Tekijä: admin

Sain viime kesäkuussa ystävältäni viestin, jossa hän tiedusteli, haluaisinko ottaa ‘palatsiini’ nuoren 26-vuotiaan ranskalaismiehen, Gwenaélin, vuodeksi asumaan. Gwenaél oli tulossa elokuussa Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Suomeen. Kysymys oli yllättävä, muttei lainkaan huono. Aika nopeasti vastasin myöntävästi, koska en keksinyt syytä kieltäytyäkään.

Asun Espoossa kolmikerroksisessa pienessä rintamamiestalossa, jossa oli pienillä järjestelyillä sopivasti tarjota yläkerran kamari vapaaehtoiselle omaksi huoneeksi. Elämäntilanteeni on sellainen, että olen yrittäjä ja viikoittain muutaman yön poissa kotoa, joten vapaaehtoisen tuli olla omatoiminen ja itsekseen pärjäävä. Olen kyllä hyvin tavoitettavissa silloinkin, kun en ole kotona. Puhelin ja netti toimivat. Olen kokenut eräänlaisena haaskauksena sen, että kotini on ajoittain tyhjillään. Nyt se saisi asukkaan. Julkiset kulkuyhteydetkin ovat hyvät – kun niitä oppii käyttämään.

”Arkemme sujuu mukavasti. Minä en opi ranskaa, mutta Gwen sen sijaan oppii suomea. Paljon puhumme englantia. Ja paljon me kyllä juttelemmekin. On hauskaa peilata meikäläisiä tapoja muualta tulleen silmin.”

Gwenaélin Suomeen tulosta on nyt kulunut reilut puoli vuotta. Gwen on vapaaehtoisena Konalassa Lyhty ry:ssä. Hän tuntuu viihtyvän työssään kehitysvammaisten parissa – ja Suomessa. Arkemme sujuu mukavasti. Minä en opi ranskaa, mutta Gwen sen sijaan oppii suomea. Paljon puhumme englantia. Ja paljon me kyllä juttelemmekin. On hauskaa peilata meikäläisiä tapoja muualta tulleen silmin. Ei siinä ihan ihmetyksettä taida kukaan selvitä.

Elomme voi sanoa asettuneen normiarjeksi. Minä pyrin ostamaan ruokaa niiksikin päiviksi, joina en ole kotona, ja Gwen laittaa purtavaa paitsi itsellensä, mutta myös minulle. Tiskit on monesti tiskattu ja jopa kotia siivottu. Vapaaehtoisesti tämäkin. Yhteisiä sääntöjä ei ole oikeastaan tarvinnut laatia, koska kaikki on sujunut hienosti. Meillä on myös käynyt kansainvälistä porukkaa yöpymässä tai visiteeraamassa päivästä viikkoon.

Vähän jäi harmittamaan huonoluminen talvi. Maalailin lievästi sanottuna uhkakuvia lumitöistä, joita ei sitten päästykään tekemään. Helmikuussa Gwen teki reissun Lappiin, joten jonkinlaisen käsityksen talvesta hän on kuitenkin saanut. Välillä käymme yhdessä metsälenkeillä ja teemme pihahommia, mutta vapaaehtoisilla on myös keskenään menoja, joten kaikki ei rajoitu ‘kotiin’. Olemme myös käyneet katsastamassa mm. Espoon keskuspuiston, Fiskarsin, silakkamarkkinat ja Tarvaspään.

Kiipeilypaikkoihin Gwen on tutustunut itsekseen sekä työpaikkansa sivareiden ja suomalaisen tukihenkilönsä kanssa. Tyttäreni Milla on myös Gwenin ikäluokkaa, ja Gwen käy parturissa Millan luona ja visiteeraa joskus muutenkin. Naapurissani asuu nelilapsinen perhe, jonka 10-vuotias nuorimmainen on innokas vierailija. Hän saa opetella englantia Gwenin kanssa. Onhan se varmaankin jännää, kun on ‘uusi mielenkiintoinen naapuri’.

”Tästä kuluneesta jaksosta minulla on sellainen tunne kuin olisin avannut ikkunan maailmaan ja saisin nyt katsoa uusin silmin ja miettein tuttua maisemaa. Suosittelen ilman muuta ryhtymään isäntäperheeksi – vaikka vain lyhyemmäksi aikaa. Tämä ei ole työlästä eikä muuta rajusti omaa elämää.”

Tämä aika on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. En voi tietää, kuinka paljon tietyssä maassa ja kulttuuriympäristössä eläminen vaikuttaa tai mikä on persoonallisuudesta kiinni, mutta paljon on riittänyt puhuttavaa erilaisista tavoista reagoida ja käyttäytyä. Olen monesti selittänyt meikäläistä suoruutta, koska se saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä ja töykeydeltä muualta tulleelle. Molemminpuolinen arkuus tekisi ehkä vuorovaikutuksestamme hankalampaa, mutten itse lukeudu hiljaisiin ja Gwen on oppinut sanomaan asiat suoraan.

