsin usein käsin oppilaille vihkoihin harjoitustehtäviä.
Itsenäistymistä ja uusia ihmisiä
Aika Ghanassa opetti minulle valtavasti. Luonnollisesti se oli suuri itsenäistymisen hetki ja keräsin paljon luottamusta omaan pärjäämiseeni. Suomessa kaiken oli aina voinut suunnitella hyvin ennakkoon, mutta Ghanassa piti vain mennä ja luottaa, että selviää. Kun tietoa ei löydy netistä, ei auta kuin lähteä siihen viereiseen pikkukylään paikan päälle katsomaan millaisia majoituksia sieltä löytyy. Kun alueen kadut ei näy kartalla, ei auta kuin kysyä neuvoa. Kun kotoa ei aina löydy samoja mukavuuksia kuin Suomessa, ei auta kuin keksiä luovia ratkaisuja pärjätäkseen sillä mitä on.
Tutustuin vapaaehtoisjakson aikana valtavaan määrään uusia ihmisiä, niin paikallisia kuin muita ulkomaalaisia. Matkustin paljon, kaikki Ghanan kymmenen hallinnosta aluetta läpi, ja jokaisella alueella opin uutta sen kulttuurista, kielestä ja ympäristöstä. Pidän edelleen yhteyttä paikalliseen ystävään, joka työskenteli silloin eräässä pääkaupungin hostellissa, jossa useasti yövyin.
Myös vähän maailmantuskaa
Pysäyttävää oli myös nähdä konkreettisesti kolonialismin ja rakenteellisen rasismin vaikutukset Ghanassa. En koskaan unohda vierailua Elminan linnassa, joka toimi Länsi-Afrikan orjakaupan keskuksena. Tai sitä, kun koulumme oppilas kysyi minulta onko totta, että Ebolaan on vihdoin kehitetty rokote, mutta sitä on annettu vain valkoisille. Vastasin rehellisesti, että se oli totta.
Jo ennen Ghanaan lähtemistä olin käsitellyt niin Maailmanvaihdon koulutuksissa kuin läheisteni kanssa paljon maailmantuskan vaikutusta päätökseeni hakeutua kansainvälisiin vapaaehtoistöihin. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Olin myös erittäin tietoinen niin sanotun “valkoisen pelastajan” ongelmallisuudesta. Yksi suurimmista syistä, miksi lopulta hakeuduin vapaaehtoistöihin juuri Maailmanvaihdon kautta, oli järjestön halu kehittää nimenomaisesti kansainvälisen vapaaehtoistyön eettisyyttä.
”Näin yli kymmenen vuotta myöhemmin muistan Ghanasta ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja ihmisten avoimuuden.”
Vaikka olin käsitellyt aihetta paljon, nousi se myös vapaaehtoisjakson aikana useasti pintaan. Kirjoitin varsinkin vapaaehtoisjakson alussa aktiivisesti blogia. Puntaroin usein mitä halusin blogissa nostaa esiin ja millaisen kuvan halusin maasta suomalaisille lukijoille antaa. Kyllä, Ghanassa ei ollut monia länsimaissa arkisia mukavuuksia. Kyllä, näin järkyttäviä esimerkkejä siitä miten kolonialismi edelleen vaikuttaa paikallisten arjessa. Kyllä, oli köyhyyttä, infrastruktuurin puutetta ja korruptiota. Mutta tämä ei ole se mikä määritti Ghanaa.
Näin yli kymmenen vuotta myöhemmin muistan Ghanasta ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja ihmisten avoimuuden. Opin paljon kulttuurista, jossa ruoka on tulista, musiikki aina tanssittavaa, värit kirkkaita ja läheistä (ja miksei vähän kaukaisempaakin tuttua) autetaan ihan aina.
Minulle oli silloin ja on yhä tänään tärkeää myös korostaa, että en mennyt vapaaehtoistöihin “pelastamaan” paikallisia. Syyni tehdä vapaaehtoistyötä olivat siellä samat kuin Suomessa: koen palkitsevaksi tehdä merkityksellistä työtä yhteisön hyväksi. Syy miksi halusin tehdä sitä Ghanassa, oli tutustuakseni uuteen kulttuuriin. Ja sen todella tein.
