Terveisiä lämpimästä Tuxtla Gutierrezista, joka sijaitsee Chiapaksessa, Meksikossa. Työskentelen täällä puoli vuotta vapaaehtoisena vammaisten lasten parissa.
Työpaikkani Aldeas Infantiles S.O.S. sijaitsee samalla alueella, jolla lapset asuvat. Lapsia on noin kuusikymmentä ja he asuvat yhdekssässä talossa. Jokaisessa talossa on noin 6–7 lasta sekä kaksi sijaisäitiä, joiden työ on huolehtia lapsista vuorokauden ympäri. Suurin osa lapsista tulee väkivaltaisesta perheestä tai perheestä, joka jostain syystä ei ole pystynyt huolehtimaan lapsestaan. Lapsilla siis usein synkkä tausta, jonka takia heidät on jo vauvana tai hyvin nuorena siirretty tänne.
”Meksiko on upea maa, ja on ollut mielenkiintoinen kokemus elää täällä puoli vuotta!”
Avustan fysioterapiassa, lähinnä niitä lapsia jotka ovat pyörätuolissa. Alueella työskentelee myös lääkäri, fysioterapeutti ja useampi sairaanhoitaja. Lapsilla on eri vammaisuusasteita, mutta tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisimman normaali kasvatus. Jotkut lapset elävät melko tavallista lasten elämää ja käyvät koulussa. He pystynevät itsenäistymään täysi-ikäiseksi tultuaan, kun taas jotkut lapsista eivät koskaan tule pärjäämään ilman ympärivuorokautista avustusta.
Tuxtla Gutierrez sijaitsee laaksossa, joten kuumuus oli alussa melko uuvuttavaa. Näin ”talvella” kuitenkin lämpötila tuntuu oikein mukavalta ja muistuttaa normaalia Suomen kesää. Täältä löytyy taivaallisen hyviä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Olen myös nähnyt vaikka mitä eläimiä ja lintuja, sademetsää, pyramiideja ja upeita rantoja!
Pikkuhiljaa kuitenkin vapaaehtoistyöjaksoni on päättymässä. Meksiko on upea maa, ja on ollut mielenkiintoinen kokemus elää täällä puoli vuotta!
Sophia von Wright Kirjoitus on vapaaehtoiskaudelta 2015–16
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
Kaivopuistossa Yhdysvaltain Suomen suurlähetystössä maaliskuun 12. päivänä vuonna 1957, vain muutaman sadan metrin päässä kylmän sodan toisen supervallan Neuvostoliiton lähetystöstä, oli lähetystövirkailija Ray E. White Jr hieman huolissaan. Hän oli lukenut Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön kiertokirjeen. Kirje sai kulttuuriasioista vastaavan Whiten kirjoittamaan kirjeen henkilölle, johon hän ei ollut pitänyt pitkään aikaan yhteyttä. White tiesi, että John H. Eberly järjesteli nuorisovaihtoa Pohjoismaihin ja päätti kysyä, voisiko Eberlyn järjestö, The Brethen Service Commission, ulottaa ohjelmansa myös Suomeen.
Whiten tyytymättömyys johtui silloisesta vaihto-ohjelmasta, joka jätti suurimman osan Suomen maaseudun nuorisosta ohjelman ulkopuolelle. Lähetystövirkailija Whitella oli kuitenkin positiivisia kokemuksia Eberlyn järjestämästä toiminnasta, sillä hän oli vuonna 1952 päässyt tapaamaan perheitä, joissa oli asunut Länsi-Saksasta ja Itävallasta tulleita nuoria. Eberly oli ollut organisoimassa toisen maailmansodan jälkeistä vaihto-ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli saada sodan runtelemasta Euroopasta nuorisoa vaihto-opiskelijoiksi Yhdysvaltoihin.
”Eberly oli ollut organisoimassa toisen maailmansodan jälkeistä vaihto-ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli saada sodan runtelemasta Euroopasta nuorisoa vaihto-opiskelijoiksi Yhdysvaltoihin.”
John H. Eberly organisoi omien kokemustensa pohjalta uuden järjestön nimeltään International Christian Youth Exchange (ICYE) vuonna 1957. Whiten ehdottama mahdollisuus ottaa Suomi mukaan vaihto-ohjelmaan otettiin ilolla vastaan. Saatuaan kirjeen Suomesta Eberly kirjoittikin jo samana päivänä vastauksen Whitelle ja ilmoitti, että 10–15 suomalaista 16–18-vuotiasta nuorta voitaisiin ottaa järjestön vaihto-ohjelmaan jo saman vuoden heinäkuussa. Lisäksi ICYEn puolesta toivottiin mahdollisuutta, että Suomesta löytyisi useita perheitä, jotka voisivat puolestaan vastaanottaa yhdysvaltalaisia vaihto-opiskelijoita. Vuonna 1957 ei kuitenkaan lähtenyt yhtään suomalaista vaihto-opiskelijaa ICYEn organisoimana matkaan. Eberlyn esittämä aikataulu oli liian optimistinen, sillä ohjelmasta ilmoittamiseen ja hakuprosessiin tarvittiin aikaa. Asia hankaloitti entisestään se, että Yhdysvaltojen Suomen-suurlähetystöstä ei voitu keväällä ja kesällä 1957 avustaa ohjelman järjestelyissä. Ohjelman varsinainen käynnistyminen lykkääntyikin näin vuodella. Suomesta kahden kuukauden lomalle lähtenyt White keskusteli vaihto-ohjelmasta tiettävästi Washingtonissa Yhdysvaltain ulkoasiainministeriön virkailijan Marita Houlihanin kanssa.