Tästä kuluneesta jaksosta minulla on sellainen tunne kuin olisin avannut ikkunan maailmaan ja saisin nyt katsoa uusin silmin ja miettein tuttua maisemaa. Suosittelen ilman muuta ryhtymään isäntäperheeksi – vaikka vain lyhyemmäksi aikaa. Tämä ei ole työlästä eikä muuta rajusti omaa elämää. Alussa on tietysti hyvä viettää vähän enemmän aikaa vapaaehtoisen kanssa, sillä alussa on joitain käytännön järjestelyjä ja on kiva saada kotiutuminen käyntiin.

Isäntäperheenä oleminen antaa mahdollisuuden avartaa omaa ajattelua – ja ainahan uusi tuttavuus on tervetullut!

Minna Ruusinen

Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!

Innostuin ajatuksesta majoittaa kotonani ulkomaalaista nuorta, kun 15-vuotias kuopukseni Eva kertoi haluavansa viettää vaihtarivuoden muualla. Toivoin meidän molempien saavan isäntäperhekokemuksesta hieman käsitystä siitä, mitä kaikkea poissa kotoa asumiseen voisi käytännössä liittyä. Samalla saisimme molemmat mahdollisuuden käyttää vierasta kieltä. Lähtökohtani oli löytää aikuinen nuori nainen, jolle tarjoaisin majoituksen ja ylläpidon puolen vuoden ajan kodissamme Kuopion lähiössä Särkiniemessä. Rivitaloasuntoni on tilava, sillä jäin siihen asumaan erottuani, ja Eva asuu kanssani kahden viikon jaksoissa.

Aloin hakea sopivia organisaatioita ja löysin Maailmanvaihto ry:n. Maailmanvaihdon sopivista ehdokkaista perheeseemme valikoitui pian taiwanilainen 19-vuotias Li-Ho eli Joy, jolle annoin kutsumanimen Ilona. Hänen tulonsa ajoittui elokuun loppupuolelle, jolloin molemmat tyttäreni viettävät syntymäpäiviään. Syntymäpäivät olivat hyvä tilaisuus samalla toivottaa Ilona tervetulleeksi ja tutustuttaa hänet lähisukuuni ja ystäviini.

Ilona tuli vapaaehtoistyöhön Kalevan kouluun, johon kävimme tutustumassa yhdessä vapaaehtoistyöjakson alussa. Ensi päivien kiireellinen tehtävä oli saada vireille Ilonan oleskelulupahakemus sekä avata hänelle pankkitili. Selvisimme näistä melko mukavasti ja nopeasti. Luulen, että maahantulijalle olisi ollut paljon hankalampaa ja kenties pelottavaakin asioida yksin. Selvitin myös kansalaisopistosta suomen kielen kursseja, ja sopiva löytyi. Ilona kävi kurssilla kahdesti viikossa ja oppi kieltä myös koulussa. Hyvänä aikeenamme oli opettaa Ilonalle suomea kotonakin, mutta tämä kuitenkin jäi. Puhuimme hänen kanssaan lähinnä englantia.

”Ilona tutustui kauttani harrastukseeni talviuintiin, eikä hän jättänyt pulahtamatta avantoon Kuopiossa tai vaihtarileirillään Tampereen suunnalla.”

Puolen vuoden aikana tutustuimme yhdessä Kuopion luontoon ja retkeilimme esimerkiksi Puijon tornissa ja sen lähiympäristössä sijaitsevassa idyllisessä Konttilassa. Kävimme myös mm. laavukahveilla ja makkaranpaistossa Pilpan majalla sekä joissakin konserteissa. Liikuimme etupäässä bussilla ja jalkaisin, mikä toisinaan herätti Ilonassa ihmetystä. Siinä missä itse liikun paljon ulkona ja luonnossa, vieraamme vaikutti olevan tottunut elämään kaupungissa hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärellä. Itse lähden ulos säässä kuin säässä, mutta lämpimämpiin säihin tottunut Ilona tuntui pysyttelevän mieluummin sisällä, kun valoisa aika kävi yhä lyhyemmäksi ja taivaalta tuli vettä, räntää ja lunta. Ilona kuitenkin tutustui kauttani harrastukseeni talviuintiin, eikä hän jättänyt pulahtamatta avantoon Kuopiossa tai vaihtarileirillään Tampereen suunnalla.