Maailman muuttamista myöhemmin
Koen silti, että tämän vapaaehtoisjakson myötä olen ollut muuttamassa maailmaa ainakin pikkuisen parempaan suuntaan. Mutta se alkoi vasta vapaaehtoisjakson jälkeen. Palattuani Suomeen jatkoin vapaaehtoistöitä Maailmanvaihdon järjestötyön kautta. Toimin mm. järjestön lehden päätoimittajana, hallituksen jäsenenä ja myöhemmin myös varapuheenjohtajana. Pääsin osallistumaan todella mielenkiintoiseen kansainvälisen vapaaehtoistyön eettisyyden kehittämistoimintaan niin Suomessa kuin myös ulkomailla toisten järjestöjen edustajien kesken.
On ollut todella hienoa seurata, miten näiden reilu kymmenen vuoden aikana Maailmanvaihto on vienyt eettisyyttä jälleen paljon eteenpäin. On tärkeää, että vapaaehtoisjakson suorittaneilta on kerätty kokemuksia ja näiden perusteella on voitu ottaa oppia ja viedä toimintaa määrätietoisesti ja tavoitteellisesti eteenpäin.
Vapaaehtoistyöjakso Ghanassa ja sitä seurannut järjestötyö Suomessa antoivat myös eväitä (sekä toki CV-merkinnät), joista oli apua ponnistaessani omalle uralleni politiikkaan. Olen sittemmin työskennellyt muun muassa eduskunnassa poliittisena avustajana ja ministerin erityisavustajana. Tällä hetkellä asun Brysselissä ja työskentelen europarlamentaarikon erityisavustajana.
Työ politiikassa on hektistä ja tilanteet muuttuvat nopeasti. On tärkeää, että pärjään yllättävien käänteiden keskellä ja osaan sopeutua tilanteeseen. Lisäksi koen tärkeäksi, että tiedostan aidosti ihmisillä olevan todella erilaisia elämäntilanteita. Ei riitä, että ymmärtää miten poliittinen päätös vaikuttaisi juuri minuun tai minun läheisiini. Maailmankuvan avartaminen auttaa hahmottamaan miten erilaisia ihmisten arjet voivat olla ja miten tämä tulisi huomioida paremmin politiikassa.
Vapaaehtoistyö antoi minulle eväitä pärjätä urallani politiikassa. Olen onnellinen siitä, että saan työkseni olla muuttamassa maailmaa parempaan suuntaan.
Ylin kuva: Kumasin keskustan tori, Kejetia Market, on yksi koko Länsi-Afrikan suurimpia ja vilkkaimpia markkina-alueita. Valtavan katetun ”virallisen torialueen” lisäksi tori levittäytyy laajalle alueelle lähikatuja. Torilta voi ostaa aivan mitä tahansa: ruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, kodinkoneita, käsitöitä tai jopa huonekaluja!
Anna Lemström
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
Halusin lähteä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön, koska…
…minua on aina kiinnostanut tutustua uusiin kulttuureihin ja elää hetki erilaisessa arjessa. Halusin myös kehittää espanjan kielen taitoani käytännön kautta. Kun valmistuin yliopistosta halusin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni pidemmästä kulttuurivaihdosta ulkomailla. Opintojeni viimeisinä vuosina se ei kuitenkaan ollut mahdollista koronapandemian vuoksi. Olin kuullut espanjan kursseilla muiden opiskelijoiden kokemuksia Maailmanvaihdosta ja luettuani lisää järjestön toiminnasta alkoi vapaaehtoistyöjakso Maailmanvaihdon kautta tuntua oikealta vaihtoehdolta tähän elämäntilanteeseen.
