Mitä vapaaehtoiset kokevat maailmalla? Kokosimme yhteen kuulumisia. [Maailmanvaihto ry]
Tekijä: minna
Lue myös
Saaran tarina: Kilpikonnien kanssa Costa Ricassa
Havahdun herätyskellon kimeään ääneen, joka viiltää ilman kahtia ja katkaisee...
La Vida Valenciana (Espanja)
”What happens when the European Union puts three strangers in one flat and gives them one job for a year? That’s how we met in the beginning of March 2017 in Valencia. Maria from Finland, Zuzana from the Czech Republic and Elena from Greece. Three girls from three different countries brought to Spain for the same purpose: volunteering.
During this year we are taking part in the European Volunteering Service (EVS) working in CEEDCV – Distance Learning Educational Centre of Valencia. Besides working we will be travelling and learning Spanish, eating a lot of tapas, dancing salsa and flamenco, rock climbing and of course trying to integrate ourselves in Spanish community as much as possible.
In this blog we will share our experiences and thoughts about long-term volunteering, adapting to the new culture, having new perspective and of course not forgetting the most important pleasures of life: new friends, delicious food and beautiful nature.”
Read the blog of Maria, Zuzana and Elena >>
- The blog is from the season 2016–17. Blogi on kaudelta 2016–17.
- Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
- Maria, Zuzana ja Elena osallistuivat Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Ihanaa yhteishenkeä ja oppimista arjessa päiväkeskuksessa Pohjois-Italiassa
Olin vapaaehtoistyössä kuusi kuukautta vuosina 2003–2004 Pohjois-Italiassa Alto Adigen maakunnassa....
Ihmisarvon puolesta Boliviassa
Johanna Hietapakan vapaaehtoistyöpaikka on bolivialainen ihmisoikeuksia ajava kansalaisjärjestö ITEI.
ITEI (Instituto de Terapia e Investigación sobre las Secuelas de Tortura y la Violencia Estatal) on Boliviassa toimiva kansalaisjärjestö, jonka kohderyhmiä ovat muun muassa joukkomurhista selvinneet, poliittista sortoa kokeneet, kidutuksen uhrit ja poliittiset vangit. Järjestö pyrkii myös vaikuttamaan julkiseen politiikkaan ja sen muita painopisteitä ovat koulutus ja tutkimus. ITEI voi antaa psykoterapeuttisen avun lisäksi lääketieteellistä, oikeudellista ja sosiaalista apua. Järjestön tavoitteena on omalta osaltaan luoda oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisarvoakunnioitetaan. Lisäksi se tuottaa yhteiskunnallis-historiallista tietoa, jotta mainitut julmat käytännöt saataisiin häviämään Boliviasta.
”Järjestön tavoitteena on omalta osaltaan luoda oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisarvoa kunnioitetaan.”
Teen töitä La Pazin keskustassa sijaitsevassa toimistossa kymmenen muun henkilön kanssa, joihin kuuluu esimerkiksi lääkäri ja psykologi. Olemme haastatelleet kahden muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa diktatuurien aikana 1964–1982 kidutettuja henkilöitä. Olemme videoineet haastattelut ja tarkoituksenamme on tehdä niistä pienimuotoinen dokumentti. Lisäksi haastattelujen pohjalta tehdään kirja. Haastattelut ovat olleet surullista kuunneltavaa. Henkilöt ovat joutuneet kokemaan todella julmia ja raakoja tekoja. Myös meitä bolivialaisen lainsäädännön kanssa auttanut juristi on itse joutunut kidutetuksi. Olemme koonneet diktatuureihin liittyvää historiaa ja artikkeleita nettisivuillemme www. luchaporley2640.com [nyk. luchaporley2640.wordpress.com]. Sivujen nimi tulee laista 2640, jonka Bolivian hallitus hyväksyi vuonna 2004. Lailla myönnettiin taloudellista korvausta ja terveydenhuoltoa jokaiselle, joka kärsi väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja valtion terroria sotilasdiktatuurien aikana vuosina 1964-1982. Lakiin 2640 tehtiin keväällä 2012 muutoksia, joilla muun muassa vähennettiin maksettavien korvausten määrää. Tehtyjen muutosten seurauksena ihmiset ovat kampanjoineet täyden korvauksen ja alkuperäisen lain 2640 velvollisuuksien täyttämisen puolesta. Asian puolesta on järjestetty muun muassa mielenosoitusmarssi ja osa aktivisteista on asunut teltoissa oikeusministeriön edessä La Pazin keskustassa maaliskuusta 2012 lähtien. Haastattelemamme henkilöt eivät usko koskaan saavansa täyttä korvausta kokemistaan vääryyksistä.
”Valmistuin oikeustieteen maisteriksi syksyllä 2010. Kiinnostuin tästä projektista, koska halusin työskennellä ihmisoikeusjärjestössä, jossa voisin samalla opiskella juridiikkaa. Olen työni ohella opiskellut kansallista lainsäädäntöä ja tutustunut kansainvälisiin kidutuksia koskeviin sopimuksiin.”
