Tekijä: minna

Vapaaehtoistyö vieraassa maassa vaatii vapaaehtoiselta rohkeutta sekä halua oppia uutta ja sopeutua. Myös vapaaehtoistyöpaikka on vapaaehtoisen saapuessa monenlaisten kysymysten edessä: miten huomioida uusi työntekijä ja tarjota hänelle sekä tukea että sopivasti haasteita? Kolme vapaaehtoista ja mentoria kertoivat kokemuksistaan työpaikoilla.

Taiwanilainen An-Chieh Lien työskentelee vapaaehtoisena Sippolan koulukodissa Kouvolassa. Kotimaassaan sosiaalityötä opiskellut An-Chieh valitsi koulukodin vapaaehtoistyöpaikakseen, koska halusi tutustua suomalaiseen koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmään ja oppia sosiaalityötä käytännössä. Koulukodissa työskentelee vapaaehtoisena myös nuori Intiasta. Tämänhetkiset vapaaehtoiset ovat Sippolan koulukodin ensimmäiset. ”Järjestösihteeri Mari Takalo Maailmanvaihdosta otti meihin yhteyttä ja tiedusteli halukkuuttamme ryhtyä vapaaehtoistyöpaikaksi”, työntekijä Riikka Hillo kuvailee yhteistyön alkua.

Kotimaassaan sosiaalityötä opiskellut An-Chieh valitsi koulukodin vapaaehtoistyöpaikakseen, koska halusi tutustua suomalaiseen koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmään ja oppia sosiaalityötä käytännössä.

Kangasalan englanninkielisessä leikkikoulussa on meneillään kolmas vuosi vapaaehtoisten kanssa. ”Englannin kielen opettamisen ohella painotamme kansainvälisyyskasvatusta. Eri maista tulevat vapaaehtoistyöntekijät  sopivat joukkoomme mainiosti”, työntekijä Päivi Helanti kertoo. Leikkikoulussa työskentelee vapaaehtoisen  itävaltalainen Elisabeth Bargehr, jota Päivi mentoroi. Elisabeth kertoo, että hän haki vapaaehtoiseksi Kangasalan Enkkuun, koska vapaaehtoistyöpaikka vastasi hänen toiveitaan niin sijainniltaan kuin työtehtäviltään.

Helsingissä toimiva, Lyhty ry:n alainen kehitysvammaisten aikuisten tekstiilityöpaja Luovilla on työllistänyt vapaaehtoisia jo pitkään, 1990-luvulta lähtien. ”Yhdistyksen ensimmäinen EVS-vapaaehtoistyöntekijä aloitti vuosituhannen vaihteessa nimenomaan Luovillassa. Työpajan silloinen ohjaaja oli aktiivinen tekemään yhteistyötä Maailmanvaihdon kanssa”, kertoo työntekijä Tiina Vuorinen, joka on Virosta tekstiilityöpajaan vapaaehtoiseksi saapuneen Marili Pokrovskin mentori. Lyhdyssä työskentelee tänä vuonna vapaaehtoisena myös makedonialainen nuori. Aiempina vuosina yhdistyksessä on ollut vapaaehtoisia ympäri Eurooppaa.

Uusia ideoita ja hyviä haasteita

Ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden läsnäolo on piristänyt koulukodin, leikkikoulun ja tekstiilityöpajan arkea. ”Vapaaehtoisten avoin ja positiivinen luonne ja tapa suhtautua ihmisten erilaisuuteen ovat rikkautta. Heidän kauttaan opitaan yksilön arvostamista ja kohtaamista, ja he mahdollistavat työpajan tekijöille rikastuttavia kokemuksia”, sanoo Tiina Luovillasta. Hän kertoo,että myös työpajalla työskentelevien mielestä vapaaehtoisten läsnäolo on positiivinen asia: vapaaehtoiset tulevat apuun, jos ohjaaja ei ehdi, ja heidän kauttaan opitaan niin vieraita kieliä kuin kohtaamaan erilaisia ihmisluonteita.

Riikan mielestä ollut ilo huomata, miten Sippolan koulukodin nuoret ja vapaaehtoiset ovat onnistuneet kommunikoimaan kielimuurista huolimatta. Myös työntekijät ovat rohkaistuneet puhumaan englantia.

Riikan mielestä ollut ilo huomata, miten Sippolan koulukodin nuoret ja vapaaehtoiset ovat onnistuneet kommunikoimaan kielimuurista huolimatta. Myös työntekijät ovat rohkaistuneet puhumaan englantia. Muilta valtion koulukodeilta on tullut toiminnasta hyvää ja kannustavaa palautetta. Kangasalla puolestaan lasten vanhemmat ovat huomioineet leikkikoulun kansainväliset vahvistukset. ”He ovat antaneet paljonkin kiitteleviä kommentteja vapaaehtoisten läsnäolosta”, Päivi kertoo. ”Vapaaehtoiset ovat tuoneet työyhteisöömme lisää virtaa ja ideoita. He ovat hyvällä tavalla haastaneet meitä tarkastelemaan omaa toimintaamme ja tuoneet kukin oman persoonallisuutensa rikkaudeksemme.”