Teen vapaaehtoistyötä…
…Boliviassa kahdessa ihmisoikeusjärjestössä: ITEI:ssä (Instituto de Terapia e Investigación sobre las Secuelas de la Tortura y la Violencia Estatal) sekä Pelastakaa Lapset -järjestössä. ITEI tukee Boliviassa vankeja ja ihmisiä, jotka ovat kokeneet valtion harjoittamaa väkivaltaa. Pelastakaa Lapset taas puolestaan keskittyy lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien parantamiseen. Olen saanut tehdä molemmissa järjestöissä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Olen vapaaehtoistehtävinäni mm. avustanut työpajojen järjestämisesessä vankiloissa, tehnyt käännöstöitä, tuottanut materiaalia, laatinut raportteja sekä edustanut järjestöä tapahtumissa.
Miten ympäristöaiheet ovat olleet esillä vapaaehtoistyökokemuksessasi?
Ympäristöteemat ovat olleet ajoittain esillä, vaikka varsinaiset työtehtäväni ovat keskittyneet ihmisoikeuksiin. Erityisesti Pelastakaa Lapset -järjestössä on puhuttu paljon siitä, miten ilmastonmuutos ja sen seuraukset vaikuttavat lapsiin Boliviassa yhä enemmän. Bolivia on luonnonkatastrofeille altis maa, ja sadekauden aikana esiintyy tulvia ja maanvyörymiä, kun taas kuivana kautena leviävät laajat metsäpalot. Sekä sadekauden maanvyörymät että kuivan kauden metsäpalot tuhoavat asumuksia, kokonaisia kyliä ja asuinalueita ja vievät mukanaan myös ihmishenkiä. Moni paikallinen kuvailee, kuinka ”ilmasto on seonnut”, kun sadekaudet voivat kestää huomattavasti totuttua pidempään ja ovat voimakkuudeltaan arvaamattomia, ja samalla aiemmin lempeän lämpimät keväät ovat muuttuneet tukahduttavan kuumiksi. Nämä muutokset heijastuvat arkeen, turvallisuuteen ja erityisesti heikossa asemassa olevien elinoloihin.
Oletko oppinut jotain uutta ympäristöystävällisyydestä?
Vaikka vapaaehtoistyöni ei ole suoraan liittynyt ympäristöprojekteihin, olen oppinut paljon ympäristöystävällisyydestä arjen ja paikallisten kokemusten kautta. Erityisesti minuun on tehnyt vaikutuksen se, kuinka herkkää ja arvaamatonta elämä voi olla alueilla, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat konkreettisesti. Hetkessä tulva tai maanvyöry voi viedä mukanaan koko kodin ja omaisuuden. Olen myös oppinut paljon Amazonin alueen metsäpaloista, joita täällä tapahtuu joka vuosi yhä enemmän ja laajemmin. Monesti taustalla on valtion sallima tai valvomaton metsän polttaminen, joka pääsee kuivuuden takia leviämään hallitsemattomasti. Seurauksena monet yhteisöt, aktivistit ja paikalliset käyvät jatkuvaa taistelua metsien, eläinten ja ihmisten suojelemiseksi, usein hyvin rajallisilla resursseilla. Samalla olen alkanut arvostaa enemmän asioita, joita usein pitää itsestäänselvyyksinä Suomessa. Esimerkiksi Suomen kattavaa jätehuoltoa ja roskien lajittelujärjestelmää tuntuu nyt erityisesti arvostavan, sillä täällä jätteitä ei juuri lajitella.
Millaisia terveisiä sinulla on kansainväliseen vapaaehtoistyöhön osallistumista harkitsevalle?
Ehdottomasti suosittelen kansainvälistä vapaaehtoistyötä! Vaihdon aikana pääsee tutustumaan uuteen kulttuuriin ruohonjuuritasolla, oppii uuden kielen tai vahvistaa jo olemassa olevaa kielitaitoa, saa uusia kavereita ja tekee samalla jotain merkityksellistä. Yksi parhaista asioista Maailmanvaihdossa on ollut se, että mukaan on toivotettu lämpimästi myös vähän vanhempanakin vapaaehtoisena. Tämä on ollut kokonaisuudessaan yksi elämäni antoisimmista kokemuksista.
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2025 -lehdessä, osana artikkelia, jossa myös vapaaehtoistyöntekijä Yara Felten jakaa kokemuksiaan. → Lue Yara Feltenin haastattelu (englanniksi)
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
Studia-messut järjestetään tänä vuonna 25.–26.11. Helsingin Messukeskuksessa. Maailmanvaihto on jälleen mukana!