Eberly, joka kirjeitään kirjoittaessaan katseli ikkunastaan laajoille New Windsorin pelloille, pohti joskus millainen maa Suomi oli. Hän oli vieraillut Pohjoismaissa, mutta pientilavaltaisessa Suomessa hän ei ollut käynyt. Eberly matkusti syksyllä 1957 Eurooppaan ja osallistui ekumeeniseen nuoriso-ohjaajien konferenssiin Hampurissa. Kokouksessa Eberly keskusteli Järvenpään Seurakuntaopiston Inga-Brita Castrénin kanssa. Hampurista Eberlyn matka jatkui, Castrénin ehdotuksesta, Helsinkiin. Eberlyn Suomen-vierailu oli lyhyt, ja lukiolaisten vaihto-ohjelmaan liittyviin keskusteluihin varattiin vain yksi päivä. Yhdysvaltojen Helsingin-lähetystössä Eberly tapasi lähetystövirkailija Whiten lisäksi paikalle kutsuttuja Suomi-Amerikka yhdistyksen ja Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton edustajia. Eberly oli tyytyväinen vierailuunsa palatessaan Yhdysvaltoihin. ICYEn lukiolaisvaihto-ohjelma oli Suomen osalta avattu.
”ICYEn ohjelmaan rekrytoidut suomalaiset vaihto-oppilaat Kaija-Liisa Käyhty ja Markku Pohjola lähtivät 6. päivänä elokuuta 1958 laivalla Le Havren ja South Hamptonin satamien kautta kohti Yhdysvaltoja. Sodan jälkeisessä Suomessa kasvaneet nuoret suuntasivat kohti uusia seikkailuja.”
Eberlyn vierailun jälkeen muodostettiin toimikunta, jossa vaikuttivat Bengt Bromsin johtama Suomi-Amerikka-yhdistys ja Risto Lehtosen johtama Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto (SKY). Toimikunnan jäsenistä Suomi-Amerikka yhdistystä edustivat kouluneuvos Kauko Haahtela, herra P. Hemsing sekä neiti Maija Arola ja SKY:tä maisterit Rytkönen sekä Risto Lehtonen. Toimikunta valitsi stipendiaatit ja piti yhteyttä sekä Eberlyyn että Yhdysvaltain Suomen-lähetystön henkilöstöön vaihto-ohjelman järjestämiseksi. Vaihto-ohjelman ensimmäinen Suomeen saapunut vaihto-opiskelija oli miss Jerilee Newby, joka sijoitettiin Helsinkiin, Munkkiniemen yhteiskouluun. ICYEn ohjelmaan rekrytoidut suomalaiset vaihto-oppilaat Kaija-Liisa Käyhty ja Markku Pohjola lähtivät 6. päivänä elokuuta 1958 laivalla Le Havren ja South Hamptonin satamien kautta kohti Yhdysvaltoja. Sodan jälkeisessä Suomessa kasvaneet nuoret suuntasivat kohti uusia seikkailuja.
ICYEn uusi pääsihteeri William A. Perkins vieraili Suomessa vuonna 1960. Perkins ehdotti vierailunsa aikana toimikunnan ja SKY:n välien vahvistamista. Toimikunnan tehtäväksi tuli stipendiaattien valinnan lisäksi yhteydenpito vaihto-opiskelijoihin ja isäntäperheisiin. Toimikunta vastasi ICYEn ohjelmasta siihen asti, kunnes Suomi-Amerikka yhdistys jätti toimikunnan. Tämän jälkeen vaihto-ohjelma organisoitiin Suomessa uudestaan. Sittemmin Suomen ICYE toimi 1960-luvulla toimikuntana Suomen kirkon seurakuntatyön
keskusliitossa (SKSK).
Suomi-Amerikka seuran jääminen vaihto-ohjelman ulkopuolelle ennakoi tulevia muutoksia. Kansainvälisen ICYEn toiminnan maantieteellinen painopiste muuttui 1960-luvun puolivälissä, kun Euroopan painoarvo kasvoi. Vuonna 1965 perustettiin ICYEn Euroopan komitea, vaikka jo vuodesta 1964 lähtien oli tapahtunut pienimuotoista Euroopan maiden keskinäistä vaihtoa. Suomesta ensimmäinen Eurooppaan suuntautunut vaihto-oppilas lähti vuonna 1965 Saksaan. Yhdysvallat pysyi kuitenkin pääasiallisena vaihtomaana suomalaisille koko 1960-luvun ajan.