Sippolan koulukodissa vapaaehtoiset ovat työskennelleet eri työpisteissä saadakseen monipuolisen kuvan koulukodin toiminnasta. Tekstiilityöpaja Luovillassa puolestaan vapaaehtoisten tehtävät vastaavat suurin piirtein muiden ohjaajien työtä. Vapaaehtoiset voivat kuitenkin myös itse ohjata työnkuvaansa haluamaansa suuntaan. ”Vapaaehtoisen koulutus- tai harrastustaustaa yleensä hyödynnetään toiminnassa. Hän voi esimerkiksi toteuttaa jonkin projektin yksilöllisesti työpajan tekijän kanssa”, kuvailee Tiina. Myös Kangasalan englanninkielisessä leikkikoulussa vapaaehtoisten työ muistuttaa varsinaisten työntekijöiden työtä. ”Vapaaehtoiset ja opettajat tekevät pitkälti samoja asioita – kukin vuorollaan. Vapaaehtoiset eivät kuitenkaan ole vastuussa lapsista tai ryhmän ohjaamisesta. Pyrimme tarjoamaan heille mahdollisuuden valita itselleen mieluisia tehtäviä yhteisten rutiinitehtävien lisäksi.”

Mentori suunnistusapuna uudessa arjessa

Ulkomaalaisen nuoren ja suomalaisen työyhteisön kohtaamiseen sisältyy väistämättä myös haasteita. ”Joskus on ollut haastavaa löytää kullekin omanlaisiaan, sopivan haasteellisia ja mielekkäitä työtehtäviä. Toisinaan on ollut myös vaikeaa löytää yhteinen näkemys siitä, mikä on vapaaehtoisen rooli leikkikoulumme työyhteisössä”, Päivi sanoo. Leikkikoululla työskentelevä Elisabeth kertoo, että erityisesti alussa kielimuuri vaikeutti yhteyden saamista lapsiin. Hänen on edelleen tehtävä töitä saadakseen kiinnitettyä lasten huomio. Myös kulttuurien kohtaaminen tuo mukanaan haasteita. ”Suuret kulttuurierot tulivat valmistautumisesta huolimatta yllätyksenä”, pohtii mentori Riikka. ”Kodista, jossa ruoka valmistetaan avotulella oman puutarhan antimista, on pitkä matka sähköliedelliseen keittiöön – muutenkin kuin maantieteellisesti.”

”Mentorin tärkein tehtävä on toimia tukena ja turvana vapaaehtoiselle sekä välittäjänä työpaikalle ja muille tahoille”, sanoo Riikka.

Vapaaehtoiset Elisabeth, An-Chieh ja Marili kertovat, että työtoverit ovat auttaneet heitä sopeutumaan työyhteisöön. ”Muut työntekijät ovat mukavia. He ovat kääntäneet minulle asioita englanniksi, kun en ole ymmärtänyt suomea. Se saa minut viihtymään työpaikalla”, sanoo An-Chieh. Elisabeth puolestaan kertoo, että työpaikan mentori on hänelle kuin ystävä, jonka kanssa voi jakaa asioita ja jolta voi pyytää neuvoa. Vapaaehtoistyöntekijät ja mentorit ovat yhtä mieltä siitä, että mentori on tärkeä linkki vapaaehtoisen ja työpaikan välillä. ”Mentorin tärkein tehtävä on toimia tukena ja turvana vapaaehtoiselle sekä välittäjänä työpaikalle ja muille tahoille”, sanoo Riikka. Tiinan mielestä mentori antaa vapaaehtoiselle yleiskuvan työpaikan toiminnasta ja auttaa tätä verkostoitumaan työntekijöiden kanssa. Mentori myös avustaa sopeutumisessa ja on tarvittaessa kuuntelijana. ”Mentorin vastuulla on se, että kokonaisuus toimii. Hän ei voi tehdä asioita vapaaehtoisen puolesta, mutta voi auttaa löytämään ratkaisuja”, Päivi tiivistää.

Mentorit kokevat, että yhteistyö Maailmanvaihdon kanssa on sujunut hyvin. Vapaaehtoistyöpaikaksi ryhtymistä he suosittelevat lämpimästi. ”Oma arki ja kotimaa näyttäytyvät ihan erilaisina, kun niitä katsoo ulkomaalaisen silmin. On rikkaus tutustua muihin kulttuureihin”, Riikka toteaa. ”Suosittelen vapaaehtoistyöpaikaksi ryhtymistä kaikille kulttuurivaihdosta kiinnostuneille. On kuitenkin mielestäni tärkeää muistaa, että työpaikan pitää huolehtia vapaaehtoisen perehdyttämisestä. On kuulosteltava hänen hyvinvointiaan ja jaksamistaan pitkin työkautta sekä otettava huomioon jokaisen toiveet ja tarpeet”, Tiina kiteyttää.

Teksti: Mirjami Ylinen
Kuvat: Kangasalan Englanninkielinen leikkikoulu ja Tiina Vuorinen / Lyhty ry

Kuvassa: Lyhdyn Luovilla-tekstiilityöpajan vapaaehtoistyöntekijä oli viime kaudella Ayşe Sabir Turkista. Kuvassa Ayşe (oik.) ja Mikko Pulliainen työpajalta maalaavat graffitiseinää Helsingin Suvilahdessa.

Juttu on ilmestynty MaailmanVaihtoa 4/2012 -lehdessä.

Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Vapaaehtoisjaksojen tarkoituksena on luoda ruohonjuuritason kontakteja ja ymmärtämystä eri taustaisten ihmisten välille. Vapaaehtoistyöntekijöitä ovat tervetulleita vastaanottamaan yleishyödylliset tahot ympäri Suomea. Lue lisää ja hae vapaaehtoistyöpaikaksi!