Valmistuin oikeustieteen maisteriksi syksyllä 2010. Kiinnostuin tästä projektista, koska halusin työskennellä ihmisoikeusjärjestössä, jossa voisin samalla opiskella juridiikkaa. Olen työni ohella opiskellut kansallista lainsäädäntöä ja tutustunut kansainvälisiin kidutuksia koskeviin sopimuksiin. Lisäksi olen käynyt kuuntelemassa työhön liittyviä luentoja ja osallistunut ihmisoikeuskampanjoihin. Työtä tehdessäni opin joka päivä jotain uutta. Haastattelemiemme ihmisten elämänkokemusten kuunteleminen on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. Toivon, että työmme antaa myös heille pientä lohtua.
ITEI, Instututo de Terapia e Investigación sobre las Secuelas de Tortura y la Violencia Estatal on bolivialainen vuonna 2001 perustettu kansalaisjärjestö,joka auttaa kidutusta tai valtion väkivaltaa kokeneita henkilöitä.
Teksti ja kuva: Johanna Hietapakka
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 4/2012 -lehdessä.
Lue myös juttu, jossa ITEIn työntekijä Andrés Gautier kertoo järjestöstä ja sen ICYE-yhteistyöstä.
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Kamu-tukihenkilönä kielitaitoa väkisinkin
Hei Tuuli-Titania Valtanen! Mikä sai sinut ryhtymään tukihenkilöksi ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle?
Tutustuin viime vuonna TETharjoittelupaikassani Maailmanvaihdon ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin, ja yksi heistä kysyi, haluaisinko mukaan tukihenkilötoimintaan. Olin jo pitkään haaveillut sosiaalisemmasta ja kansainvälisemmästä elämästä eli tietysti halusin!
Mitä opit tukihenkilönä?
Opin näkemään Suomen ja sen kulttuurin uudesta perspektiivistä. Sain lisäksi tuoretta tietoa lukuisista muista kulttuureista. Oli myös upeaa treenata kaikkia osaamiani kieliä uusien tuttavien kanssa.
Mukavin muistosi tukihenkilönä?
Rakastin yhtäältä yhteisiä juhlia vapaaehtoisporukan kanssa ja toisaalta oman saksalaisen vapaaehtoiseni tapaamista. Oli hienoa nähdä hänen suomen kielen taitonsa kehittyminen ja muu menestys. Myös käynti ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennusleirillä jäi vahvasti mieleen.
”Suosittelen tukihenkilötoimintaa kaikille, joita kiinnostaa tutustua upeisiin nuoriin ihmisiin ympäri maailmaa. Kielitaito kehittyy väkisinkin, ja joka viikonlopulle on tekemistä!”
Missä fiiliksissä tukihenkilövuotesi päättyi?
Tukihenkilökauteni loppui virallisesti elokuussa, jonka jälkeen vapaaehtoiseni jäi Suomeen. Meistä tuli vuoden aikana hyviä ystäviä ja tapaamme edelleen säännöllisesti. Nyt olen tukihenkilö turkkilaiselle Esralle, eli taas uusia kokemuksia luvassa. Jännittävää!
Kenelle suosittelisit tukihenkilötoimintaa?
Kaikille, joita kiinnostaa tutustua upeisiin nuoriin ihmisiin ympäri maailmaa. Kielitaito kehittyy väkisinkin, ja joka viikonlopulle on tekemistä! Tämä on ollut toiseksi paras vaihtoehto nähdä maailmaa matkustamisen jälkeen. Viime vuosi oli varmasti parasta koko lukioajassani!
Haastattelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2016 -lehdessä.
Maailmanvaihdon tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Olisitko kiinnostunut ryhtymään tukihenkilöksi tai -perheeksi? Lue lisää.
Lue myös
Englanninkielisiä juttutuokioita, pulkkamäkeä ja talvikenkäostoksia
Maailmanvaihdon Kamu-toiminta tarjosi Annelle tavan tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin....
Fighting for Fundamental Rights
ITEI is a Bolivian interdisciplinary organization working in the fields of human rights and mental health. It has hosted many foreign volunteers. Andrés Gautier, a Bolivian worker of ITEI, tells about the organization’s activities and collaboration with ICYE.
“The goal of ITEI (Instituto de Terapia e Investigación) is to help people who have suffered torture or other kind of violence from the part of the state during the decades of dictatorship in Bolivia. Our activities consist in facilitating the recovery of the victims, spreading knowledge of their experiences, and preventing such actions by creating a culture of non-violence. We offer psychological and legislative support to the victims and organize trainings about human rights, psycho-traumatology, and leadership for young people. ITEI also does research”, tells Andrés Gautier. “The employees are experts from different fields: psychologists, nurses, physiotherapists, professionals of education, and administrative workers.”
The tasks taken care by ITEI are actually responsibilities the Bolivian state should carry. Working to help the victims of state violence, the organization has also encountered problems. For example, the doctors of ITEI were forbidden to visit state prisons for a period of time. Another problem is money: the amount of activities has increased, while the funding is decreasing. ITEI collaborates with the human rights representative and has lodged complaints to the Inter-American Court of Human Rights. Structures protecting state violence still exist: “If we want to fight against torture, we have to fight against not punishing the crimes committed by the authorities.”