Tervetuloa osastollemme 4c70 tutustumaan kansainvälisiin vapaaehtoistyöohjelmiin vaihtoehtona uusiin merkityksellisiin oppimiskokemuksiin.
Tule myös kuulemaan vapaaehtoistyöntekijöiden paneelikeskustelua Jatkuvan oppimisen lavalla ke 26.11. klo 13–13.30!
Jos sinulla ei ole vielä lippua Studiaan, saat sen meiltä ilmaiseksi! Meilaa meille osoitteeseen tiedottaja(at)maailmanvaihto.fi, niin lähetämme sinulle lipun.
”Ei tarvitse tietää vielä koko loppuelämää. Tsemppiä!” Viime vuonna Studian kävijät jättivät Maailmanvaihdon pisteessä kerrassaan ihania terveisiä toisilleen – odotamme jo innolla tämän vuoden ajatustenvaihtoa.
Nähdään!
Lue myös
Vapaaehtoistyöhön Saksaan – koulutusta, nuorisotyötä ja kulttuurienvälistä vaihtoa Urspring Schoolissa
Oletko 18–30-vuotias ja etsitkö merkityksellistä kansainvälistä kokemusta syksyyn? Lähde Euroopan...
Eurooppalaisia hankkeita, sosiaalista mediaa ja poliittisen kasvatuksen työpajoja… hae vapaaehtoistyöhön Saksaan!
Oletko 18–30-vuotias ja etsit merkityksellistä kansainvälistä kokemusta syksyyn? Lähde Euroopan...
Tehtäviä second hand -kaupassa, kiertotaloutta, tukea lapsille… elokuussa vapaaehtoistyöhön Islantiin! (DL 20.6.)
Oletko 18–30-vuotias ja etsit uusia merkityksellisiä kansainvälisiä kokemuksia ensi syksyyn?...
Pääkirjoitus / Editorial 4
Kutsu syyskokoukseen / Invitation to Autumn Meeting 6
Kuulumisten vaihtoa / News from Maailmanvaihto 7
Tule mukaan toimintaan 10
Englanninkielisiä juttutuokioita, pulkkamäkeä ja talvikenkäostoksia 11
Join our activities 13
Terveisiä maailmalta / Greetings from Abroad 14
Vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa:
Kesäistä talkootyötä vapaaehtoistyön lomassa 19 Kolme kysymystä alumnille: Meksiko mullisti elämän 22
Getting greener: How the environment is considered in the activities of Maailmanvaihto 23
Thinking Twice About the Journey 25
Vapaaehtoiset kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun parissa 29
“How were environmental issues a part of my volunteering experience?” 31
Luontoviisauksia alkuperäiskansoilta 33
Tulevat tapahtumat / Upcoming Events 34
Lue myös
MaailmanVaihtoa 2/2023: kansainvälisen vapaaehtoistyön dekolonisaatio
Lue lehden pdf-versio Tässä lehdessä 4 Pääkirjoitus / Editorial 6...
MaailmanVaihtoa 1/2023: kieli ja kommunikaatio
Tässä lehdessä Lue lehden pdf-versio. 4 Pääkirjoitus / Editorial...
MaailmanVaihtoa 2/2022: Kestävä vapaaehtoistyö
Tässä lehdessä Lue lehden pdf-versio. 4 Pääkirjoitus 6 Kutsu...
Havahdun herätyskellon kimeään ääneen, joka viiltää ilman kahtia ja katkaisee levollisen uneni. Vilkaisen kelloa. 1:55. Nousen kömpelösti pystyyn ja yritän navigoida itseni seisomaan kompastumatta sänkyäni ympäröivään hyttysverkkoon. Vilkaisen alaspäin päälläni olevia yövaatteitani. Kohautan olkapäitäni, nämä saavat kelvata. Tunnustelen kädelläni vieressäni olevaa hyllyä pimeässä huoneessa (taskulamppu, tässä, sadetakki, löytyi) ja suljen oven kevyesti perässäni.