Teksti: Juho Kotakallio
Toimistoharjoittelija 1999
Lähteet: Brethren Historical Library and Archives, Elgin, Illinois, USA International Christian Youth Exchange/Volunteers Exchange International, Box 13/8, 1957–58 Finland Correspondence. Maailmanvaihto ry, Helsinki. ICYEn aiemmat juhlajulkaisut. Irma Ertman: Iowa 1967 – alku pitkälle ystävyydelle. Maailmanvaihto ry:n 50-vuotisjulkaisu Kansainvälisen ICYEn kotisivut: http://www.icye.org/eng/about_history.html [Nyk. ks. http://www.icye.org/our-history]
Irma Ertman: Iowa 1967 –alku pitkälle ystävyydelle
Nimeni on Irma Ertman (o.s. Horstia), olen kotoisin Helsingistä ja olin ICYEn kautta vaihto-oppilaana Iowassa, USA:ssa 1967–1968. Tällä hetkellä toimin Suomen suurlähettiläänä Euroopan neuvostossa Strasbourgissa. Silloin, kun olin vaihto-oppilaana, pääosa vaihtareista lähti USA:han ja vain muutama Euroopan maihin. Muita maavaihtoehtoja ei silloin ollutkaan. Kaikki vaihto-oppilaat asuivat isäntäperheissä ja kävivät koulua. Meidän ryhmässämme taisi olla puolisenkymmentä lähtijää, joista kaksi meni Eurooppaan. Vaihto-oppilasvuosi oli säännönmukaisesti vuoden pituinen – meidän USA:ssa olleiden osalta oikeastaan lähes 13 kk, koska matkalle lähdettiin heinäkuun alussa 1967 ja palattiin seuraavan vuoden heinäkuun loppupuolella.
Siihen aikaan pääasialliset koululaisvaihtojen järjestäjät olivat AFS ja YFU. ICYE oli siinä rinnalla huomattavasti pienimuotoisemmin toimiva järjestö, mutta toisaalta muistaakseni myös ainoa, jonka kautta saattoi pyrkiä muuallekin kuin USA:han. Itse olin aktiivinen seurakuntanuori ja näiden kavereiden joukosta oli aikaisemminkin oltu mukana ICYE-vaihdossa. Minä kuulin asiasta Juha Koivurinnalta, joka taitaa kuulua Suomen ICYEn ensimmäisiin vaihtarivuosikertoihin. Näin rohkaistuin itsekin hakemaan mukaan ohjelmaan, vaikka minulla ei tainnut olla juuri minkäänlaista mielikuvaa siitä, millaista elämä Amerikassa tulisi olemaan. Tuolloinhan ei ollut käytössä nykyisenkaltaisia tiedotusvälineitä! Tutustuminen isäntäperheeseenkin tapahtui yksinomaan kirjeitse: vaihdoimme muutaman kirjeen ja valokuvan ennen lähtöä. Vastaavasti vaihtovuoden aikana yhteydenpito kotiinpäin tapahtui samalla tavoin. Joku harva meistä sai joululahjaksi puhelinsoiton kotoa, mahdollisuuden puhua kotiväen kanssa – olipa suuri juttu silloin!
”Tuolloinhan ei ollut käytössä nykyisenkaltaisia tiedotusvälineitä! Tutustuminen isäntäperheeseenkin tapahtui yksinomaan kirjeitse: vaihdoimme muutaman kirjeen ja valokuvan ennen lähtöä. Vastaavasti vaihtovuoden aikana yhteydenpito kotiinpäin tapahtui samalla tavoin.”
Vaihto-oppilaaksi lähtemisen motiivi oli varmasti uteliaisuus – halu nähdä toisenlaista kulttuuria ja elämää ja halu oppia englantia kunnolla. Tuskin siinä oli taustalla mitään sen määrätietoisempaa. Matkustelu ylipäätään ei ollut tuolloin tavanomaista touhua vaihto-oppilasvuodesta puhumattakaan, joten kaveripiirissä olin kyllä poikkeus. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli perheellemme myös melkoinen taloudellinen satsaus, etenkin kun myös veljeni lähti heti seuraavana vuonna ICYEn vaihto-oppilaaksi. Olen monesti kiittänyt vanhempiemme laajakatseisuutta ja modernia ajattelutapaa tässä asiassa. Matkanteko oli silloin huomattavasti nykyistä monimutkaisempaa. Kauniina heinäkuun aamuna meidän joukkomme lensi Helsingistä Kööpenhaminaan, jossa oli aikaa katsella kaupunkia kesähelteessä. Illansuussa jatkettiin yöjunalla Bonniin, jossa oli eurooppalaisten vaihtareiden kokoontumispaikka ja jossa vietettiin ainakin yksi yö Venusbergin Jugendherbergissä. Jotain valmennusohjelmaakin taisi siellä olla. Kölnissä lastattiin koneellinen vaihtooppilaita kohti Philadelphiaa, josta bussilla jatkettiin matkaa Collegevilleen, Pennsylvaniaan. Yliopiston campuksella oli kolmipäiväinen orientaatio, jonne oli koottu vaihtarit kaikista maanosista. Hirveä helle (+30) vaivasi meitä siihen tottumattomia pohjoismaalaisia ja kävimme suihkussa varmaan viisi kertaa päivässä! (Seuraavana kesänä paluumatkalla kuumuus ei sitten enää tuntunutkaan juuri miltään…) Oli upeaa tavata ensimmäistä kertaa elämässään sellainen määrä nuoria kaikkialta maailmasta! Mieleeni on jäänyt, kuinka orientaation aikana vietetyssä ”kansojen juhlassa” kuulin ensimmäisen kerran silloin melko uutta Misa criolaa, jota edelleenkin soitetaan. Me suomalaiset taisimme esittää sinä iltana sen ajan suomalaissuosikkia letkajenkkaa! Tulo- ja paluukokoontumiset olivat ainoat kaikkien vaihto-oppilaiden yhteiset tapaamiset vuoden aikana. Sen lisäksi alueellisia Keskilännen kokouksia meillä oli vuoden mittaan muistaakseni kaksi. Oma matkani jatkui orientaation jälkeen kohti Iowaa. Perheeni tuli hakemaan minut autollaan ja kotimatka kesti vielä kolme päivää. Muistan, että olin kuolemanväsynyt päästessämme vihdoin perille.