The first foreign volunteers arrived at ITEI just after its foundation in August 2001. Even though the activities are strongly connected with Bolivian society and history, the volunteers have managed to fit in and find their place in the organization. ”If we want to fight against torture, we have to fight against impunity and make the authorities responsible for their actions.” Andrés states. “Many volunteers have managed to apply their knowledge to our activities. They’ve participated in translating documents and building websites. There was an anthropologist who made important research on racism in Sucre”, he describes. “Currently we’re hosting three volunteers from Finland, Germany, and Britain. They are making a documentary using interviews of activists that were persecuted during the dictatorship. They’ve also opened a website to spread the experiences of people who have suffered violence or persecution. Their work is important for both the organization and the victims.”
“It is true that with volunteers who already have an education it may be easier to find a way of using their skills, but younger volunteers can bring just as much inspiration and fresh ideas. In our organization, teamwork is very important, and also the volunteers can learn a lot from that”, Andrés says.
“It is true that with volunteers who already have an education it may be easier to find a way of using their skills, but younger volunteers can bring just as much inspiration and fresh ideas. In our organization, teamwork is very important, and also the volunteers can learn a lot from that”, Andrés says. He points out that the volunteering period is an agreement between the volunteer and the organization, and that the relationship between them is being built over a longer time. “Receiving a volunteer requires responsibility and commitment from both sides.” The organization is satisfied with the collaboration with ICYE and wishes volunteering to continue: “We hope ICYE to continue its activities so that this kind of cultural exchange would be possible also in the future.”
Text: Mirjami Ylinen
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 4/2012 -lehdessä.
Lue myös juttu, jossa Johanna Hietapakka kertoo ICYE-vapaaehtoisjaksostaan ITEIssä.
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Teatteritöissä Boliviassa
Kulttuurialan ammattilainen Antti Soininen vietti puoli vuotta Boliviassa, Cochabambassa. Hän työskenteli vapaaehtoisena teatteriaiheisessa projektissa lasten ja nuorten parissa.
Hei Antti! Mistä sait ajatuksen lähteä vapaaehtoistyöhön ja miten valitsit kohdemaan?
Se, miten päädyin Boliviaan, oli itse asiassa tuuria ja paljon Maailmanvaihdon toimiston ansiota. Annoin työntekijöille aika vapaat kädet, ja kun vastaus sitten vihdoin tuli, minulle ehdotettiin muistaakseni neljää maata. Viestissä mainittiin, että paras vaihtoehto minulle olisi Bolivia, koska siellä voisin työskennellä omaa alaani liippaavassa projektissa. Taisin miettiä noin 14 sekuntia ennen kuin vastasin, että haluan lähteä.
Seuraavaksi meninkin Google Mapsiin katsomaan, missä ihmeessä se Bolivia on, ja siitä alkoikin erittäin mielenkiintoinen jakso Googlen parissa. Aika monta tuntia tuli etsittyä informaatiota Boliviasta. Harva Suomessa tietää maasta yhtään mitään, itseni ennen lähtöä mukaan lukien. Yksi tuttu esimerkiksi sanoi, että päätit sitten lähteä Itä-Aasiaan…
Kertoisitko hieman ammatistasi ja siitä, mitä teit Boliviassa?
Olen ollut teatterialalla nyt reilut kymmenen vuotta, näyttämötekniikan puolella näyttämömiehenä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Teatterissa olen tehnyt myös kuiskaajan ja tuotantojärjestäjän töitä. Kulttuuriala imaisi täysin mennessään, kun menin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana kesätöihin Savonlinnan oopperajuhlille.
”Kulttuuriala imaisi täysin mennessään, kun menin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana kesätöihin Savonlinnan oopperajuhlille.”
Projekti, jossa olin töissä Cochabambassa oli nimeltään Educar es fiesta. Vapaaehtoistyöpaikalla oli muun muassa suuri sirkusteltta, jossa esitettiin teatteria ja sirkusta. Teltassa toimi myös pienten lasten sirkuskoulu. Alussa työni oli pääsääntöisesti tekniikasta huolehtimista teltassa. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun projektin vetäjä kysyi, haluanko myös näytellä. Myös lavan puolella tuli siis oltua monessa esityksessä. Alussa varsinkin vuorosanojen kanssa oli ongelmia, koska en juurikaan puhunut espanjaa, mutta niihin löytyi helppo ratkaisu: puhuin repliikit suomeksi. Vähän esityksen juonta muuttamalla suomen kieli saatiin toimimaan todella hyvin, ja varsinkin lapset tykkäsivät siitä kovasti.
Olin myös mukana kiertuetoiminnassa: projektilla oli vanha rekka, jolla kuljettiin ympäri Cochabambaa. Normaalisti kävimme kouluilla esiintymässä ja pitämässä oppitunteja. Tunnit toteutettiin aina pelien, leikkien ja sirkuksen tai teatterin avulla vaihtuvien teemojen mukaan. Teemoja olivat esimerkiksi kierrätys ja solidaarisuus.
Etsitkö omaan alaasi liittyvää vapaaehtoistyöpaikkaa ja miten etsiminen käytännössä eteni?
Ensisijaisesti etsin kyllä paikkaa, jossa pystyisin hyödyntämään ammattitaitoani ja kokemustani, mutta muistan, että kirjoitin olevani valmis tekemään mitä työtä tahansa. Olin todella onnekas, kun minulle löytyi unelmaprojekti Boliviasta.