Näin alkoi tavallinen työpäiväni puolen vuoden ajan. Sadekausi Costa Rican trooppisessa ilmastossa yltää alkukesästä loppusyksyyn ja se tarkoittaa päivittäisiä rankkasateita ja jopa tuhoisia syöksytulvia, mutta myös pesiviä kilpikonnia. Pesimäaikana kilpikonnia saapuu rannikoille tusinoittain joka yö, koska pimeässä ne ovat suojassa saalistajilta. Kilpikonnilla ei ole ihmisen kaltaista näköaistia, vaan ne seuraavat valoa. Tällä tavoin ne erottavat rannan ja meren, ja siksi kilpikonnien kanssa työskennellessä käytetään punaista valoa, joka niiden on vaikeampi erottaa.
Vietin kuusi kuukautta vapaaehtoisena kilpikonnien suojeluprojektissa Costa Rican länsirannikolla, pienessä Montezuman kylässä. Öisin otimme kolmen tunnin vuoroja muiden vapaaehtoisten kanssa ja kävelimme noin kilometrin mittaista rantaa edes takaisin toiveenamme bongata kilpikonnia. Jos näin kävi (ja yleensä kävikin, jopa useaan otteeseen yön aikana), liittyi kilpikonnien kanssa työskentelyyn tarkka rutiini.
Ensimmäinen sääntö: kilpikonna ei saa tietää, että olet paikalla. Naps, kirkkaat valot pois. Odota, että kilpikonna munii, ennen kuin kosket tai pidät kovaa meteliä. Kilpikonnan muniessa se on tilassa, jossa se ei havaitse ympäröivää maailmaa, joten silloin sen voi mitata pituus- ja leveyssuunnassa. Pesä avataan kevyesti kaivamalla ja munat otetaan sieltä varovasti. Ne tuntuvat pehmeiltä ja näyttävät limaisilta pingispalloilta, mutta jos muna menee rikki, sen sisukset muistuttavat kananmunaa. Muista laskea munat (suurin osa menee laskuissa sekaisin). Kun emo on hoitanut työnsä, annetaan sen palata mereen. Sillä ei ole aavistustakaan, että joku on juuri vienyt sen munat. Munat ovat kuitenkin turvassa. Ne viedään kasvattamoon (engl. ”hatchery”), jonne tehdään uusi, kilpikonnaäidin pesää jäljittelevä kuoppa, jonne munat laitetaan laskemalla ne samaan aikaan (koska suurin osa on mennyt sekaisin ensimmäisellä kerralla). Munia on yleensä noin 80–90.
Toinen sääntö: ole nopea. Aika, jonka munat viettävät ulkomaailmassa näiden kahden pesän välillä, tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Jos ne ehtivät viiletä liikaa, se voi vaikuttaa kilpikonnien kehitykseen.
Kolmas sääntö: muista kerätä kaikki tiedot. Kilpikonnan mitat, munien määrä ja muut pesän kannalta olennaiset tiedot tulee kerätä paperiselle lomakkeella. Keskellä sadekautta hiekkarannalla tämä on yllättävän haastava tehtävä. Lomakkeiden avulla kerätään kuitenkin kilpikonnakannasta tärkeää tietoa. Niiden avulla myös tiedämme, milloin kilpikonnat tulevat kuoriutumaan ja milloin voimme päästää munista kuoriutuneet poikaset takaisin mereen.
Yötöiden ohella vapaaehtoisten päivät eivät kuitenkaan ole pelkkää rannalla loikoilua.
Minulle päivistä parhaita olivat ne, joina saimme vapauttaa juuri kuoriutuneita kilpikonnia. Luonnostaan kilpikonnat kuoriutuvat yöllä, mutta pesään jäi aina muutamia, jotka kaipasivat hieman apua. Tyhjensimme noin puolitoista kuukautta vanhan pesän ja vapautimme joskus jopa sadoittain kilpikonnan poikasia kerralla mereen.