Vaihtovuosi kului kolmen K:n merkeissä: koti, koulu, kirkko. Jonkin verran alkukankeutta aiheutti varmasti se, että jo 60-luvulla suomalaiset nuoret olivat itsenäisempiä kuin amerikkalaiset ikätoverinsa ja tottuneet liikkumaan vapaasti lähiympäristössään. Mielestäni osa koulukavereista oli tyrmistyttävän lapsellisia, mutta kaikkeen tottui. Ainahan kaikessa on sopeutumisvaiheensa, mutta viimeistään joulun tienoilla oli englanninkielikin jo hallussa. Kävin paljon erilaisissa kerhoissa ja tilaisuuksissa kertomassa Suomesta ja amerikkalaiset olivat aina uteliaita kuulemaan asioista. Se antoi myös tulevaisuutta silmälläpitäen valmiuksia ja rohkeutta esiintymiseen, mistä voi olla tyytyväinen. Ruokatottumukset eivät pääosin eronneet olennaisesti suomalaisista, paitsi että kanaa syötiin jo silloin USA:ssa paljon enemmän. Lisäksi neljään jäätelölajiin (vanilja, suklaa, mansikka, tiikeri) tottuneelle suomalaiselle kymmenien lajien jäätelöbaarit olivat tietenkin uskomaton juttu. Uusia tuttavuuksia ensialkuun olivat myös corn on the cob (maissintähkä) sekä pumpkin pie (kurpitsapiiras) – syön niitä yhä edelleen suurella mielihalulla! Paluumatka kesällä 1968 tarjosi kaikille vaihto-oppilaille mahdollisuuden majoittua muutamaksi päiväksi Washington DC:n alueelle perheisiin ja tutustua maan pääkaupunkiin. Lisäksi vierailimme myös päivän verran New Yorkissa, jossa kävimme muun muassa YK:n päämajassa. Enpä olisi voinut silloin yleiskokouksen mahtavan salin lehterillä istuessani kuvitellakaan, että jonain päivänä tulisin puhumaan saman salin podiumilta! Ennen Washingtonia kävin vielä tapaamassa veljeäni, joka oli tullut muutamaa viikkoa aikaisemmin vaihto-oppilaaksi Baltimoreen Marylandiin.
”Perustimme haastatteluryhmiä valitsemaan uusia vaihtareita, vedimme viikonloppuretkiä ulkomaisille vaihto-oppilaille Suomessa ja ylimalkaan meillä oli aina hauskaa!”
Palattuani Suomeen loppukesästä 1968 minut vedettiin mukaan Suomen ICYEn toimintaan. Muistaakseni syyllinen oli Matti Sippo, silloisen ICYE-toimikunnan sihteeri. Ensimmäiseksi sain toimia Suomeen elokuun alkupuolella saapuneiden vaihto-oppilaiden orientaatio-ohjelman ”kaupunkioppaana”. Suomen ICYE toimi tuolloin Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton (SKSK) toimikuntana, puheenjohtajanaan Seurakuntaopiston silloinen rehtori, rovasti Simo Palosuo. Hänen mukanaan ICYE siirtyi Seurakuntaopiston siipien suojaan ja muodostimme eräänlaisen hallituksen, johon minäkin tulin kutsutuksi. Hallituksen kokouksia ja vaihto-oppilaille tarkoitettuja orientaatioita sekä viikonlopputapaamisia voitiin näin helposti organisoida Järvenpäässä. Näin muodostui myös ICYE-aktiivien ryhmä, joka koostui pääasiallisesti 1960-luvun puolivälin ja 1970-luvun alun vaihto-oppilaista. Perustimme haastatteluryhmiä valitsemaan uusia vaihtareita, vedimme viikonloppuretkiä ulkomaisille vaihto-oppilaille Suomessa ja ylimalkaan meillä oli aina hauskaa!
Myöhemmin ICYE irtosi Seurakuntaopistosta ja siitä tuli rekisteröity yhdistys 1970-luvun alkupuolella. Yhdistyksellä oli kolme perustajajäsentä: Juha Koivurinta, minä ja kolmantena lienee ollut Matti Sippo. Perustettiin myös
ICYEn ex-vaihto-oppilaiden järjestö ICYNDEX, joka jo edellä mainitun tavoin toimi aktiivisesti ainakin meidän aktivistien koko opiskeluajan. ICYEn toimisto sijaitsi aluksi Vuorikadulla ja siellä me icyndexiläiset iltaisin rustasimme muun muassa ensimmäisen ”ulkomaille lähtevän oppaan”. Sitten toimisto siirrettiin Liisankadulle, jossa järjestön sihteerinhommia hoitivat osa-aikaisesti minun lisäkseni ainakin A-J Heilala, Pekka Vuoristo ja Leena Haavisto.