Suomen ja Bolivian ICYE-toimistot hoitivat kaiken työn etsimiseen liittyvän. Kun saavuin Boliviaan, en vielä tiennyt mihin projektiin minut laitetaan. Kolmen viikon koulutusjakson jälkeen saavuin kotikaupunki Cochabambaan, ja tarkoituksena oli mennä tutustumaan kahteen projektiin, joista olisin saanut päättää mieluisamman. Juuri kun toiseen projektiin piti lähteä, kuulimmekin, että se oli sujettu väliaikaisesti. Sen sijaan menin tutustumaan Educar es fiestaan, ja tykästyin siihen saman tien.
Oliko työkokemuksestasi hyötyä? Toiko vapaaehtoistyö uusia näkökulmia työhön kotimaassa?
Kymmenen vuoden historia teatterissa oli enemmän kuin hyödyksi. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä erilaisia työtapoja – jotkut aivan pieniä asioita, jotkut isompia. Mukavaa oli myös se, että kaikki palaute ja ideat jotka toin esille otettiin todella hyvin vastaan. Opin myös itse uusia työtapoja, jotka olen nyt palattuani tuonut omaan teatteriimme.
”Oli erittäin mielenkiintoista nähdä erilaisia työtapoja – jotkut aivan pieniä asioita, jotkut isompia.”
Bolivian jälkeen arvostukseni nousi työkaluja ja kaikkea muuta sellaista kohtaan, joka täällä on itsestäänselvyys. Boliviassa projekteilla on todella vähän rahaa, joten kaikkea piti säännöstellä. Esimerkiksi kulissien teko onnistui siellä hyvin kadulta löytyneiden muoviputkien avulla. Pitää vain olla luova.
Mikä vapaaehtoistyössä oli haastavinta ja palkitsevinta?
Alussa haastavinta oli ehdottomasti kielimuuri, ja sen seurauksena oman paikan ja työnkuvan löytäminen. Pienten mutkien kautta kaikki kuitenkin selvisi. Myös työtavat olivat todella erilaisia. Alussa tuntui, että ihmiset ovat laiskoja, kun kaikki tulevat työpaikalle vähän myöhässä, ensiksi juodaan aina kahvit ja töihin mennään valuen. Myös 1,5–2,5 tunnin ruokatunnit (siesta) tuntuivat älyttömiltä. Mutta kun rytmiin tottui, totesin, että juuri näin työtä pitäisikin tehdä. Vaikka välillä tehtiin pitkiäkin päiviä, ne sujuvat paljon rennommin. Silti työt tulivat tehtyä, ja vielä ajallaan. Pakko tosin myöntää, että kyllä mañana-kulttuuri myös ärsytti.
Palkitsevinta oli nähdä ne sadat ja tuhannet lapset, jotka aina silmät loistaen innoissaan taputtivat esitysten jälkeen. Palaute esityksistä oli aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Oli myös erittäin ihanaa nähdä ja kuulla juttuja kodittomista tai orvoista lapsista, jotka olivat pelastuneet teatterin tai sirkuksen avulla.
Jokin mieleen jäänyt hetki vapaaehtoisjaksoltasi?
Jouluaatto on jäänyt hyvin mieleen. Olin jo joululomalla, kun yksi paikallinen kaveri soitti tarvitsevansa apua tyttöjen orpokodissa. Koko aattopäivä meni siellä tytöille ruokaa tehdessä, leikkiessä ja tanssiessa. Vaikka se on ollut yksi parhaita jouluja elämässäni, täytyy myöntää, että se oli myös yksi rankimmista. Nähdä 15 pientä tyttöä viettämässä joulua ilman vanhempia tai ketään, joka pitäisi heistä muualla huolta. Henkinen kantti oli kyllä kovilla, mutta aivan ihana joulu! Lahjoja ei jaettu kun ei ollut mitä jakaa, mutta se ei tyttöjä haitannut.
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 3/2015 -lehdessä.
Kuvassa yllä: Antti (kesk.) ja bolivialaisia työtovereita teatteriesityksessä ilmastonmuutoksesta ja veden tärkeydestä ihmiselle.
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Lehden parissa
Anna Lemström kertoo vapaaehtoistehtävästään MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittajana.
Miten päädyit mukaan MaailmanVaihtoa-lehden toimitustiimiin?
Olin Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoisena Ghanassa 2014–2015. Paluuni jälkeen toimistolta vinkattiin mahdollisuudesta hakea järjestön hallitukseen. Viestintä on aina ollut minulle lähellä sydäntä, joten hallituspaikan varmistuttua tiedotustiimi oli minulle luonteva valinta. Silloinen lehden päätoimittaja oli hiljalleen väistymässä tehtävästä ja etsi seuraajaa. Lähdin mukaan lehden tekoon ja pian siirryin päätoimittajaksi.
Millaisia tehtäviä lehtitiimistä löytyy?
Päätoimittajan lisäksi meillä on muutamia vakiotoimittajia. Suurin osa materiaalista tulee kuitenkin yksittäisen jutun kirjoittavilta vapaaehtoisilta. Lehden visuaalisesta ilmeestä vastaa taittaja. Juuri nyt haemme erityisesti taittajan kaveriksi kuvittajaa ja valokuvaajaa.
