Mahdollisuus lähteä EVS-vapaaehtoistyöhön sattui eteeni huhtikuussa 2014, kun muutamaa kuukautta aiemmin olin jättänyt hakemukseni Maailmanvaihdon kautta EVS-vapaaehtoistyöpaikkaan Brasiliaan. Ulkomaille lähteminen oli ollut haaveissani jo vuosia, ja lähtö oli jo käynyt lähelläkin, mutta suunnitelmani eivät olleet ottaneet siipiä alleen, vaikka kuinka olin yrittänyt. Annoin asioille oman aikansa järjestyä, ja niin lähdöstä viimein tuli totta.
En ollut koskaan aiemmin haaveillut matkasta Latinalaiseen Amerikkaan, vaan aina ensimmäisenä vaihtoehtonani oli ollut vapaaehtoistyö Afrikassa. Avoimista EVS-vaihtoehdoista paikka Brasiliassa vaikutti jostain kumman syystä kiinnostavimmalta. Hakujärjestykseni muuttui, ja Afrikka siirtyi toiseksi. Yhtäkkiä olinkin matkalla Latinalaiseen Amerikkaan.
”EVS-jaksostani jäi elämääni ihana muisto, uusi kieli ja paljon uusia ystäviä ympäri maailman.”
Asuin kahdeksan kuukautta Brasilian Rio Grande Do Sulin osavaltion pääkaupungissa, Porto Alegressa. Vapaaehtoistyössäni toimin lasten ja nuorten parissa sosiaalisessa koulutuksessa, joka oli suunnattu henkilöille, jotka tulevat taustaltaan köyhistä perheistä tai muuten vaikeista oloista. Työpaikkani sijaitsi alueella, joka ei ole millään tavalla verrattavissa siihen, mitä näemme Suomessa: talot olivat hyvin vaatimattomia, ja alue oli suurimmaksi osaksi jokseenkin siivoton. Myöskään turvallisuus ei ollut taattu, joten tarkkaavaisuus oli syytä pitää mukana.
Työnkuvaani kuului osallistua tunneille, avustaa opettajia ja puuhailla lasten kanssa. Tunnista riippuen ohjelmaan kuului pelejä, leikkejä ja piirtämistä sekä musiikin tunneilla, jossa viihdyin eniten, soittamista. Useimmiten päivän ohjelma oli hyvin joustava, ja monia päiviä kului vain ulkona lasten kanssa jutellen. Tärkeintä oli olla läsnä ja välittää aidosti.
Jaksoni alkutaipaleella haastavinta oli toimia uuden kielen parissa. Lähtiessäni luulin pärjääväni englannin kielellä, mutta tämä luulo osoittautui heti alussa vääräksi, sillä englannin kieltä osaavia löytyi tuttavapiiristäni vain muutamia. Niinpä mukaani tarttui myös portugalin kieli.
Asuin kahdeksan kuukauden aikana yhteensä viidessä eri perheessä. Poikkeuksellisesti jouduin vaihtamaan asuinpaikkaani hyvin usein, mitä pidin rikkautena ja suurena mahdollisuutena tutustua eri ihmisiin lähemmin. Koin perheessä asumisen pääosin mukavana. Pidemmän päälle se kuitenkin kävi vähän väsyttäväksi, sillä olin tottunut itsenäiseen elämään.
”Tosiaan, vaikken koskaan edes ajatellut Brasiliaan lähtemistä, niin sinne minun tieni vei. Ja onneksi vei, sillä nykyään asun onnellisesti brasilialaisen aviomieheni kanssa Lapissa.”
Elämästä Brasiliassa tuli muutaman kuukauden jälkeen normaalia ja arkista, aivan kuten täällä Suomessa. Tapoihin ja kulttuuriin sopeutuminen sujui kuin itsestään, ja kielen oppimisen jälkeen elämä helpottui kummasti. Aika vieraassa maassa kieltä osaamattomana osoitti jälleen kerran, kuinka asiat vain järjestyvät ja kaikki tarvittava tulee kyllä hoidettua, tavalla tai toisella.
