Iloa ja uusia näkökulmia tukihenkilötoiminnasta

Tukihenkilöt auttavat Suomeen vapaaehtoistyöhön tulevia nuoria ulkomaalaisia tutustumaan uuteen ympäristöön ja nauttimaan siinä elämisestä. Millaista puuhaa tämä on? Tukihenkilöt Annukka ja Helena kertovat kokemuksistaan.

Kirppislöytöjä ja kikatusta

”Maailmanvaihdosta kysyttiin kiinnostustani ryhtyä tukihenkilöksi nuorelle intialaiselle naiselle, Sharonille, joka oli ollut Suomessa jo yli puoli vuotta, mutta vaihtanut nyt työpaikkaa ja tullut lähelle kotiseutuani. Ryhdyin hänen tukihenkilökseen, koska olin itse ollut Aasiassa vapaaehtoisena. Koin, että minulla voisi olla annettavaa, koska tunnen aasialaista kulttuuriympäristöä. Minulla oli myös mukavasti aikaa tälle vapaaehtoistoiminnalle. En ole osallistunut tukihenkilöiden koulutukseen, mutta koin, että minulla on työelämän kautta hyvät valmiudet toimintaan.

Tulimme heti hyvin juttuun. Vapaaehtoiseni oli yllättävän avoin ja otti minut hyvin vastaan. Kutsuin hänet kotiini viikonlopuksi, sillä surin vähän hänen askeettista asuinympäristöään. Teimme intialaista ruokaa, jonka laittamista hän opetti mielellään minulle ja avopuolisolleni. Kysyin myös ennalta, onko jotakin suomalaista ruokaa, jota hän haluaisi oppia tekemään. Täytekakku oli sellainen, joten leivoimme porukalla kakun.

”Sharon tuli hyvin juttuun myös avopuolisoni kanssa, jolla ei aasialaisia ystäviä tainnut entuudestaan ollakaan. Emme varmaan kumpikaan osanneet arvata, miten antoisaa olisi avata kotinsa toisen kulttuurin eläjälle.”

Kirpputorit ovat varmaankin hintatasonsa vuoksi vapaaehtoistyöntekijöille mieluisia ostospaikkoja Suomessa. Tuttavuutemme aikana kiersimme monet kirppikset ja teimme hyviä löytöjä. Autoin myös ompelemalla joitakin vaatteita sopivammaksi. Onneksi itselleni ei ole mitenkään vastenmielistä koluta kirppiksiä vaan tykkään käydä niissä muutenkin. 😉 Toisinaan tapasimme myös kaupungilla, kävimme syömässä ja juu – kirppiksillä. Oikeastaan oli hauska kikatella ’tyttöjen juttuja’ ja hypistellä ja miettiä ostoksia. Menin myös kouluvierailulle mukaan saattajana.

Vapaaehtoistyöntekijä Sharon tekemässä täytekakkua tukihenkilönsä Annukan kodissa.

Sharon (kuvassa) opetti Annukalle ja tämän avopuolisolle intialaisen ruoan laittamista . Annukalta hän oppi täytekakun leipomisen.

Sharon tuli hyvin juttuun myös avopuolisoni kanssa, jolla ei aasialaisia ystäviä tainnut entuudestaan ollakaan. Emme varmaan kumpikaan osanneet arvata, miten antoisaa olisi avata kotinsa toisen kulttuurin eläjälle.

Kaiken kaikkiaan tukihenkilökautemme kesti noin neljä kuukautta. Se oli mukava aika. Tulimme tutuiksi, mutta homma ei alkanut kiertää liiaksi samaa rataa tai väsyttää kumpaakaan. Toivon, että tapaamme vielä. Uskon, että saan vierailla hänen kotonaan jos menen Intiaan. Ja jos hän palaa Suomeen, haluamme olla ystäviä täällä.

Kun juna lähti Turusta kolkuttamaan Helsinkiä ja Delhiä kohti, heitimme pitkät hyvästit silmäkulmia pyyhkien. Varmaa oli silti tunne, että tapaamme vielä.”