Mitä olet oppinut lehtityössä?
Paljon. Päätoimittajana minun täytyy hallita aikatauluja ja varmistaa eri toimijoiden välisen yhteistyön sujuvuus. Lisäksi keksin juttujen aiheita ja editoin lehden materiaalin. Ajanhallinnassa minulla on vielä lisää opittavaa. Vaikka asiat tuppaavat aina jäädä viime tinkaan, on lehti lopulta saatu aina ajoissa painoon! Mikä on antoisinta lehtityössä? Se hetki, kun saa ensimmäistä kertaa käteen painosta tulleen uuden lehden on aina hätkähdyttävä. Lehtityössä pääsee konkreettisesti näkemään työnsä jäljen. On myös hauskaa saada työskennellä kivojen ja lahjakkaiden ihmisten kanssa ja nähdä heidän taitojen kehittyvän.
Vinkkisi lehtityöstä kiinnostuneelle?
Lähde ihmeessä rohkeasti mukaan! MaailmanVaihtoa on aina tekijöidensä näköinen, joten löydämme aivan varmasti jokaiselle mieluista puuhaa. Mukaan voi tulla vain yhden yksittäisen numeron tekoon tai pidemmäksikin aikaa. Laita viestiä anna.lemstrom(at)maailmanvaihto. fi niin mietitään yhdessä mikä homma sopisi juuri sinulle parhaiten.
Teksti: Anna Lemström
Kuva: Riikka Tuomainen
Haastatelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2017 -lehdessä.
MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihdon kahdesti vuodessa ilmestyvä lehti, joka tiedottaa järjestön toiminnasta, jakaa vapaaehtoistyöntekijöiden kuulumisia Suomesta ja ulkomailta sekä käsittelee globaalikasvatusta erilaisista näkökulmista. Tule mukaan tekemään lehteä!
Lue myös
Maisemanvaihdoksen kynnyksellä
Maailmanvaihdon leirillä valmentauduttiin niin lähtöön ulkomaille kuin kotiinpaluuseen.
Maailmanvaihdon suomalaiset ja ulkomaalaiset ICYE-vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat valmennusleirille Antaverkan leiri- ja kurssikeskukseen Ylöjärvelle 7.–10.5.2015.
Leirin 19 suomalaista osallistujaa valmentautuivat lähtemään vapaaehtoistyöhön ulkomaille, kun taas suurimmalle osalle 15 ulkomaalaisesta osallistujasta tapaaminen oli jakson Suomessa päättävä arviointileiri.
Kunnon leirimeininki
Vapaaehtoiseksi Costa Ricaan lähtevä Lotta Haapaniemi odotti leiriltä paljon asiaa ja uusia ihmisiä. Brasiliaan suuntaava Elena Murto puolestaan toivoi tapaavansa samaan maahan lähtijöitä ja kuulevansa vinkkejä aiemmilta vapaaehtoisilta.
Odotukset täyttyivät: Lotta ja Elena tapasivat toisia lähtijöitä, aiempia vapaehtoisia ja ulkomaalaisia sekä saivat tietoa mm. terveys- ja turvallisuusasioista. Lisäksi he perehtyivät harjoitteiden kautta tulevaan rooliinsa vapaaehtoistyöntekijänä sekä elämään ulkomailla.
Lotalle, Elenalle ja muille lähtijöille vapaaehtoiskokemuksistaan ulkomailla kertoivat Roosa Kontiokari, Katri Kortelainen, Kaisu Kinnunen, Tiina Ryynänen ja Markus Savander. Leiriohjaaja Hanna Rajalan kanssa tulevat vapaaehtoiset – kuten myös ulkomaalaiset osallistujat – pohtivat ihmisoikeusteemoja vapaaehtoistyön kontekstissa.
Palautteissaan monet vapaaehtoiset nostivat esiin erityisen antoisina seikkoina Lotan ja Elenan odotusten kaltaisia asioita: vertaistuen sekä aiempien vapaaehtoisten ja ulkomaalaisten tapaamisen.
”Parasta oli yhteisöllisyys ja avoimuus vapaaehtoisten keskuudessa”, kommentoi Elena.
”Parasta oli yhteisöllisyys ja avoimuus vapaaehtoisten keskuudessa”, kommentoi Elena. ”Antaverkassa oli kunnon leirimeininki ja samanhenkistä porukkaa”, sanoo puolestaan Lotta. ”Innostus ja motivaatio lähteä vapaaehtoiseksi kasvoivat valmennuksen myötä eksponentiaalisesti”, hän jatkaa.
Tukea ja kannustusta tarvitaan
Kenialainen Jane Kawiria tuli leirille Torniosta, jossa hänellä on takanaan miltei vuosi vapaaehtoistyötä Peräpohjolan opistossa. Hän on myös avustanut tyttöjen talossa ja koulussa.
Leirillä Jane ja muut ulkomaalaiset arvioivat kokemuksiaan Suomessa ja valmentautuvat kotiinpaluuseen. Harjoituksia heille ohjasivat Mikko Lipsanen ja Anna Rajalin. Osallistujien mielipiteet leirin kiinnostavimmasta osiosta vaihtelivat maaryhmittäin työskentelystä vapaaehtoiskokemusten jakamiseen.