Ilona innostui leipomisesta ja kokkaamisesta, ja löysin monena päivänä kotiin tultuani kakkua, keksejä tai vanukasta – sekä taiwanilaiseen uuteen vuoteen kuuluvan erikoisuuden, riisi-kana-aterian. Ilona halusi myös oppia neulomaan, joten virittelimme puikoille liukuvärjätyn paksun villalangan. Ihan helppo hanke ei ollut, mutta selvästi Ilona sai tästä kädentaidosta kipinän.

”Ilona halusi myös oppia neulomaan, joten virittelimme puikoille liukuvärjätyn paksun villalangan. Ihan helppo hanke ei ollut, mutta selvästi Ilona sai tästä kädentaidosta kipinän.”

Vaihdoimme Ilonan kanssa kuulumiset yleensä pian kotiin tultuani. En oikein osaa hahmottaa, millaista Taiwanissa on tavanomainen vuorovaikutus 19-vuotiaan nuoren ja aikuisen ihmisen välillä, mutta uskoisin, ettei suomalaisnuorelle aikuinen ole samanlainen auktoriteetti kuin samanikäiselle taiwanilaiselle. Toisinaan tuntui haasteelliselta kommunikoida toisesta kulttuurista tulevan ihmisen kanssa ja ymmärtää häntä, mutta pyrin keskustelemaan Ilonan kanssa hankalistakin asioista. Emme puolen vuoden aikana ehkä ehtineet Ilonan kanssa tulla erityisen tutuiksi toisillemme, mutta olin iloinen Ilonan minua kohtaan osoittamasta luottamuksesta, kun hän toisinaan kysyi neuvoani tai kertoi tuntemuksistaan johonkin kokemaansa liittyen. Antoisinta yhdessä viettämässämme ajassa oli se, että – kuten alun perin toivoimme – saimme käsityksen vaihtariajan eri puolista.

Pirjo

Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!

Ranskalainen Esther Bailleul on asunut puolisen vuotta Kirsi Lehikoisen perheessä. Nyt Kirsi ja Esther kertovat elämästään samassa kodissa.

1. Hei Kirsi! Kertoisitko hieman kodistasi?

Asun mieheni, kahden nuorimman lapsemme ja koiramme kanssa Helsingin Oulunkylässä vanhassa puutalossa. Myös jo kotoa muuttaneet aikuiset lapsemme ja mieheni tytär vierailevat meillä ja ovat osa arkeamme.

2. Mikä motivoi ryhtymään Estherin isäntäperheeksi?

Meillä oli huoneita tyhjillään, joten ajattelimme, että miksei. Kuulimme mahdollisuudesta tyttäremme Alinan lukion kautta. Ajattelimme, että ranskaa opiskellut Alina pääsisi puhumaan kieltä kotonakin. Pari vuotta sitten majoitimme vaihto-oppilasta, mikä oli avartavaa. Olen aina tykännyt kuunnella nuorten ajatuksia.

3. Miten arkenne muuttui vapaaehtoisen saapumisen myötä?

Esther humpsahti helposti osaksi perhettämme. Toisaalta hän on myös elänyt itsenäisen nuoren naisen elämää omine menoineen. Heti aluksi sovimme sellaisista asioista kuin pyykinpesusta ja siivoamisesta, joskin aika vähän meillä on tiukkoja sääntöjä. Esther on tuonut uusia ajatuksia keskusteluihin, ja puhumme kotona nyt myös englantia.

”Esther humpsahti helposti osaksi perhettämme. Toisaalta hän on myös elänyt itsenäisen nuoren naisen elämää omine menoineen.”

4. Mikä on ollut antoisinta?

Esther on tosi kiva tyyppi! Hän on antanut arkeemme oman mausteensa. On ollut kiva nähdä, miten nuori ulkomaalainen kiinnostuu suomalaisesta kulttuurista ja ottaa sitä haltuunsa.

5. Entä haasteellisinta?

Yhteistä aikaa on aika vähän. Olin etukäteen huolissani siitä, ettei Esther vain jäisi yksin, mutta hän on etsinyt harrastuksia ja tehnyt reissuja ystäviensä kanssa. Esther on käyttäytynyt todella kypsästi. Vapaaehtoistyöntekijää on siinä mielessä helppoa majoittaa, että tämä on aikuisena vastuussa itsestään.

6. Mitä olet oppinut?

Eshter on esimerkki siitä, että toisessa kulttuurissa voi pärjätä omalla asenteella ja aktiivisuudella. Olen oppinut häneltä etenkin pieniä uusia tietoja ja näkökulmia, joiden kautta olen alkanut ajatella joistain asioista toisella tapaa. Yhteisessä arjessa oppii suvaitsevaisuutta ja joustavuutta vaivihkaisesti.

”Olen oppinut Estheriltä etenkin pieniä uusia tietoja ja näkökulmia, joiden kautta olen alkanut ajatella joistain asioista toisella tapaa. Yhteisessä arjessa oppii suvaitsevaisuutta ja joustavuutta vaivihkaisesti.”