Annukka Helander

Nähtävyyksien ja postikorttien äärellä

”Olen tavallinen Suomessa yksin asuva ja kohta eläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Tutustuin Maailmanvaihdon toimintaan viime toukokuussa Maailma kylässä -festivaalilla ja toimin nyt tukihenkilönä japanilaiselle vapaaehtoiselle, joka saapui Suomeen elokuussa. Kouluttauduin tehtäviini tukihenkilöiden koulutuksessa, joka pidettiin ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennusleirin yhteydessä.

Olen käynyt vapaaehtoiseni kanssa museoissa ja näyttänyt hänelle nähtävyyksiä. Käyntikohteita miettiessäni olen tutustunut uusiin paikkoihin sekä löytänyt uudestaan tuttuja kohteita. Olen myös ajatellut näyttää vapaaehtoiselleni lumikenkäilyä, mutta talvi ei suostu tulemaan kunnolla.

Tukihenkilötoiminnassa minua on varmasti auttanut se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista. Toisinaan meidän on vaikeaa kommunikoida, sillä vapaaehtoiseni ei puhu paljoa suomea eikä englantia. Silti yritämme.

”Tukihenkilötoiminnassa minua on varmasti auttanut se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista.”

Oma poikani kavereineen puhuu hieman japania ja tietää melko paljon japanilaisista ja heidän kulttuuristaan. He ovat antaneet minulle vinkkejä, jotka ovat auttaneet paljon. Japanilaiset ovat usein vähäpuheisia eivätkä eleile paljon. Vaikka tiesin asian etukäteen, tämä on ollut minulle haasteellista, sillä puhun ja elehdin itse enemmän.

Sattumalta vapaaehtoiseni ja minä olemme molemmat sairaanhoitaja. Emme ole paljoa keskustelleet ammatistamme, mutta sen verran olen oppinut, että Japanissa ei ole juurikaan vanhusten- tai vammaistenkoteja kuten Suomessa, koska perhe hoitaa heitä kotonaan. Sairaanhoitajan työ on Japanissa huomattavasti vaativampaa kun Suomessa.

Eräs perheeni jäsen muuten matkusteli Japanissa vuosina 1900–1910. Minulla on postikortteja silta ajalta. Katselimme vapaaehtoiseni kanssa internetistä, miltä korttien paikat näyttävät nykyään.”

Helena

A Volunteers’ Point of View: a Support Person Makes a Difference

Why should a Finnish person become a support person for a foreign volunteer? What can a support person bring into a volunteer’s life? This is something foreign volunteers are experts to tell about.

We asked Jorge Lara Pino, a young Mexican who arrived in Finland in January to volunteer for half a year in a school called Kirkonseudun koulu in Nakkila. He has known his support person for about a month now.

”For a volunteer having a support person is very important. He or she is the one who is going to try to introduce you new things and will always help and assist when you need.

Mexican volunteer Jorge in Finland

Mexican volunteer Jorge volunteered in Nakkila. In the photo he’s visiting Helsinki.

When I arrived in my voluntary workplace, my support person – who also works there himself – showed me the classrooms, made me feel welcome and showed me the way I can teach the kids. In the school I assist and support the kids who need extra help.

”A support person is somebody that will make your volunteering life way different.”

My support person has also helped me in my daily life in Nakkila. He has given me tips for activities to try and on places to visit, for instance. He always tries to chat and introduce me new things, such as cross country skiing and snowboarding, so that I would not get bored in this small town. He lend me his skates and showed me how to skate. I have had a great time with him.

A support person is somebody that will make your volunteering life way different.”

 

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2015 -lehdessä.

Tule mukaan tukihenkilötoimintaan! Tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Tukihenkilönä kohtaat kulmillasi ja näet asuinympäristösi uusin silmin. Jaksot kestävät 6–12 kuukautta. Lue lisää

Lue myös

MaailmanVaihtoa 2/2025: Ympäristö ja kansainvälinen vapaaehtoistyö

Lue lehden pdf-versio. Lehdessä: Pääkirjoitus / Editorial 4 Kutsu syyskokoukseen...

MaailmanVaihtoa 2/2023: kansainvälisen vapaaehtoistyön dekolonisaatio

Lue lehden pdf-versio Tässä lehdessä 4 Pääkirjoitus / Editorial 6...

MaailmanVaihtoa 1/2023: kieli ja kommunikaatio

 Tässä lehdessä Lue lehden pdf-versio. 4 Pääkirjoitus / Editorial...