”On tärkeää, että leirillä kuunneltiin, mikä vapaaehtoisista on tuntunut motivoivalta ja mikä vaikealta.”
Janelle antoisin oli osio, jossa käsiteltiin vapaaehtoisten tunteita. ”On tärkeää, että leirillä kuunneltiin, mikä vapaaehtoisista on tuntunut motivoivalta ja mikä vaikealta.” Lisäksi hänestä oli palkitsevaa, että vapaaehtoiset saivat tukea ja kannustusta toisiltaan sekä ohjaajilta.
Antaverkassa Jane oppi etenkin tulemaan yhä paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sai lisää motivaatiota toimia vapaaehtoisena. Keniaan hän palaa kesän lopulla. ”Kaipaan perhettäni ja ystäviäni ja odotan paluuta positiivisin tuntein. Vapaaehtoistyöjaksoni on tehnyt minusta vahvemman.”
Teksti ja kuva: Minna Räisänen
Kuvassa: Leiriläiset Jane Kawiria (vas.), Elena Murto ja Lotta Haapaniemi sekä leiriohjaaja Hanna Rajala, joka käsitteli leiriläisten kanssa ihmisoikeusteemoja. Hanna osallistui aiemmin keväällä kansainvälisen ICYEn koulutukseen ihmisoikeuskasvatuksesta. ”Koulutuksessa pohdittiin, miten vapaaehtoistyötä voisi tarkastella systemaattisemmin ihmisoikeusnäkökulmista.”
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2015-lehdessä.
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
Välivuosi Bolivian vuoristomaisemissa
Tamperelainen Hilma Toivonen valmistui ylioppilaaksi joulukuussa 2015 ja lähti seuraavan vuoden alussa vuodeksi vapaaehtoistyöhön Boliviaan. Hän asui La Pazissa ja kävi vapaaehtoistyössä viereisessä kaupungissa, El Altossa. Otimme yhteyttä Hilmaan jakson aikana.
Tervehdys Hilma! Mitä kuuluu?
Tervehdys sinnekin! Tällä hetkellä kuuluu hyvää, lomani ovat takana ja olen palannut vapaaehtoistöihin. Elän hassua välivaihetta, kun suuri osa vapaaehtoisystävistäni palasi elokuussa Eurooppaan. Uudet ICYE-vapaaehtoiset saapuivat muutama viikko sitten ja ovat ja mukavia tyyppejä kaikki! Olen toiminut sivutyönäni tuutorina; miten käyttää liikennettä, miten välttää koiranpuremat, mitä tietyt ilmaukset tarkoittavat…
Aloitin myös työt alkuperäisen vapaaehtoistyöpaikkani ohessa kulttuurikeskuksessa nimeltä Teatro Trono. Trono vetää El Alton nuorille erilaisia taidetyöpajoja, ensisijaisesti teatteria, ja toimii kohtaamispaikkana muunkinlaiselle kulttuuriselle toiminnalle, teattereille, konserteille ja televisio-ohjelmille. Ajattelin, että koska vielä on kuukausia jäljellä, haluan ottaa ajasta kaiken irti, halusin nähdä myös toisenlaisen todellisuuden. Nyt työpaikat tasapainottavat toisiaan sopivasti: kohtalaisen raskas sääntöviidakkotyö Enda ja hämmentävän rennolla asenteella pyörivä taiteilijakortteli Trono.
Millaisesta paikasta lähetät kuulumisiasi? Entä millaisissa tehtävissä työskentelet vapaaehtoisena?
Asun melkein 4 000 metrissä, pääkaupunki La Pazin keskustassa ihanassa ICYE:n asunnossa, joka on saanut parvekkeensa ja näköalansa vuoksi humoristisen lempinimen ”The ICYE Penthouse”. Elän siis kaaottisessa vuoristolaaksossa, jossa autot ja ihmiset säntäilevät sikinsokin ja pakokaasu on normaalia hengitysilmaa. La Paz on kaunis, ja sen ihmiset omalaatuisia. Yksi kaupungin parhaista puolista on se, että se on suhteellisen suuri: täältä löytyy kulttuuririentoja ja -ilmiöitä, ravintoloita ja marketteja.
Kuvassa Hilma ja La Pazin iltavalaistus. Taustalla vahtii 6 438 metriä korkea Illimani-vuori.
Muistan, kuinka aluksi salaa toivoin pääseväni esimerkiksi Santa Cruzin trooppiseen lämpöön, mutta nyt otan La Pazin haasteena: kehoni hylkii tätä paikkaa, mutta mieli ei! Myös kylmyys saa aika ajoin kotoisan läikähdyksen sisälläni heräämään…
Teen työtä El Altossa, joka on vielä vähän ylempänä. Se on ylänkötasangolle La Pazin kainaloon muodostunut kaupunki. Nykyään El Alto on kasvanut jopa isommaksi kuin La Paz, mutta siellä on huomattavasti enemmän köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia.
”Teen töitä vapaaehtoistyöpaikasssa, joka on suunnattu tyttöjen suojelemiseen.”