7. Millaista kielitreeniä jakso on tarjonnut?

Esther puhuu todella hyvin englantia, mikä oli minulle yllätys. On ollut hyödyksi viestiä hänen kanssaan päivittäin englanniksi. Aluksi Esther opiskeli suomea kielikurssilla, mutta on vaikeaa saavuttaa kielitaito, jolla pystyisi keskustelemaan. Suomen puhuminen onkin jäänyt vähemmälle. Mitä tulee ranskaan, Alina järjesti yhdessä Estherin kanssa ystävilleen ranskankielisen lautapeli-illan.

8. Mitkä yhteisistä puuhistanne ovat erityisesti jääneet mieleen?

Lautapeli-ilta vaikutti kauhean kivalta! Mukavaa on ollut myös esimerkiksi katsoa yhdessä leffoja. Esther on myös kokannut meille ranskalaista ruokaa ja ollut mukana katsomassa Alinan Vanhojen tansseja.

9. Onko jokin yllättänyt?

Tutut ovat olleet kauhean kiinnostuneita isäntäperhejaksostamme. Nuorten aikuisten vapaaehtoistyövaihto on ollut mukava löytö, ja Maailmanvaihdon toiminta on yllättänyt iloisesti: olemme saaneet kattavasti tietoa, yhteydenpito on ollut sopivan aktiivista ja kaikesta on sovittu yhdessä.

10. Terveisesi isäntäperheeksi ryhtymistä harkitseville?

Isäntäperhejakso tuo paljon iloa ja väriä arkeen! Suuria odotuksia ei kannata olla, koska ihmiset ovat erilaisia, ja asioista on hyvä keskustella avoimesti. On tärkeää, että koko perheelle sopii ryhtyä isäntäperheeksi. Aikaisemmin mietin, pystyykö perheemme tarjoamaan ulkomaalaiselle huippukohtia suomalaisuudesta, mutta olen oivaltanut, ettei se ei ole se pointti. Olemme eläneet tavallista elämää, ja se on tuntunut riittävän.

—

1. Hi Esther! Could you briefly introduce yourself?

I am Esther Bailleul from France. I came to Finland in September to volunteer for ten months in EKOEnergy which promotes the use of renewable energy in Europe. This is my first longer period abroad.

2. What motivated you to stay in a host family?

I thought that it would be a good way to see how local people live and to discover communicating with people who are different from you. On the other hand I considered staying in a host family a risky thing: it could be very stressful if things did not go well. But the positive possibilities outweighed the negative ones.

3. How did moving into a host family change your daily life?

In France I was living on my own. In a host family you do not have to worry about the daily life issues in the same way, in a way you become like a child again. I had to build a relationship with each family member and get adjusted to many new things, e.g. different food and hours of daily life.

4. What has been most rewarding?

The family members are nice and open-minded. I have got many new ideas out of our discussions on cultural differences, politics, education… Topics have varied from Finland’s upcoming elections to nuclear plants. My host family has also helped me to find free-time activities. They have made stay here in Finland a bit more interesting.

”The family members are nice and open-minded. I have got many new ideas out of our discussions on cultural differences, politics, education…”

5. What about most challenging?

It takes time to learn to understand each person of the family. I also had to learn again to respect rules and routines of a family and find a balance between spending time with family members and having time for myself. In my point of view the family also at times needs some time just for themselves.

6. What have you learned?

I have learned about the Finnish way of life. Not just about the present living but also about the life of older generations. We have been talking much, and I have got to see how this one family lives.

”I have learned about the Finnish way of life. Not just about the present living but also about the life of older generations.”

7. Which kind language training has living in a host family offered for you?

In the autumn I took a Finnish course to learn the basics, but it is still hard to express myself in Finnish. We use English at my voluntary workplace, which, I think, has affected to the fact I mostly use English with my host family, too. So, I have been able to train my English skills.

8. Which of your activities together are especially memorable?

Christmas time was very nice. The cozy Christmas atmosphere at the house got me through the winter dark and cold winter time. I have also enjoyed watching movies together and going to Vanhojen tanssit event of daughter Alina. Alina studies French and it has been nice to talk French with her. In the evenings we gather together for some tea and coffee. This is also nice.

9. Has anything surprised you?

I have been surprised by how well it is going. I was expecting difficulties but we have not had any big troubles. In the beginning I was very careful so that we would not face troubles. I have had a lot of freedom in the family and I have felt lucky to live in a family with many people in it.

The most important is to know who you are. By this I mean to know whether you are able to live with a host family. You must really think about it in advance. While being in a host family it is good to communicate about the rules and experiences starting from the beginning. At best living in a host family can be an amazing experience! It is a nice way to discover a country.

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2015 -lehdessä.

—

Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!