EVS-jaksostani jäi elämääni ihana muisto, uusi kieli ja paljon uusia ystäviä ympäri maailman. Kaikille, joita lähtö kutkuttaa, toivon malttia ja uskomista siihen, että vielä joku päivä tulee sinun vuorosi. Yleensä se tulee juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Tosiaan, vaikken koskaan edes ajatellut Brasiliaan lähtemistä, niin sinne minun tieni vei. Ja onneksi vei, sillä nykyään asun onnellisesti brasilialaisen aviomieheni kanssa Lapissa.
Varaudu siis kaikkeen 😉
Petra Pereira Freitas
EVS-vapaaehtoistyössä Brasiliassa 2014
Petra osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!
Lue avainsanalinkeistä muita vapaaehtoisten kokemuksia.
Lue myös
Vapaaehtoiseksi nuorisotyöhön Viroon
1. Moikka Vili Siitonen! Miten löysit Euroopan solidaarisuusjoukot? Entä Maailmanvaihdon?...
Minusta tuli berliiniläinen
Erittäin tapahtumarikas ja ikimuistoinen vuosi Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyössä ICYE-federaation kansainvälisessä...
Välivuosi tšekkiläisessä nuorisojärjestössä
Kun valmistuin lukiosta keväällä 2019 ja opiskelupaikka ei heti napannut,...
Olen työskennellyt vapaaehtoisena Ghanassa. Kun olin viime syksynä aloittamassa puheviestinnän opintoja, ajattelin, että vierailut voisivat olla hyvää harjoitusta esiintymiseen. Mietin myös, että toisille puhuminen saattaisi auttaa jäsentämään omia kokemuksia. Halusin myös antaa kasvot vapaaehtoistyöntekijälle: tällaisia tavallisia tyyppjä me olemme. Suvaitsemattomuus kumpuaa tiedonpuutteesta. Halusin osaltani tuoda tutummaksi Ghanaa ja sen asukkaita.
Lapset ja nuoret voivat saada tietoa ulkomaiden arkitodellisuuksista monista eri lähteistä. Miksi kouluvierailuilla on mielestäsi paikkansa lähteiden joukossa?
Kouluvierailut mahdollistavat vuorovaikutuksen tiedonlähteen kanssa: vierailijalta voi kysyä. Jos lukee Wikipediaa tai katsoo dokkaria, suhde tietoon voi jäädä etäiseksi tai kylmäksi. Ihminen luokkahuoneessa helpottaa ja lämmittää tilannetta. Kohtaamisessa vierailijan kanssa on vaikeampaa kääntää katsetta pois.
”Antoisinta oli se, että oppilaat jaksoivat kuunnella ja esittää kysymyksiä siitä huolimatta, että kävin lukiossa perjantai-iltapäivänä. On hieno tunne, kun kuulijat innostuvat.”
Vierailit taannoin lukiossa. Mikä oli haasteellisinta? Entä antoisinta?
Haasteellisinta oli ehkä miettiä, kuinka kertoa omista kokemuksista siten, että ne välittyisivät kuulijoille mahdollisimman hyvin. Omia kokemuksia kun ei koskaan voi siirtää toisille sellaisinaan. Antoisinta oli se, että oppilaat jaksoivat kuunnella ja esittää kysymyksiä siitä huolimatta, että kävin lukiossa perjantai-iltapäivänä. On hieno tunne, kun kuulijat innostuvat.
Millaisia vinkkejä voisit antaa kouluvierailijoille?
Diat on hyvä tehdä visuaalisesti kiinnostaviksi, jotta kuulijat jaksavat keskittyä. Kuvat voivat myös helpottaa muistamista ja asioiden jäsentämistä. On tärkeää puhua nimenomaan kyseiselle yleisölle: katsoa silmiin, kohdistaa puhetta, hymyillä ja elehtiä avoimesti. Kiirehtiä ei kannata. On hyvä varautua siihen, että yleisö voi esittää kysymyksiä laidasta laitaan.
Terveisesi mukaan kouluvierailutoimintaan tulemista harkitseville?
Rohkeasti mukaan vaan! Kouluvierailut voivat auttaa jäsentämään omia kokemuksia ulkomailta. Itse tykkään puhua Ghanasta ja vierailulla pääsin tekemään tätä. Vierailupäivän päätteeksi olin tosi väsynyt, mutta yhtä antoisaa kokemusta rikkaampi.