Teen töitä vapaaehtoistyöpaikasssa, joka on suunnattu tyttöjen suojelemiseen. Työpaikalla on kaksi taloa, joista toisessa asuu pieniä tyttöjä, jotka ovat kärsineet perheen sisäisestä väkivallasta, ja toisessa teinityttöjä, jotka ovat päätyneet elämään kadulle ja haluavat saada elämästä taas otteen. Talot ovat terapeuttisia keskuksia, joissa tytöt asuvat ja joissa terapiaa käydään vaiheittain jokaisen tytön kanssa, yksilöllisesti sekä ajoittain myös perheen kanssa, jos se on mahdollista.
Minun tehtäväni on tehdä vähän kaikkea: Teen tytöille työpajoja, mm. taide-, urheilu-, kieli-, ja käsityöpajoja. Toimin valvojana joinain päivinä aamusta iltaan, autan kokkia ja valokuvaan. Muun muassa. Tulevan ICYE-vapaaehtoisen kannattaa muistaa, että ihan oikeasti itse voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, mitä kaikkea päätyy tekemään.
Vapaaehtoisjaksostasi on kulunut jo iso osa. Mitkä ovat tämänhetkiset fiiliksesi?
Olen kauhuissani. Muistan, kuinka lähdin Suomesta viime tammikuussa. Vuosi tuntui epäinhimillisen pitkältä ajalta, ja olin aika ajoin varma, että tulen kotiin ennen vuoden jakson päättymistä. Minua kauhistutti. Nyt taas kauhistuttaa nimenomaan sen tajuaminen, että tämä kaikki menee niin ihmeen nopeasti. Kun on löytänyt paikan päältä luottoihmiset ja arki alkaa vakiintua, viikot alkavat juosta karkuun. Ei tässä ehdi edes ikävöidä kotiin muuta kuin unettomien öiden pimeimpinä tunteina!
Nyt siis tulin takaisin matkoiltani ja ymmärsin, että 12 kuukaudesta olen elänyt täällä jo kahdeksan. Kahdeksan! Neljä pientä, nopeasti ohi lentävää kuukautta jäljellä. Tunteet ovat siis hyvin ristiriitaiset: en haluaisi ikinä lähteä täältä ja samalla Suomeen palaaminen hiipii mieleen silloin tällöin ja saa lämpimiä tuntemuksia aikaan. Suomi tuntuu ihmeellisen kaukaiselta maailmalta, välillä pelkään, että se katoaa kokonaan.
Mitä olet oppinut? Entä mikä on ollut antoisinta ja haasteellisinta?
Apua, ei tällaiseen pysty vastaamaan! No, lähinnä voisin todeta, että olen oppinut ihan valtavasti, niin paljon, etten osaa edes vielä eritellä kaikkea. Tiivistetysti ehkä: elämäntaitoja.
Jos on pakko eritellä, niin: Muun muassa työskentelemään lasten kanssa ja ymmärtämään heidän maailmaansa, vetämään omia työpajojani, kunnioittamaan itseäni enemmän, puhumaan espanjaa. Olen oppinut, että syviä ystävyyksiä on mahdollista muodostaa vieraalla kielellä. Olen oppinut myös yllättäen suomalaisesta identiteetistäni, jota en aiemmin osannut nähdä tai määritellä, ja olen oppinut näkemään kaiken sen, mitä – ja keitä – minulla Suomessa on elämässäni, ja olemaan niistä asioista loputtoman kiitollinen. Olen oppinut rakastamaan vuoria ja kuivaa jylhää ylänköä, samalla kaivaten Suomen syviä hiljaisia metsiä. Pitämään huolen itsestäni ja asumaan omillani. Oppinut sietämään ikävää, joka jollain tasolla on aina läsnä alitajunnassani, ja tulemaan ystäviksi sen kanssa.
En pysty sanomaan, mikä on ollut antoisinta. Ehkä se on koko kokonaisuus, ihan kaikki pienet osaset täällä. Niiden takia olen nyt, missä olen. Haasteellisin yksittäinen elementti on varmasti ollut työpaikkani ja siihen sopeutuminen. Kun mietin, missä olin kun aloitin, tajuan, että olen kasvanut ehkä ainakin sata vuotta. Työ on alusta asti tuonut jatkuvasti eteeni tilanteita, joissa minun on vain yksinkertaisesti täytynyt ylittää itseni. Joita en olisi ikimaailmassa uskonut händlääväni. Mutta olen selvinnyt, aika hyvin jopa. Haasteista saa olla kiitollinen, vaikka aina aika ajoin niitä on kironnut hiljaa mielessään…
Millaisia terveisiä lähettäisit ICYE-vapaaaehtoiseksi Boliviaan hakemista harkitseville?
Kun ICYE ehdotti minulle Boliviaa, olin aluksi hämmentynyt ja epäluuloinen. Bolivia? Kaikista latinomaista? Mitä siellä edes on, mikä se on? Minun piti mennä kotiin ja näpytellä googleen ”Bolivia”, että pystyin muodostamaan minkäänlaista mielipidettä.