Vanha porukka koossa Suomen ICYEn 50-vuotisjuhlissa. Kuvassa vasemmalta oikealle: Maarit Lepistö, Irma Ertman, Anneli Gerber Sainio, Peter Gerber, Christina Harttila, Heli von Bruun, Heidi Mäkelä. Kuvaaja: Elina Sorakunnas
Mitä vaihto-oppilasvuosi on elämässäni merkinnyt? No, se englannin kieli tuli ainakin opittua.. Mutta myös paljon enemmän: Pidän yhä edelleen yhteyttä eräisiin amerikkalaisiin luokkatovereihini (tänä kesänä olisi 40-vuotisluokkajuhlat), mutta ennen kaikkea rakkaus amerikkalaiseen perheeseen on saanut siirtyä seuraavallekin sukupolvelle. Kuluneena talvena olin tyttäreni kanssa ”American Mom’in” 90-vuotissynttäreillä! Koto-Suomessa ICYNDEX-ydinporukkamme pitää edelleen tiivistä yhteyttä tavaten vähintään pari kertaa vuodessa, aina siinä kokoonpanossa, joka kulloinkin sattuu olemaan kotimaassa. Vaihtarivuosi on nimittäin ilmiselvästi vaikuttanut myös siihen, että olemme olleet lähes kaikki sittemmin eripituisia jaksoja eri puolilla maailmaa. Olemme ystäviä perheittäin, toistemme lasten kummeja ja niin edelleen – miten suuri ilo se onkaan! Tähän perusjoukkoomme kuuluvat Anneli (o.s. Sainio, ICYE/Sveitsi) ja Peter Gerber, Leena (ICYEn sihteeri) ja Lauri (ICYE/Jamaika) Haavisto, Christina (o.s. Sommar, ICYE/USA) ja Pekka Harttila, A-J (ICYE/USA) ja Tarja Heilala, Helena (o.s. Mattila, ICYE/USA) ja Risto Lauriala, Heidi (o.s. Mattsson, ICYE/NZ) ja Ilkka Mäkelä, Elina Sorakunnas (ICYE/USA), Raija Wilson (o.s. Valkama, ICYE/USA) ja Maj-Lén Vuoristo (o.s. Qvist, ICYE/USA). Kaikille heille tämänkin viestin mukana lämpimät terveiset Strasbourgista – unohtamatta kaikkia muita tässä kirjoituksessa mainitsemattomia ihania ICYE-ystäviä!
Materiaali on kirjasta Hallittuja kulttuurishokkeja jo viisi vuosikymmentä – Suomen ICYEn / Maailmanvaihto ry:n 50-vuotisjulkaisu (2008): Maailmanvaihto ry, Suomen ICYE, on yksi maamme vanhimmista nuorisovaihtojärjestöistä. Vuonna 2008 se juhlisti 50-vuotismerkkipäiväänsä. Näiden vuosikymmenien aikana Suomen ICYE on muuttunut kristillisestä vaihto-oppilasjärjestöstä yleishumaaniksi vapaaehtoistyöohjelmia järjestäväksi Maailmanvaihdoksi. Silti toiminnan ydinajatus on säilynyt samana: sillat kulttuurien välille rakentuvat arjen kohtaamisissa. Näistä kohtaamisista kertoo julkaisu.
Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä
Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...
Suomessa asuville nuorille: 11 kuukauden vapaaehtoistyö Saksassa – koulutus, nuorisotyö, kulttuurienvälinen vaihto ja henkilökohtainen kehitys Urspring Schoolissa!
Oletko 18–30-vuotias ja etsitkö merkityksellistä kansainvälistä kokemusta ensi syksylle? Liity...
Nuorille Suomessa asuville: eurooppalaisia hankkeita, suhdetoimintaa, sosiaalista mediaa ja poliittisen kasvatuksen työpajoja… hae nyt vapaaehtoistyöhön Saksaan!
Oletko 18–30-vuotias ja etsitkö merkityksellistä kansainvälistä kokemusta ensi syksylle? Liity...
Ohjaajaksi tulovalmennusleirille 20.–26.8.2026
Etsitkö vapaaehtoistoimintaa tähän kesään? Oletko innostunut ryhmätoiminnan ohjaamisesta? Tule mukaan...
”Olen Jonna, 28-vuotias Turkuun kotiutunut lähihoitaja ja sosionomi. Vietän vuoden vapaaehtoistyössä Hondurasissa, pikkukaupungissa nimeltä La Esperanza. Blogissani kerron vapaaehtoistyöprojektistani sekä arjestani täällä.”