Oletko ollut Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyössä ulkomailla? Haluaisitko jakaa lasten ja nuorten kanssa kokemuksiasi ja tietojasi arkielämästä ulkomailla? Tutustu kouluvierailutoimintaan ja hae vierailijaksi!
Lue myös
Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa to 25.5.
Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi, suomeksi tai englanniksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...
Lokakuussa vapaaehtoistyöhön Puolaan – hae niin pian kuin mahdollista!
Puolassa The Polish Robert Schuman Foundation etsii 17 vapaaehtoista yhdeksään...
Syys-lokakuussa vapaaehtoistyöhön Itävaltaan – hae viim. 12.6.2023!
Itävaltaan! Pitkäaikainen yhteistyöjärjestömme Grenzelos etsii nuoria koordinoimiinsa Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoishankkeisiin....
Tietosuojaseloste: Maailmanvaihdon Osaamiskartta
Tietosuojaseloste: Maailmanvaihdon Osaamiskartta Tietosuojaseloste Peruste: Henkilötietolaki 523/1999 *) EU:n tietosuoja-asetus...
Kun lähdin vapaaehtoistyöhön ulkomaille elämäntilanteeni oli sekava. Minun oli ollut tarkoitus valmistua lukiosta ja saada lakki käteen keväällä, ja olin suunnitellut pitäväni välivuoden, jonka aikana etsisin suuntaa, johon lähteä lukion jälkeen. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui, kun lakki jäi saamatta. Päätin kuitenkin lähteä matkaan. Lakin hankkisin kotiinpaluun jälkeen ja jatko-opintoihin hakisin, kun suunnitelmani olisivat hieman selkeämmät. Ajattelin, että jos en nyt lähtisi, en luultavasti tulisi lähtemään koskaan.
Tiesin haluavani lähteä jonnekin päin Aasiaa ja halusin viipyä maailmalla mahdollisimman kauan. Mietin Japania pitkään, mutta Maailmanvaihto tarjosi sinne vain kuuden kuukauden jaksoa, kun taas halusin vapaaehtoistyöhön ulkomaille pidemmäksi aikaa: koin, että uudessa kulttuurissa eläminen ja sen arkipäivään tutustuminen olisi prosessi, jota puolen vuoden aikana ei tulisi ymmärtämään kunnolla. Näin päädyin hakemaan Japania lähinnä olevaan kohteeseen – Etelä-Koreaan.
Mukana hyvinvointikeskuksen arjessa
Työpaikkani oli Bangwha 11 Welface Centre, hyvinvointikeskus Soulin laitamilla. Siellä työpäiväni koostuivat hyvin erinäisistä tehtävistä. Heti alkuun minulle oli laadittu eräänlainen lukujärjestys, jota noudatin ne kymmenen kuukautta, jotka Koreassa vietin. Jokainen työpäivä alkoi kello kymmenen ja päättyi viiden tai puoli kuuden aikaan. Alkuun minulla ei ollut tietoa, missä mikäkin “tunti” sijaitsi ja mitä tunnit pitivät sisällään, mutta ajan mittaan kaikki alkoi tuntua rutiininomaiselta. Rutiineista huolimatta jokainen päivä oli erilainen, ja työtehtävien vaihtuessa into työhön pysyi. Vaikka osa päivistä oli tylsiä eikä tekemistä aina tuntunut olevan, oli silti päivissä hetkiä, jotka pitivät mielenkiinnon yllä.
Maanantaisin vietin aamun lastentarhassa ja iltapäivän nuorten kehitysvammaisten parissa. Tiistait alkoivat aina kokoushuoneen siivoamisella, jota seurasi englannin oppitunti avustajan tehtävissä. Tämän jälkeen työskentelin pari tuntia kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten parissa, ja loppupäivän vietin tehtävissä kirjastossa. Keskiviikot alkoivat lastentarhassa ja jatkuivat kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten parissa sekä iltapäiväkerhossa ala-asteikäisten englanninopettajana. Torstain aamut olivat samanlaisia kuin tiistain, mutta iltapäivän vietin lastentarhassa aina päiväunille asti, minkä jälkeen siirryin kirjastoon, jossa pidin lapsille eräänlaista kirjakerhoa englanniksi. Perjantait kuluivat vanhusten lounaspalvelun ja kehitysvammaisten nuorten iltapäiväkerhon parissa.