Hassuinta on se, että lähes kaikilla vapaaehtoiskavereillani täällä oli täysin sama tilanne: Ensimmäisinä vaihtoehtoina on ollut Costa Ricaa, Kolumbiaa, Argentiinaa, Meksikoa… Kaikki me tulimme tänne lähinnä hämillämme, ja lopulta tuntui että kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Nyt tuntuu, että juuri tänne minun ja meidän oli tarkoituskin tulla.
”Olen oppinut, että syviä ystävyyksiä on mahdollista muodostaa vieraalla kielellä.”
Yksi suurimmista tekijöistä Bolivian viehättävyydessä on sen tuntemattomuus: Tämä on verraten köyhä maa, jossa on verraten vähän turisteja. Ihmiset ovat lähellä maata, rehellisiä ja latinostereotypiaan verraten rauhallisia ja aitoja. Valkoinen iho ei ole, luojan kiitos, niin big deal kuin pelkäsin. Kun matkustin Perussa ja Ecuadorissa, minä ja ystäväni saimme huomattavasti enemmän huomiota; La Pazissa saan kulkea rauhassa ja kohdata ihmiset ihmisinä.
Yli 36 puhutun kielen, hassun espanjan ääntämyksen ja lihaisan ja osittain hyvinkin merkillisen ruokakulttuurin ohessa Bolivia on ihmeellinen maa myös maantieteensä takia: Täällä on ihan kaikkea! Maailman korkeimmasta pääkaupungista ja ylängön kulttuurista Uyunin suolatasankoon ja trooppiseen sademetsään. Lähes mitä ilmastoa ikinä kaipaatkaan, täältä löytyy sitä. Merta ei ole, se on ainoa paha. Vesielementti näkyy sen sijaan trooppisissa joissa ja laguuneissa, vuoristopuroissa ja valtavassa Titicaca-järvessä. Meren puutteeseen on onneksi ratkaisu näköpiirissä: bolivialaiset ovat hyvässä uskossa että Chile vielä myöntyy palauttamaan kerran heiltä riistetyn rantaviivan.
Pähkinänkuoressa vielä sanon, että ei kannata antaa sijaa epäluuloille: mitä tuntemattomampi kolkka, sitä enemmän sinulla on opittavaa ja tutkittavaa. Minä annoin mahdollisuuden Bolivialle ja olen onnellisemmassa paikassa kuin uskalsin ikinä kuvitellakaan. Tämä maa ja sen ihmiset ovat opettaneet minulle ihan kamalasti, niin paljon, etten ehkä ihan vielä edes ymmärrä. Kiitos Bolivia. <3
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa
Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....
In Kenya Inspiration from Volunteers Connecting with Local People
Hello Kerubo! Could you briefly introduce yourself?
My name is Kerubo Nyaribo and I am the Programme Director for ICYE Kenya. I hold a Bachelor in Science in Botany and Zoology and a post graduate diploma in education and I have taken several short courses in different disciplines. I am a Christian, a wife to one man and a mother to three beautiful girls. I have been involved in ICYE in different capacities since 1986. Right now I am the director and I supervise the other staff in the office running the programmes and I am in charge of the European Voluntary Service. I work half time in the ICYE office and half time in my fashion design shop.
What attracted you to work for an international voluntary work organization?
I started ICYE Kenya with a few others and at the time we just wanted to make sure we could get young people from other countries to come to Kenya and send our youth to other countries. Thinking of what has kept me working for ICYE: Meeting these youth and training them has been very interesting for me, having been a teacher for many years. Also engaging with staff from other national committees of the ICYE network has been very enriching – especially the discussions we have and the different ways we view things because of our different cultural backgrounds.
Which have been the most inspiring aspects in your work lately?
This probably has not changed during the years, but seeing the volunteers connect with their host families and projects and seeing the changes that the volunteers’ presence can make in a community makes me want to continue to see it happening with different people in different ways!
ICYE Kenya participated in “the volunteer activist” project in which young citizen in 17 ICYE countries seeked to raise awareness through campaigns of the social concerns of our time. What motivated ICYE Kenya to take part in the project?
Volunteerism is not very highly rated in current Kenya, and we wanted to sensitize more people about what we do and have people appreciate our local and international volunteers. To have people stop and listen, see and get involved.
Could you tell a bit about the campaign actions you had in Kenya?
Our campaigning happened around a football tournament involving volunteers and youth in Sindo, one of our rural towns in Homabay County. As a campaing action there was also painting Msekwa Border Primary school classrooms. We will still have another activity on the 7th of December to commemorate the International Volunteer Day which is on the 5th of December.
Which of the “the volunteer activist” actions in other countries did you find the most interesting ones?
Activities in Nepal on waste management and in Vietnam on reducing plastic paper bags seemed the most interesting ones to me.
Which are the main sectors in which foreign long-term volunteers work in Kenya this season?
Most of them are working in primary schools and children’s homes
Your greetings for those Finnish young people thinking of volunteering in Kenya?
KARIBU KENYA! Welcome to Kenya! There are lots of places to volunteer, we are quite friendly as a people, and ICYE Kenya’s aim is to make sure you have the experience of your life! We care and appreciate our volunteers and look forward to hosting you.
Haastattelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 4/2014 -lehdessä.
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Kussakin maassa vapaaehtoistyöntekijöitä tukee ja kouluttaa paikallinen ICYE-järjestö. Tutustu ja hae mukaan!