Blogi on kaudelta 2017–18. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Jonna osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Hei vaan! Mun nimi on Venla. Valmistuin vasta ylioppilaaksi ja oon jo pitkään halunnut lähteä vieraaseen maahan pitemmäksi aikaa. Niinpä päätin pitää välivuoden ja oon lähdössä vapaaehtoiseksi Puolaan, Krakovaan. Vietän Krakovassa 9 kuukautta ja työskentelen päiväkodissa. Blogista voi lukea fiiliksiä ja ajatuksia tämmösen haaveilijan matkan varrelta.
Venla osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Ihanaa yhteishenkeä ja oppimista arjessa päiväkeskuksessa Pohjois-Italiassa
Olin vapaaehtoistyössä kuusi kuukautta vuosina 2003–2004 Pohjois-Italiassa Alto Adigen maakunnassa....
Iloa, lämpöä, luovuutta ja hyvinvointia perheille Tšekissä
Ahoj! Vietin viisi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Tsekissä, Kroměřížin kaupungissa...
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Bolivian ICYE-järjestön videossa bolivialaiset ja muista maista kotoisin olevat vapaaehtoiset kertovat kokemuksistaan ICYE-vapaaehtoistyöstä ulkomailla. [ICYE Bolivia]
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
Olin aina haaveillut vuodesta Etelä‐Amerikassa, mutta korkeakouluopintojen vaihto‐oppilasunelmat lipuivat ohi valmistumisen myötä. Loppuvuonna 2015 unelma vuodesta vapaaehtoistyössä kuiskaili korvaan. Olin valmistunut yhteisöpedagogiksi vuotta aiemmin ja arkielämä ja työuran luominen kuulostivat vielä kammoksuttavilta ajatuksilta. Olin osa‐aika töissä ja työsuhteeni loppu häämötti, joten ajankohta toteuttaa unelma oli täydellinen.
Isäni on espanjalainen ja minulla on paljon sukua Espanjassa. Olin aina tahtonut oppia espanjan kielen ja siksi halusin suunnata espanjankieliseen maahan. Honduras kuulosti eksoottiselta ja vapaaehtoistyöpaikka, jossa tulisin työskentelemään, todella kiinnostavalta. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä Hondurasia kohtaan vaan lähdin matkaan avoimin mielin.
”Järjestössä työskennellessäni opin enemän kuin annoin. Ensimmäiset kuukaudet olivat turhauttavia, koska en puhunut kieltä. Pikkuhiljaa kuitenkin opin ja pystyin osallistumaan enemän. Osallistuin järjestön tekemään työhön ja joka päivä opin jotain uutta.”
Työskentelin vapaaehtoisena naisten oikeuksia ajavassa järjestössä. Järjestö siis ajaa kaikkein heikomassa asemassa olevien ja varsinkin naisten oikeuksia Hondurasissa. Siellä töskentelevät naiset ovat mahtavia! He antavat elämänsä taistellakseen ihmisoikeuksien puolesta. Järjestössä työskennellessäni opin enemän kuin annoin. Ensimmäiset kuukaudet olivat turhauttavia, koska en puhunut kieltä. Pikkuhiljaa kuitenkin opin ja pystyin osallistumaan enemän. Osallistuin järjestön tekemään työhön ja joka päivä opin jotain uutta. Viimeisen kolmen kuukauden aikana aloitin oman projektin, jossa opetimme lapsille englantia sekä ihmisoikeusasioista.
Asuin ensimmäiset neljä kuukautta keskiluokkaisessa perheessä, jonka koti sijaitsi alueella, josta oli hyvät bussiyhteydet vapaaehtoistyöpaikkaani. Perhe oli mukava. He ottivat minut avosylin osaksi perheyhteisöön, jota asui paljon samalla korttelialueella. Tämän jälkeen vietin seuraavat neljä kuukautta hyvätuloisessa perheessä, minkä myötä elinolosuhteeni muuttuivat kertaheitolla. Perhe oli ihana, ja koin olevani osa tätäkin perhettä. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja jaamme kauniita muistoja tuolta ajalta.
”Se, mitä löysin itsestäni tuon kahdeksan kuukauden aikana, oli paljon enemän kuin osasin edes aavistaa. Työskentelin ihmisoikeusasioiden parissa, mikä opetti minulle todella paljon. ”
Antoisinta kokemuksessa oli itse kokemus. Se, mitä löysin itsestäni tuon kahdeksan kuukauden aikana, oli paljon enemän kuin osasin edes aavistaa. Työskentelin ihmisoikeusasioiden parissa, mikä opetti minulle todella paljon. Yksi tärkeimmistä opeista oli myös espanjan kieli, joka nykyään jotenkin luonnistuu. Kokemus kaikkinaisuudessaan on jotain, mitä en voi koskaan unohtaa. Sitä on vaikea pukea sanoiksi tai ajatuksiksi, se oli jotain todella kokemisen arvoista.
Sinä, joka suunnittelet suuntaavani vuodeksi vapaaehtoistyöhön… Jos olet kiinnostunut ihmisoikeusasioista ja pidät seikkailuista, valitse Honduras! Honduras kärsii huonosta turvallisuusimagostaan, mutta pinnan alla on paljon muuta, jos vain uskaltaa katsoa! Hyppää seikkailuun ja vietä elämäsi unohtumattomin vuosi Hondurasissa. ♡
Isabel Fernandez Garcia
Lue myös
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
”Olen Riikka, 22-vuotias kemian opiskelija Jyväskylästä. Olen jo pitkään unelmoinut pitäväni välivuoden opiskelusta ja nyt kanditutkielmani valmistuttua sille oli sopiva hetki. Blogissani kirjoitan kuulumisia Quitosta, Ecuadorista, jossa työskentelen vuoden katulasten parissa.”
