Elokuussa 2014 koitti viimein kauan odotettu lähtö vapaaehtoistöihin Ecuadoriin. Tulihan siinä perheen ja ystävät hyvästellessä tippa linssiin, mutta hyvin äkkiä innostus ja jännitys kuitenkin veivät voiton. Ecuadorissa minua odotti lämmin vastaanotto, aivan kuten sikäläiseen kulttuuriin kuuluukin.
Parin viikon pääkaupungissa oleskelun jälkeen matkani jatkui kohti pientä kylää nimeltä Lasso, joka sijaitsee aivan kuuluisan Cotopaxi-tulivuoren juurella. Tämä kylä oli kotini seuraavat kuusi kuukautta.
Työpaikkani ja samalla myös kotini oli pieni päiväkodin ja koulun yhdistelmä keskellä uskomattoman kaunista maaseutua. Koulu perustettiin alun perin paikallisen ruusufarmin työntekijöiden lapsia varten. Sittemmin oppilaitos on hieman laajentunut: sitä käy noin yhdeksänkymmentä oppilasta.
Kouluarkea Ecuadorissa
Koulun päivittäisiin rutiineihin kuuluu ”tavallisen” opetuksen lisäksi opettaa lapsille terveitä elämäntapoja. Joka päivä lapset aamulla peseytyvät koulussa ja syövät aamiaista. Tämän jälkeen odottaa tietysti hampaidenpesu. Ruoka valmistetaan koulun keittiössä, ja näin ollen niin oppilaiden kuin opettajien lukujärjestykseen kuuluu myös keittiössä auttaminen.
”Koulun päivittäisiin rutiineihin kuuluu ’tavallisen’ opetuksen lisäksi opettaa lapsille terveitä elämäntapoja. Joka päivä lapset aamulla peseytyvät koulussa ja syövät aamiaista.”
Omiin päätehtäviini kuului opettaa lapsille englantia ja liikuntaa. Useimpina päivinä kuitenkin löysin itseni milloin mistäkin työtehtävistä kokkaamisesta vaippojen vaihtamiseen. Tämä toi hieman lisää vaihtelevuutta arkeeni, mikä sopi minulle vallan mainiosti.
Oppilaitoksen rehtori oli myös erittäin avoin ja vastaanottavainen uusille ideoille, mikä mahdollisti yhden jos toisenkin pienen projektin. Yksi näistä oli lisätä lasten lukujärjestykseen vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Lisäys oli suuri menestys lasten keskuudessa, ja nämä tunnit otettiin mukaan koulun opetussuunnitelmaan.
Takaisin kotiin reppu täynnä kokemuksia
Ennen lähtöäni Ecuadoriin mielessäni pyöri suuri epäilys ja huoli siitä, miten 19-vuotiaasta ja juuri lukion päättäneestä tytöstä voi olla mitään hyötyä täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa. Oivalsin kuitenkin, että vaikket luultavasti onnistu vapaaehtoisjaksosi kautta muuttamaan maailmaa, vaikutat aivan varmasti yhden jos toisenkin yksilön elämään.
Kaikista suurin vaikutus kokemuksella oli kuitenkin minuun itseeni. Kuusi kuukautta Ecuadorissa opettivat minulle enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Elintaso on ehkä siellä alhaisempi kuin Suomessa, mutta ihmisten asenne ja suhtautuminen elämään ovat ehdottomasti asia, josta monella meistä on opittavaa.
”Kaikista suurin vaikutus kokemuksella oli kuitenkin minuun itseeni. Kuusi kuukautta Ecuadorissa opettivat minulle enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella.”
Vaikka sanoisinkin, että kokemus muutti minua, Suomeen palasi sama vanha Laura, joka matkaan lähti. Viikkoja ennen paluuta olin kauhusta kankeana pelkästä ajatuksesta jättää kaikki taakseni ja palata takaisin Suomen arkeen. Vaikeinta oli hyvästellä lapset ja yrittää selittää heille, minkä takia hassun näköinen täti ei huomenna palaakaan töihin.
Ecuador ehdottomasti vei suuren palasen sydämestäni, ja toivon voivani palata sinne vielä jotain päivänä. Jaksoni päättymisen lähestyessä totesin kuitenkin kokemusta rikkaampana ja paljon oppineena tyytyväisenä, että oli aika lähteä kotiin.
Laura Biskop
ICYE-vapaaehtoistyössä Ecuadorissa kaudella 2014–15