Welcoming Volunteers to a School in Kumasi

Who are the people receiving ICYE volunteers into their work communities? Meet a few of them, from a school in Kumasi, Ghana.

In the classrooms and corridors of the school Christlove Educational Complex one can meet about 780 pupils aged at 2–15 years. The school is situated in Kumasi, one of the largest metropolitan areas in Ghana, and it has been working for almost ten years now – it was established in 2008. With the pupils work 43 teachers and 23 other staff members.

For a few years now the school has been receiving ICYE volunteers, mainly to assist the teachers in teaching English for the kindergarten-aged children. The volunteers also give the children extra support and affection.

On a November day afternoon, on the side of their daily school life tasks, headmaster Paul Antwi-Boasiakoh (in the photo above), administrator Ahwiren Ebenezer and the founder and proprietor of the school Edward Acquah share their thoughts on the school’s co-operation with ICYE volunteers:

“It makes me glad that our volunteers have been happy with the tasks that they have been given and that they have been having interaction with the non-teaching staff, too. They have been eager to learn the local language and to know more about the local environment as well as about the country in general. If possible, we would like the volunteers to stay with us for the whole year. This way they do not have to leave straight away after just having adjusted”, says Paul Antwi-Boasiakoh.

Time for some alphabets! Teacher Vera Appiah (right) teaching, German ICYE volunteer Jodie Jungesblut assisting.

“From my point of view the volunteers have been doing a great job. We appreciate the possibility for mutual intercultural learning that their presence gives. This is also a great way for our school to expose our ways of teaching and learning to the international community. We wish all the volunteers to have a strong motivation to work with us in the school world, and in case they have a background in the educational field , we welcome them to exchange knowledge with us,” comments Ahwiren Ebenezer.

“The commitment, dedication and zeal of work demonstrated by the volunteers are impressive. We look forward to having a relationship with ICYE also in the subsequent years,” tells Edward Acquah.

Text and photos: Minna Räisänen

 

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2017 -lehdessä.

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

MaailmanVaihtoa 2/2025: Ympäristö ja kansainvälinen vapaaehtoistyö

Lue lehden pdf-versio. Lehdessä: Pääkirjoitus / Editorial 4 Kutsu syyskokoukseen...

Saaran tarina: Kilpikonnien kanssa Costa Ricassa

Havahdun herätyskellon kimeään ääneen, joka viiltää ilman kahtia ja katkaisee...

Kaarinasta La Paziin – futistreenien ohjaamista vapaaehtoistyössä Boliviassa

Mitä kuuluu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöille? Katariina Väre matkasi ICYE-vapaaehtoiseksi Kaarinasta Suomesta...

Matkani alku Uudessa-Seelannissa

Vaihtojaksoni Uudessa-Seelannissa käynnistyi viikon orientaatioleirillä Lakes Ranchilla Rotoruassa. Viikon aikana perehdyimme kiwi-kulttuuriin, opimme englantia käytännön tilanteita varten, pohdimme vapaaehtoisjaksoa koskevia odotuksia ja toiveita ja ennen kaikkea pidimme hauskaa. Aktiviteettien lomassa ehdimme tutustua toisiimme ja saimme luotua hyvän vertaistukiverkoston tulevaa työjaksoa varten.

Leirin päätyttyä hajaannuimme vapaaehtoistyöpaikkoihimme ympäri maata. Minä ja yhdeksän muuta suuntasimme Christchurchin lähellä sijaitsevaan pieneen kaupunkiin nimeltä Governors Bay. Täällä sijaitsee kaksi työpaikkaa, Cholmondeley-lastenkoti ja Living Springs -leirikeskus, joista kumpikin työllistää viisi vapaaehtoista. Minä työskentelen neljän muun nuoren kanssa Cholmondeleyssa.

Asumme yhdessä mukavissa kaksioissa, tällä hetkellä maanjäristysvahinkojen vuoksi kukkulalla noin 600 metrin korkeudessa. Näkymät asunnoltamme – ja työpaikalta – ovat siis huikeat. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja tapaamme usein myös Living Springsin vapaaehtoisia. Aina yhteiselo ei ole helppoa, etenkin kun asumme melko eristyksissä kaukana kaupungista. Tähän saakka olen kuitenkin ollut tyytyväinen, ja meistä viidestä on jo muodostunut kuin perhe täällä asuessamme.