Projektiin kuului myös yhteisöä auttavaa työtä, kuten rannan siivoamista ja julkisten paikkojen kuten leikkipuistojen tai lentopallokenttien korjausta. Rannan siivoaminen oli jaettu kahteen eri kategoriaan: ”muovi” ja ”eloperäinen”. Muovin siivouspäivinä keräsimme lyhyeltä rantapätkältä säkkitolkulla muoviroskaa ja muita tavaroita, jotka eivät kuuluneet rannalle. Eloperäistä jätettä kerätessä heittelimme risuja ja keppejä pois rannalta. Ne olivat rannan esteettisyyttä häiritsevä seikka, mutta myös rannalle tulevien kilpikonnaäitien tiellä. Ranta kuitenkin eli omaa elämäänsä, ja seuraavan nousuveden jälkeen saimme aloittaa työn taas alusta.
Aikani kilpikonnien kanssa opetti minulle paljon luonnonsuojelun tärkeydestä, mutta myös ihmisten yhteydestä luontoon. Vaikka asuimme talossa, jossa oli katto ja seinät, ikkunoiden paikalla oli ainoastaan hyttysverkko ja keittiömme oli terassilla, jonne saimme apinoista välillä apukokkeja (tai enemmänkin apua syömään). Rankkasateella makuuhuoneen keskelle muodostui lätäkkö, suihkussa oli torakoita tai muita kavereita (ei haitannut, varvastossut vaan jalkaan). Opin mitä tarkoittaa ”pura vida”, costaricalaisten yleisin ilmaisu. Suoraan käännettynä se tarkoittaa puhdasta elämää, mutta paikallisille se on elämäntyyli, rento ja lempeä asenne, jolla ihmiset elävät luonnossa ja osana sitä. ”Pura vida” oli arvokkain tuliaiseni.
Teksti: Saara Mäkiho, kuvat: Saara Mäkiahon albumi
Juttu on julkaistu MaailmanVaihtoa 2/2025 -lehdessä, osana artikkelia ”Vapaaehtoiset kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun parissa”.
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
Olen Rebecca ja vietin vuoden vapaaehtoistöissä Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa vuosina 2019–2020. Kiinnostuin Etelä-Koreasta vapaaehtoiskohteena, koska olin kiinnostunut jo ennestään korealaisesta popkulttuurista sekä elämä täysin uudessa kulttuurissa ja ympäristössä lukiosta valmistumisen jälkeen kiinnosti. Halusin myös nähdä aivan tavallista korealaista arkea sekä oppia asioita kulttuurista jokapäiväisessä elämässä.
Työskentelin Banghwa 11 Welfare Centerissä, joka on hyvinvointikeskus vähävaraisella alueella. Minulla oli monenlaisia eri tehtäviä mutta suurimmaksi osaksi päiväni kuitenkin koostuivat töistä päiväkeskuksessa kehitysvammaisille henkilöille, alueen vanhusten ruokalassa, lasten päivähoidossa sekä lasten taidetunneilla. Päiväkeskuksessa autoin siivoilussa sekä asiakkaiden päivittäisissä toimissa, vanhusten ruokalassa vein ruokatoimituksia lähistön vanhusten koteihin sekä tarjoilin ja lasten päivähoidossa sekä taidetunneilla toimin apuopettajana.
Aivan vapaaehtoistyön alettua pelkäsin vähäisten korean kielen taitojeni olevan haaste mutta työyhteisö otti minut mukaan ja löysimme yhteisen kielen. Myös rooli työpaikalla löytyi melko nopeasti ja sain selkeät ohjeet siitä, mihin minua tarvittiin. Opin paljon keskuksen asiakkailta sekä työyhteisöltäni paikallisista tavoista sekä kulttuurista. Koin onnistuneeni huomatessani, kuinka erityisesti lasten kanssa työskennellessäni keskinäinen luottamus ja ymmärrys kasvoi vapaaehtoisvuoden aikana.
Erityisen kokemuksestani teki kuitenkin ajankohta, koska olin vapaaehtoistöissä Koronan puhjetessa. Työt jatkuivat kuitenkin minulla normaalisti, maskien ja turvavälien käyttämistä lukuunottamatta. Koin, että tilanne hoidettiin Koreassa aika hyvin ja pystyimme jatkamaan turvatoimilla elämää aika normaalisti. Kielen opiskelu kuitenkin jäi vähemmälle ja enemmän käytännössä oppimiseen, koska tunteja ei voitu pandemian takia järjestää.