Blogi on kaudelta 2017–18. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Riikka osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä
Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...
Suomessa asuville nuorille: 11 kuukauden vapaaehtoistyö Saksassa – koulutus, nuorisotyö, kulttuurienvälinen vaihto ja henkilökohtainen kehitys Urspring Schoolissa!
Oletko 18–30-vuotias ja etsitkö merkityksellistä kansainvälistä kokemusta ensi syksylle? Liity...
Nuorille Suomessa asuville: eurooppalaisia hankkeita, suhdetoimintaa, sosiaalista mediaa ja poliittisen kasvatuksen työpajoja… hae nyt vapaaehtoistyöhön Saksaan!
Oletko 18–30-vuotias ja etsitkö merkityksellistä kansainvälistä kokemusta ensi syksylle? Liity...
Ohjaajaksi tulovalmennusleirille 20.–26.8.2026
Etsitkö vapaaehtoistoimintaa tähän kesään? Oletko innostunut ryhmätoiminnan ohjaamisesta? Tule mukaan...
Elokuussa 2014 koitti viimein kauan odotettu lähtö vapaaehtoistöihin Ecuadoriin. Tulihan siinä perheen ja ystävät hyvästellessä tippa linssiin, mutta hyvin äkkiä innostus ja jännitys kuitenkin veivät voiton. Ecuadorissa minua odotti lämmin vastaanotto, aivan kuten sikäläiseen kulttuuriin kuuluukin.
Parin viikon pääkaupungissa oleskelun jälkeen matkani jatkui kohti pientä kylää nimeltä Lasso, joka sijaitsee aivan kuuluisan Cotopaxi-tulivuoren juurella. Tämä kylä oli kotini seuraavat kuusi kuukautta.
Työpaikkani ja samalla myös kotini oli pieni päiväkodin ja koulun yhdistelmä keskellä uskomattoman kaunista maaseutua. Koulu perustettiin alun perin paikallisen ruusufarmin työntekijöiden lapsia varten. Sittemmin oppilaitos on hieman laajentunut: sitä käy noin yhdeksänkymmentä oppilasta.
Kouluarkea Ecuadorissa
Koulun päivittäisiin rutiineihin kuuluu ”tavallisen” opetuksen lisäksi opettaa lapsille terveitä elämäntapoja. Joka päivä lapset aamulla peseytyvät koulussa ja syövät aamiaista. Tämän jälkeen odottaa tietysti hampaidenpesu. Ruoka valmistetaan koulun keittiössä, ja näin ollen niin oppilaiden kuin opettajien lukujärjestykseen kuuluu myös keittiössä auttaminen.
”Koulun päivittäisiin rutiineihin kuuluu ’tavallisen’ opetuksen lisäksi opettaa lapsille terveitä elämäntapoja. Joka päivä lapset aamulla peseytyvät koulussa ja syövät aamiaista.”
Omiin päätehtäviini kuului opettaa lapsille englantia ja liikuntaa. Useimpina päivinä kuitenkin löysin itseni milloin mistäkin työtehtävistä kokkaamisesta vaippojen vaihtamiseen. Tämä toi hieman lisää vaihtelevuutta arkeeni, mikä sopi minulle vallan mainiosti.
Oppilaitoksen rehtori oli myös erittäin avoin ja vastaanottavainen uusille ideoille, mikä mahdollisti yhden jos toisenkin pienen projektin. Yksi näistä oli lisätä lasten lukujärjestykseen vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Lisäys oli suuri menestys lasten keskuudessa, ja nämä tunnit otettiin mukaan koulun opetussuunnitelmaan.
Takaisin kotiin reppu täynnä kokemuksia
Ennen lähtöäni Ecuadoriin mielessäni pyöri suuri epäilys ja huoli siitä, miten 19-vuotiaasta ja juuri lukion päättäneestä tytöstä voi olla mitään hyötyä täysin vieraassa maassa ja kulttuurissa. Oivalsin kuitenkin, että vaikket luultavasti onnistu vapaaehtoisjaksosi kautta muuttamaan maailmaa, vaikutat aivan varmasti yhden jos toisenkin yksilön elämään.
Kaikista suurin vaikutus kokemuksella oli kuitenkin minuun itseeni. Kuusi kuukautta Ecuadorissa opettivat minulle enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Elintaso on ehkä siellä alhaisempi kuin Suomessa, mutta ihmisten asenne ja suhtautuminen elämään ovat ehdottomasti asia, josta monella meistä on opittavaa.
”Kaikista suurin vaikutus kokemuksella oli kuitenkin minuun itseeni. Kuusi kuukautta Ecuadorissa opettivat minulle enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella.”