 ”Työskenteleminen lasten kanssa on haasteista huolimatta todella antoisaa ja opettavaista. Olemme päässeet osallistumaan myös erilaisiin koulutuksiin, ja on ollut erittäin mielenkiintoista saada asiantuntijoilta lisää työhön liittyvää tietoa.”

Cholmondeley tarjoaa väliaikaista hoivaa ja opetusta 5–12-vuotiaille lapsille. Lapset viipyvät täällä yleensä 3–5 päivää, mutta useimmat heistä käyttävät palvelua säännöllisesti ja niinpä opimme tuntemaan heidät. Me vapaaehtoiset hoidamme samat tehtävät kuin varsinaisetkin työntekijät. Työhön kuuluu lasten avustamista päivittäisissä askareissa ja omassa Cholmondeley-koulussamme, aktiviteettien järjestämistä sekä ns. kotitöitä, kuten tiskausta ja pyykinpesua. Ulkoilemme lasten kanssa paljon ja panostamme erilaisiin seikkailuaktiviteetteihin osana opetusta. Työskenteleminen lasten kanssa on haasteista huolimatta todella antoisaa ja opettavaista. Olemme päässeet osallistumaan myös erilaisiin koulutuksiin, ja on ollut erittäin mielenkiintoista saada asiantuntijoilta lisää työhön liittyvää tietoa.

Töiden lomassa olen pyrkinyt ottamaan kaiken irti vapaa-ajastani. Olen nauttinut kävelyistä kukkuloilla ja rannalla ja tutustunut lähiympäristöön. Ostettuamme auton kolmen muun vapaaehtoistytön kanssa syyskuun alussa olemme päässeet myös ajelemaan ja näkemään Christchurchin seutua laajemminkin. Kunhan kevät ehtii pidemmälle ja ilmat lämpenevät, suunnitelmissa on lähteä telttailemaan Eteläsaaren upeaan luontoon vuoristoon ja rannoille.

Tähän saakka seikkailuni Uudessa-Seelannissa on ollut juuri sitä, mitä toivoinkin, ja enemmän. Nautin työstäni ja erityisesti siitä, miten paljon opin lasten parissa työskennellessäni. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja nähnyt hienoa luontoa ja uusia paikkoja. Paljon on vielä näkemättä, joten jatkan matkaani uteliaana ja innostuneena!

Miia-Liina Iisakka
Teksti on vapaaehtoiskaudelta 2012–13

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä

  Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...

MaailmanVaihtoa 2/2026: Koti

Lue lehden pdf-versio: MaailmanVaihtoa 2-26 koti Lehdessä 4 Pääkirjoitus 6...

27.10. etäinfo: Vapaaehtoistyöhön ulkomaille

Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Haluaisitko tutustua tarkemmin Maailmanvaihdon ohjelmiin ja kuulla...

Vastaa MaailmanVaihtoa-lehden lukijakyselyyn

Luetko MaailmanVaihtoa-lehteä? Vastaa lehden lukijakyselyyn! Palautteesi on arvokasta lehden kehittämiseksi....

Lue myös

Saaran tarina: Kilpikonnien kanssa Costa Ricassa

Havahdun herätyskellon kimeään ääneen, joka viiltää ilman kahtia ja katkaisee...

Kaarinasta La Paziin – futistreenien ohjaamista vapaaehtoistyössä Boliviassa

Mitä kuuluu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöille? Katariina Väre matkasi ICYE-vapaaehtoiseksi Kaarinasta Suomesta...

Askel tuntemattomaan ja elämäni parhaat seitsemän kuukautta

Lähtöni taustalla oli suuri kiinnostus muita kulttuureja sekä kansainvälistä vapaaehtoistyötä...

La Vida Valenciana (Espanja)

”What happens when the European Union puts three strangers in one flat and gives them one job for a year? That’s how we met in the beginning of March 2017 in Valencia. Maria from Finland, Zuzana from the Czech Republic and Elena from Greece. Three girls from three different countries brought to Spain for the same purpose: volunteering.

During this year we are taking part in the European Volunteering Service (EVS) working in CEEDCV – Distance Learning Educational Centre of Valencia. Besides working we will be travelling and learning Spanish, eating a lot of tapas, dancing salsa and flamenco, rock climbing and of course trying to integrate ourselves in Spanish community as much as possible.