Majoituin alkuun muiden vapaaehtoisten kanssa YMCAn hotellissa, koska emme olleet vielä tuolloin saaneet isäntäperheitä. Pari viikkoa myöhemmin minulle löytyi perhe, jossa kuitenkin asuin vain vajaan kuukauden ajan, sillä kemiamme eivät kohdanneet. Palasin muiden vapaaehtoisten luokse hotellille siksi aikaa, kunnes vapaaehtoistyöntekijöitä ja YMCAn työntekijöitä varten remontoitavat asunnot saatiin asumiskuntoon ja pääsimme muuttamaan ihan kunnolliseen kotiin, jossa meillä oli keittiö ja omat tai jaetut huoneet. Loppuajan asuin siis kimppakämppätyylillä.
Uusi tie
Aikani Koreassa muutti minua, käsitystäni Suomesta sekä ajatuksiani Koreasta. Opin arvostamaan Suomen rauhaa. Kun on jatkuvasti miljoonakaupungin metelin ympäröimänä, oppii rakastamaan metsän hiljaisuutta. Tiesin jo ennen Koreaan lähtöä, että paikkani ei ole Suomessa, ja olen edelleen sitä mieltä. Unelmoin, että pääsen muuttamaan täältä jossain vaiheessa pois. Minulla on ollut jatkuva kaukokaipuu jo vuoden 2011 Japanin-reissuistani lähtien, eikä tuo kaipuu helpottanut vapaaehtoisjaksoni jälkeen. Olen sittemmin vierailut Etelä-Koreassa kolme kertaa ja taas kesällä lähden käymään Japanissa ja Koreassa.
Kehitysvammaisten iltapäiväkerho päätti kevätretkensä Yangpyeong Dumulmeori nimiseen kohteeseen, jossa kaksi joet Bukhangang ja Namhangang kohtaavat.
Ennen vapaaehtoistyöjaksoani olin todella ujo enkä viihtynyt vieraissa ympäristöissä tai uusissa tilanteissa. Jokainen päivä oli eräänlainen henkinen este , koska pelkäsin, millaisiin tilanteisiin voisin joutua. Etenkin uuden kohtaaminen jännitti. Luonteeni johdosta mietin, kuinka ihmeessä tulen selviämään vuodesta, ja niin mietti moni ystävänikin. Kaikesta huolimatta selvisin haasteista ja opin matkan aikana paljon itsestäni sekä rohkaistuin. Selviydyn nykyisin haasteista, jotka tuntuivat ennen ylitsepääsemättömiltä ja suhtaudun uusiin tilanteisiin aiempaa paljon positiivisemmin. Olen kuullut monilta ystäviltäni, että vapaaehtoisjaksoni Koreassa kasvatti minua paljon ihmisenä. Nämä kommentit tuntuvat rohkaisevilta, sillä myös itse koin kasvaneeni. Opin Koreassa myös arvostamaan ystäviä ja tukiverkostoa, jonka he luovat.
”Olen kuullut monilta ystäviltäni, että vapaaehtoisjaksoni Koreassa kasvatti minua paljon ihmisenä. Nämä kommentit tuntuvat rohkaisevilta, sillä myös itse koin kasvaneeni.”
Ennen vapaaehtoisvuotta tulevaisuudensuunnitelmani olivat avoinna, mutta vuoden aikana löysin tien: olen nyt toisen vuoden opiskelija Bachelor of Social Services -tutkinto-ohjelmassa Metropoliassa. Lähdin siis opiskelemaan alaa, jonka parissa vietin kuukauteni Koreassa. Koin, että ne pienet ilot, joita työ minulle tuotti, olivat paljon suurempia heille, joiden kanssa hetkeni vietin. Esimerkkinä voisin sanoa, että kun työskentelin kehitysvammaisten parissa, pienet teot olivat heille suuria. Pienikin ele saattoi saada heidät nauramaan, ja vaikka työ oli henkisesti sekä fyysisesti raskasta, yhteiset ilon hetket saivat vaikeudet unohtumaan.