Vaikka sanoisinkin, että kokemus muutti minua, Suomeen palasi sama vanha Laura, joka matkaan lähti. Viikkoja ennen paluuta olin kauhusta kankeana pelkästä ajatuksesta jättää kaikki taakseni ja palata takaisin Suomen arkeen. Vaikeinta oli hyvästellä lapset ja yrittää selittää heille, minkä takia hassun näköinen täti ei huomenna palaakaan töihin.
Ecuador ehdottomasti vei suuren palasen sydämestäni, ja toivon voivani palata sinne vielä jotain päivänä. Jaksoni päättymisen lähestyessä totesin kuitenkin kokemusta rikkaampana ja paljon oppineena tyytyväisenä, että oli aika lähteä kotiin.
Laura Biskop
ICYE-vapaaehtoistyössä Ecuadorissa kaudella 2014–15
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
”Morjesta! Seuraava blogi kertoo Kankaanpäästä kotoisin olevan Jussin, 21 vuotta, seikkailuista ja kömmellyksistä Etelä-Korean maisemissa. Edessä on siis vuosi tiukkaa päivittämistä miehestä, joka päätti pitää välivuoden yliopistoelämästä ja hypätä kohti tuntematonta.”
Blogi on kaudelta 2017–18. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Jussi osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Ajatuksissani oli aina vaellellut toive lähteä avartamaan maailmankuvaani jonnekin kauas. Eräänä tammikuun talvisena päivänä päätin kokeilla onneani ja katsoa, löytyisikö internetin syövereistä itselleni sopivaa tapaa lähteä ulkomaille.
Monia nettisivuja surffailtuani päädyin Maailmanvaihdon kotisivuille, ja järjestö tuntui olevan juuri sitä mitä hain. Sitten vain hakemusta menemään. Odotuksen jälkeen löysin itseni asustelemasta Etelä-Brasiliassa Porto Alegren kaupungissa ja voin sanoa, tuntui mahtavalta!
Ensimmäiset kuukaudet
Brasilia on aina kiehtonut maana ja kulttuurisesti, onhan se sentään tunnettu karnevaaleista, sambasta, hiekkarannoista ja leppoisista ihmisistä. Ensimmäisen kuukauden kärvistelin kulttuurishokin kourissa, sillä kaikki oli täysin uutta ja erilaista tällaiselle Lapin lapsoselle.
Heti alkuun sain kunnon kielikylvyn, koska hyvä ja huolehtiva isäntäperheeni sekä työpaikan kollegani puhuivat lähinnä vain portugalia. Oli paljon asioita tehtävänä, ja pääsin heti totuttelemaan siihen, että Brasiliassa asiat rullaavat omaa tahtiaan – paljon hitaammin siis.
”Ensimmäisen kuukauden kärvistelin kulttuurishokin kourissa, sillä kaikki oli täysin uutta ja erilaista tällaiselle Lapin lapsoselle.”
Viikot kuitenkin vierivät hurjaa vauhtia eteenpäin, ja vähitellen aloin tottua esimerkiksi paikalliseen joukkoliikenteeseen ja ruokaan. Jalkapalloakin tuli katsottua huomattavasti enemmän. Kulttuurishokin hälvetessä elämä alkoi kulkemaan omalla painollaan ja portugalin kielitaito karttui tasaista vauhtia.
Cesmar
Päädyin vapaaehtoiseksi työpaikkaan nimeltä Cesmar. Cesmar on 5–19-vuotiaille suunnattu sosiaalikeskus, jossa voi harjoittaa monenlaista aktiviteettia kuten esimerkiksi capoeiraa, kamppailulajeja, musiikkia, perinteistä tassia sekä hiphoppia. Tarkoituksena on tarjota alueen nuorisolle onnellinen ja turvattu ympäristö. Cesmar on hyvin organisoitu ja toteutettu projekti todella köyhällä alueella.
Työni ehdottomasti paras puoli olivat lapset! Näin sanon minä, joka en ikinä osannut kuvitella työskenteleväni vintiöiden parissa. Sain itse vaikuttaa työhöni suunnittelemalla aktiviteetteja ja esimerkiksi opettamalla englantia. Työni palkan ja hyvän olon sain siitä, kun näin lapset iloisina, jolloin tunsin oman työni todella merkitsevän jotain.
”Vapaaehtoisvuoteni aikana tapaamani mahtavat ihmiset ja kokemukset opettivat ja antoivat perspektiiviä katsoa asioita eri kannoilta.”
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen päätökseeni lähteä vapaaehtoistyöhön Brasiliaan. Kokemus antoi paljon, enkä kadu hetkeäkään! Vuosi meni nopeasti.
Kotiinpaluun yhteydessä maisemat muuttuivat miljoonakaupungin hälinästä tuhansien ihmisen taajamaan. Mukanani toin roppakaupalla itsevarmuutta ja itseironiaa. Vapaaehtoisvuoteni aikana tapaamani mahtavat ihmiset ja kokemukset opettivat ja antoivat perspektiiviä katsoa asioita eri kannoilta. Toin mukanani Suomeen myös hurjan määrä brasilialaisen keittiön herkkuja, tietenkin!
Sanna Ojaniemi
ICYE-vapaaehtoistyössä Brasiliassa kaudella 2014–15
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Lue avainsanalinkeistä myös muita vapaaehtoisten kokemuksia.
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa
Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...
Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan
Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...