Yliopistossa olen innostunut opiskelemaan korean kieltä enemmän ja olen ottanut sivuaineekseni Itä-Aasian tutkimuksen ja korean kielen. Olen tätä kertomusta kirjoittaessani myös vaihto-opiskelemassa Soulissa, joten vapaaehtoisvuoteni on kieltämättä jättänyt minuun suuren vaikutuksen. Siksi suosittelen vapaaehtoistyötä kaikille, joita kansainvälinen kokemus ja kulttuurien välinen vuorovaikutus kiinnostaa!
Rebecca Korkatti
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
Onpa vaikea uskoa, että vapaaehtoisvuodestani Mosambikissa on kulunut jo kymmenen vuotta. Vaikka aikaa on kulunut, ja vuosi Afrikassa tuntuu välillä jopa epätodelliselta, ”tarinamaiselta”, muistan monia asioita, tilanteita ja tapahtumia edelleen yllättävänkin kirkkaasti. Näitä tarinoita olen kymmenen vuoden aikana kertonut ystäville ja tuttaville lukuisia kertoja, ja tiedän kertovani vielä monet kerrat.
Vietin vapaaehtoisvuoden vuonna 2014–2015 Maputossa, Mosambikin pääkaupungissa. Osallistuin ohjelmaan muutama vuosi yhteisöpedagogiksi valmistumiseni jälkeen. Asuin paikallisen perheen hoivissa ja työskentelin kadulla asuneille lapsille tarkoitetussa Centro Juvenil Ingrid Chawner -keskuksessa. Vuosi oli minulle mullistava monella tapaa. Alussa kulttuurishokki iski ennalta valmistautumisesta huolimatta niin rajusti, että ensimmäisten kuukausien aikana teki lähes joka ilta mieli pakata laukut ja lähteä takaisin Suomeen.
Kolmen kuukauden Maputossa asumisen jälkeen sain suru-uutisia kotoa. Vakuutuksen turvin pääsin osallistumaan läheiseni hautajaisiin Suomeen ja sain pienen hengähdyspaussin kulttuurishokin keskelle. Tuo tauko oli vapaaehtoisvuoteni käännekohta – Suomessa oleminenkaan ei oikein tuntunut hyvältä tai oikealta ratkaisulta, sillä olin vuosikausia haaveillut vuodesta Afrikassa. Palattuani parin viikon reissun ja itsetutkiskelun jälkeen Maputoon, palaset alkoivat loksahdella paikoilleen – Mosambikissa minun kuului olla ja ottaa kaikki irti ainutlaatuisesta kokemuksesta.
Vihdoin pääsin heittäytymään seikkailuun. Pääsin kiinni mosambikilaiseen arkeen, tutustumaan paikalliseen elämänrytmiin ja tapoihin, opettelemaan portugalia ja paikallista shanganan kieltä (shanganaa en kylläkään muista yllättävän kirkkaasti) sekä luomaan ystävyyssuhteita, joista osa on pysynyt elämässäni aina tähän päivään asti. Arki täyttyi töiden lisäksi capoeirasta ja marrabenta-musiikista sekä iltaseiskan uutisista hostäitini kanssa (jonka jälkeen aloin kuulemma puhua portugalia kuin monotoninen uutisankkuri) ja pitkistä keskusteluista hostperheeni kanssa. Vuoden aikana pääsin loikoilemaan Tofon rannalla, pesemään sangoittain nyrkkipyykkiä, matkustamaan pickupin lavalla useassa eteläisen Afrikan maassa, maistamaan outoja hedelmiä, ostamaan kanoja tulvassa hukkuneiden tilalle, juhlimaan yllätyssynttäreitäni Maputon yössä, eksymään yksin Inhambanen provinssissa ja tulemaan paikallisten ihanien ihmisten auttamaksi, valmistamaan maissijauhoja, seuraamaan Afrikan cupin futispelejä sekä sukeltamaan meduusojen kanssa. Vaikeasta vuodesta tuli lopulta elämäni antoisimpia.