Monet kysyvät minulta, lähtisinkö reissuun uudestaan, ja vastaan aina kyllä. Vaikka vuoden aikana oli hetkiä, jotka saavat edelleenkin vereni kiehumaan, ajattelen silti, että kokonaisuus oli antoisa kokemus. Sain vuoden aikana elinikäisiä ystäviä, joihin pidän päivittäin yhteyttä. Vain he voivat täysin ymmärtää kaikki tunteeni, kun puhun vapaaehtoisvuodestani. Monet ovat myös minulta kysyneet, suosittelisinko reissua ja tähänkin vastaan aina kyllä. Jos yhtään mietit lähtemistä, niin tutustu toimintaan, hae mukaan ja nauti! En itse ainakaan aio vanhana miettiä elämääni ja todeta, etten tehnyt mitään mielenkiintoista, vaan voin muistella nuoruuttani iloiten ja todeta, ettei minun tarvitse katua mitään.
Vapaaehtoisajan ajatukset kantavat yhä
Haluan vielä loppuun kopioida pienen pätkän vapaaehtoisjaksollani kirjoittamastani blogimerkinnästä, koska edelleenkin sen sanat kuvaavat ajatuksiani hyvin voimakkaasti, vaikka kyseisen merkinnän kirjoittamisesta on jo melkein kolme vuotta aikaa.
Niin sateisina kuin aurinkoisina päivinä Korea onnistui yllättämään, varsinkin kun ydinkeskustan tuntumasta löytyi upeita puistoja.
“Todellakin lähdin reissuun itseni takia, mutta matkan varrella opin, että uusia ihmisiä kohdatessa itsekkyys jäi taka-alalle ja halusin oppia muista ihmisistä itseni lisäksi. Korean kielessä pyritään välttämään toistamasta liikaa sanaa ’minä’, koska se kuulostaa kuulijan korvaan todella itsekkäältä. Nykyisin itsekin pyrin välttämään sanaa ja kun kirjoitan suomeksi (tai englanniksi), aina kun sanon ’minä’, se kuulostaa turhan itsekeskeiseltä ja yritän muodostaa lauseita sellaisin tavoin, etten joutuisi joka vaiheeseen liittämään sanaa ’minä’. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole suomen kiellä puhuttaessa niin helppoa, varsinkin kun kirjoitan omista tunteistani.
”Vaikka vuoden aikana oli hetkiä, jotka saavat edelleenkin vereni kiehumaan, ajattelen silti, että kokonaisuus oli antoisa kokemus. Sain vuoden aikana elinikäisiä ystäviä, joihin pidän päivittäin yhteyttä.”
Korea on muuttunut näiden 9 kuukauden aikana paljon minun silmissäni. Lähdin tänne suurella innolla ja odotin ehkä turhankin paljon. Ensimmäisten kuukausien aikana kaikki oli uutta ja hienoa, mutta alun jälkeen kuitenkin alkoi huomaamaan sen, ettei kaikki todellakaan ole kuin ruusuilla tanssimista. Ongelmitta ei ole selvitty, mutta mitä elämä olisi ilman ongelmia ja pieniä kuoppia tai mutkia matkassa, ja kaikesta on selvitty ja opittu, sekä jatkettu matkaa eteenpäin. Yksikään kompastuskivi ei ole ollut niin suuri, etteikö siitä olisi selvinnyt. En sano, ettenkö olisi nauttinut ajastani täällä, sillä olen todellakin nauttinut elämästäni täällä ja tulen ikävöimään Koreaa kun palaan Suomeen. Kun lähden täältä jätän paljon taakseni, mutta minulla on myös paljon edessäni. Tänne tullessani tiesin, että minun on lähdettävä jossain vaiheessa, tämä matka ei olisi ikuinen, mutta nyt kun kotiinpaluu jo kolkuttelee ovella, en ole siihen vielä valmis. Todellisuus on kuitenkin se, että tämä luku on pian ohi ja todellisuus kutsuu minua luomaan jatkoa elämäni kirjaan.”
Krista Raitio
Kuvassa yllä: Nauru ja erilaiset eleet olivat suuri apu, kun emme alkuun omistaneet yhteistä kieltä pomoni kanssa.
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Lue myös
Terveisiä maailmalta: Suomesta Filippiineille ja Georgiasta Suomeen
Mitä kuuluu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöille? Kaksi heistä jakaa terveisiään. Mariam Darbaidze...
