Muistan syksyisen illan, jolloin lojuin sohvalla ja selailin sähköposteja. Vastaan osui viesti, joka oli lähetetty Maailmanvaihdosta Näkövammaisten liittoon, ja sieltä se tavoitti minut. Viestissä puhuttiin puolen vuoden vapaaehtoistyöjaksosta Wienissä. Kiinnostuin heti ja päätin hakea mukaan – ja tulin vieläpä valituksi!
Kyseessä on Grenzenlos Without Barriers -hanke, johon osallistun Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta. Lähden Itävaltaan vapaaehtoiseksi toukokuun alussa ja olen siellä puoli vuotta. Työskentelen nuorisovaihtojärjestö Grenzenlosin toimistolla ja asun opiskelija-asuntolan huoneessa. Se, mikä minulle tässä hankkeessa on tärkeintä, on mahdollisuus lähteä ulkomaille itsenäisesti. Jo pidemmän ajan olen halunnut asua vieraassa maassa itsenäisesti. Olen kyllä matkustanut elämässäni paljon, mutta näkövammani takia minulla on aina ollut mukana avustaja. Nyt löytyi mahdollisuus lähteä matkaan ihan yksin ja samalla tehdä jotain hyödyllistä, nimittäin merkityksellistä vapaaehtoistyötä.
Tai no en minä ihan yksin lähde. Otan tietysti mukaan apuvälineistäni tärkeimmän ja rakkaimman – opaskoirani Muusan. Muusa kulkee mukanani kaikkialla opastaen ja kohteita etsien, joten oli selvää, että otan sen mukaan myös Itävaltaan. Vapaaehtoistyöjakson onnistuminen vaatii muitakin tukitoimia ja erityisjärjestelyjä. Luvassa on liikkumistaidonohjausta eli turvallisten reittien opettelua ammattilaisen kanssa (työ-, asiointi- ja harrastusreitit). Henkilökohtaista apua on varattu tarvittava tuntimäärä kuukaudessa, aluksi vähän enemmän, kun kaikki on vielä uutta. Sekä liikkumistaidonohjaaja että henkilökohtainen avustaja järjestyvät Itävallan päästä, eli minun ei itse tarvitse ottaa mukaan omaa avustajaani Suomesta. Tämä on sitä itsenäisyyttä, jota nimenomaan haluan kokea.
Helmikuussa kävimme Maailmanvaihdon pääsihteerin Anni Koskelan kanssa parin päivän tutustumismatkalla Wienissä. Vierailimme tulevassa työpaikassani sekä katsomassa majoitusta. Tutustuimme Grenzenlosin toimiston väkeen ja tapasimme mm. tulevan liikkumistaidonohjaajan. Tutustumismatka oli mielestäni erittäin hyödyllinen ja antoisa. Oli mukavaa tavata ihmiset, joiden kanssa tulen olemaan tekemisissä. Lisäksi oli molemmin puolin hyödyllistä jutella tukitoimista ja erityisjärjestelyistä kasvotusten. Itselleni tuli varmempi olo, että kyllä pärjään ja kaikki kyllä järjestyy. On helpompi luottaa, kun on tavannut ihmiset, jotka asioita järjestelevät.
Toisaalta tutustumismatka myös teki haasteista ja jännityksestä konkreettisempia. Miten ikinä opin kaikki reitit? Miten otan haltuun julkisen liikenteen? Miten opin toimimaan opiskelija-asuntolan yhteiskeittiössä? Miten selviän asioinnista, kodinhoidosta ja muista arjen askareista? Entä jos eksyn? Paljon on siis jännitettävää. Mutta jännitys on positiivista ja motivoivaa. Olen varma, että nämä ovat haasteita, jotka ovat voitettavissa. Ja niiden voittaminen varmasti opettaa paljon. Odotankin innolla sitä, mitä kaikkea voin oppia vapaaehtoistyön ansiosta. Sitä paitsi olen varma, että kun nämä haasteet ratkeavat, tulee todellinen voittajafiilis!
Teksti: Susanna Halme
Kuva: Anni Koskela
Kuvassa: Kahden päivän valmistelutapaamisessa Wienissä suunniteltiin yhdessä tulevaa puolen vuoden vapaaehtoisyhteistyötä. Kuvassa Susanna juttusilla Grenzenlosin Daniela Fellingerin kanssa.
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2020 -lehdessä.