Marrabenta on perinteistä mosambikilaista tanssimusiikkia, johon yhdistyy energiset ja vauhdikkaat tanssiliikkeet. Kuva marrabentafestareilta Maputosta.
Afrikkaan lähdön hetkellä itse vapaaehtoistyö tuntui jopa hieman sivuseikalta. Ennemmin pohdin, miten pärjään kielen kanssa, opinko paikalliset tavat ja sopeudunko uuteen ilmastoon ja ympäristöön. Opittuani elämään näiden haasteiden kanssa, pystyin keskittymään täysin palkein työntekoon.
Lopulta työ alkoi rytmittämään elämää ja arkea yhä enemmän ja tuntui päivä päivältä merkityksellisemmältä. Keskuksessa työtehtäviini kuului lasten tukiopettaminen matematiikassa ja maantieteessä, lasten kanssa ajan viettäminen sekä jatkuva patistelu joko pesulle, töihin, kouluun tai kirkkoon. Lasten asenne teki minuun suuren vaikutuksen – he ottivat minut vastaan uteliaina ja suhtautuivat maailmaan sekä uusiin eurooppalaisiin avoimesti. Lapset opettivat minulle päivittäin hetkessä elämisestä sekä ihmisten ja maailman moninaisuudesta, kun taas itse pyrin parhaani mukaan hyödyntämään omia kokemuksiani ja osaamistani sekä olemaan lapsille aidosti läsnä. Vuosi olikin täynnä molemminpuolista oppimista. Toisinaan oppiminen oli itselleni myös kivuliasta, kun kuulin kadulla asuneiden lasten karuista kokemuksista ja kohtaloista tai kun vierailin paikallisessa vankilassa tapaamassa keskuksen entistä asukasta. Toisinaan taas arki tuntui kevyeltä, kun pelasimme jalkapalloa ja korttia tai kun nauroimme yhdessä ja iloitsimme arjen pienistä asioista.
Vuoden aikana ehti matkustella paitsi Mosambikissa myös naapurimaissa, joista safarit jäivät mieleen ikimuistoisina ja henkeäsalpaavina.
Vapaaehtoisvuosi ja Mosambik opettivat minulle paljon maailmasta ja ihmisyydestä. Se osoitti, miten samanlaisia ihmiset kaikkialla ovat – haaveet, tarpeet ja arjen huolet ovat hyvin samanlaisia, vaikka ympäristö ja puitteet voivat olla täysin erilaisia. Tämä oppi on kantanut sittemmin pitkälle sekä elämässä että työssäni sosiaalialalla. (Sivuhuomiona: myös työnhaussa vapaaehtoiskokemus on herättänyt kiinnostusta – vuosi vapaaehtoisena maailmalla näyttää CV:ssä varsin hyvältä.) Portugalin kielen opiskelu jatkuu yhä tänä päivänä, ja se on avannut ovia jo useamman kerran Brasiliaan, jonne tuskin olisin ilman vapaaehtoisvuoteni kokemuksia koskaan keksinyt lähteä. Lisäksi Mosambikista jäi käteen runsaasti konkreettisia muistoja, jotka koristavat kirjahyllyäni ja tuovat ripauksen Mosambikia arkeeni edelleen.
Kesälomalla 2018 palasin Maputoon. Oli koskettavaa nähdä vanhoja tuttuja ja kohdata entisiä katulapsia, jotka olivat jo varttuneet nuoriksi aikuisiksi. Ihmiset ottivat minut lämpimästi vastaan ja toivottivat tervetulleeksi takaisin kakkoskotiini. Kun minulta kysytään, ikävöinkö vielä Mosambikia, vastaus on helppo – pala sydämestäni jäi Maputoon kymmenen vuotta sitten ja tiedän varmuudella palaavani sinne vielä jonain päivänä.
Ylin kuva: Mosambikilla on 2 500 kilometriä rantaviivaa ja maailman kauneimpia sukellus- ja kalastusvesiä.
Emmi Hynninen
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