Ympäristön tarkkailu kasvattaa, opettaa ja muuttaa ajattelutapoja
Luonto on lähellä suomalaista mielenmaisemaa. Siitä kielii muun muassa Sitran...
Mi casa su casa
Kolmekymmentä vuotta sitten lukioikäisellä Mona Taipaleella siinsi mielessä välivuosi ulkomailla....
”Olen Siiri, oululainen 19-vuotias syksyn -16 ylioppinut ja päätin lähteä toteuttamaan unelmiani välivuodeksi Afrikkaan. Tieni vie minut siis seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi tekemään vapaaehtoistöitä Ghanaan. Tulen työskentelemään Ghanan toiseksi suurimassa kaupungissa Kumasissa orpokodin ja koulun yhdistelmässä nimeltä Columbus Orphanage & Preparatory School, jonka yhteydessä tulen myös asumaan.
Blogiltani voi odottaa sekalaista ajatusvirtaa niin itse vapaaehtoistyöstä ja siihen liittyvistä asioista kuin uudesta ja erilaisesta kulttuurista ja siihen sopeutumisesta. Aion postata blogiin kuvia ja toivottavasti myös pieniä videoita mahdollisuuksien mukaan.”
Blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Siiri osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Suomalainen tyttö lukionjälkeisellä vapaaehtoistyöseikkailulla Latinalaisessa Amerikassa! Blogissa tarjolla kaikenkarvaisia edesottamuksia ekvaattorilta: vapaaehtoistyöntekijän elämän ja uuden kulttuurin tutkiskelua ja pohdiskelua, uusia kohtaamisia, oppimisen riemua ja fiiliksiä joka lähtöön – salsaa unohtamatta.
Blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Veera osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Olen Aura, 25-vuotias helsinkiläinen opiskelija ja yrittäjä. Syyskuussa 2016 elämäni muuttui kertaheitolla, kun lähdin vapaaehtoistöihin Hanoihin, Vietnamiin. Tämän vuoden vietän siis kehitysvammaisten lasten ja nuorten avustajana sekä uuteen maahan, kulttuuriin ja ihmisiin tutustuen, kaukana kotoa. Blogissani tulen kirjoittelemaan ilmiöistä ja ajatuksistani Vietnamissa, työstäni sekä kaikesta mikä elämässä täällä ihastuttaa tai vihastuttaa.
Blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Aura osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Blogini on tarina pienestä ihmisestä suuressa maailmassa, kohtaamisista ja elämästä siellä. Kuvailen sekä kenialaista arkea että juhlaa sinisten silmien näkökulmasta. Pyrin päivittämään kuvilla höystetyn blogini silloin tällöin. Lola, suomalaisten kesken Outi, on blogin takana. 19-vuotiaana on oikea aika lähteä kokeilemaan siipiään sinne missä pippuri kasvaa. Ehkä matkalta tarttuu perussuomalaiseen ujouteen ripaus afrikkalaista elämäniloa. Hakuna matata, kohti seikkailua!
Blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Outi osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Hei! Olen 18-vuotias lukiolainen, joka päätti pitää välivuoden ja suunnata vapaaehtoistyöhön Brasiliaan. Blogissani tulen kertomaan vapaaehtoisyöstä, kulttuurista, arjesta ja matkustamisesta maailman toisella puolen.
Lotan blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Vapaaehtoistyöhön Brasiliaan voi lähteä International Cultural Youth Exchange -ohjelman (ICYE) kautta, jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Täällä kirjoittelee 18-vuotias tyttö, joka on viettämässä seuraavat puoli vuotta Ugandassa vapaaehtoistöissä eläinten parissa. Blogiini tulee päiviteltyä viikottaisia kuulumisia (aina kun aika ja nettiyhteys sen sallii).
Blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Liina osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
Olen Salla, 27-vuotias lähihoitaja Kouvolasta. Työskentelen tällä hetkellä Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijänä Uudessa-Seelannissa seuraavan vuoden ajan. Vuoden aikana tulen työskentelemään kahdessa eri työpaikassa puoli vuotta kussakin. Ensimmäisenä projektinani on nuorisotyöhön erikoistunut poliisivetoinen Blue Light Lodge.
Blogi on kaudelta 2016–17. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
Salla osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!