In this blog we will share our experiences and thoughts about long-term volunteering, adapting to the new culture, having new perspective and of course not forgetting the most important pleasures of life: new friends, delicious food and beautiful nature.”

Read the blog of Maria, Zuzana and Elena >>

  • The blog is from the season 2016–17. Blogi on kaudelta 2016–17.
  • Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
  • Maria, Zuzana ja Elena osallistuivat Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

Ihanaa yhteishenkeä ja oppimista arjessa päiväkeskuksessa Pohjois-Italiassa

Olin vapaaehtoistyössä kuusi kuukautta vuosina 2003–2004 Pohjois-Italiassa Alto Adigen maakunnassa....

Iloa, lämpöä, luovuutta ja hyvinvointia perheille Tšekissä

Ahoj! Vietin viisi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Tsekissä, Kroměřížin kaupungissa...

Vapaaehtoisena Wieniläisessä päiväkodissa

Täällä kirjoittelee Sonja, 21-vuotias entinen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen ja nykyinen...

Ihmisarvon puolesta Boliviassa

Johanna Hietapakan vapaaehtoistyöpaikka on bolivialainen ihmisoikeuksia ajava kansalaisjärjestö ITEI.

ITEI (Instituto de Terapia e Investigación sobre las Secuelas de Tortura y la Violencia Estatal) on Boliviassa toimiva kansalaisjärjestö, jonka kohderyhmiä ovat muun muassa joukkomurhista selvinneet, poliittista sortoa kokeneet, kidutuksen uhrit ja poliittiset vangit. Järjestö pyrkii myös vaikuttamaan julkiseen politiikkaan ja sen muita painopisteitä ovat koulutus ja tutkimus. ITEI voi antaa psykoterapeuttisen avun lisäksi lääketieteellistä, oikeudellista ja sosiaalista apua. Järjestön tavoitteena on omalta osaltaan luoda oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisarvoakunnioitetaan. Lisäksi se tuottaa yhteiskunnallis-historiallista tietoa, jotta mainitut julmat käytännöt saataisiin häviämään Boliviasta.

”Järjestön tavoitteena on omalta osaltaan luoda oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmisarvoa kunnioitetaan.”

Teen töitä La Pazin keskustassa sijaitsevassa toimistossa kymmenen muun henkilön kanssa, joihin kuuluu esimerkiksi lääkäri ja psykologi. Olemme haastatelleet kahden muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa diktatuurien aikana 1964–1982 kidutettuja henkilöitä. Olemme videoineet haastattelut ja tarkoituksenamme on tehdä niistä pienimuotoinen dokumentti. Lisäksi haastattelujen pohjalta tehdään kirja. Haastattelut ovat olleet surullista kuunneltavaa. Henkilöt ovat joutuneet kokemaan todella julmia ja raakoja tekoja. Myös meitä bolivialaisen lainsäädännön kanssa auttanut juristi on itse joutunut kidutetuksi. Olemme koonneet diktatuureihin liittyvää historiaa ja artikkeleita nettisivuillemme www. luchaporley2640.com [nyk. luchaporley2640.wordpress.com]. Sivujen nimi tulee laista 2640, jonka Bolivian hallitus hyväksyi vuonna 2004. Lailla myönnettiin taloudellista korvausta ja terveydenhuoltoa jokaiselle, joka kärsi väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja valtion terroria sotilasdiktatuurien aikana vuosina 1964-1982. Lakiin 2640 tehtiin keväällä 2012 muutoksia, joilla muun muassa vähennettiin maksettavien korvausten määrää. Tehtyjen muutosten seurauksena ihmiset ovat kampanjoineet täyden korvauksen ja alkuperäisen lain 2640 velvollisuuksien täyttämisen puolesta. Asian puolesta on järjestetty muun muassa mielenosoitusmarssi ja osa aktivisteista on asunut teltoissa oikeusministeriön edessä La Pazin keskustassa maaliskuusta 2012 lähtien. Haastattelemamme henkilöt eivät usko koskaan saavansa täyttä korvausta kokemistaan vääryyksistä.

”Valmistuin oikeustieteen maisteriksi syksyllä 2010. Kiinnostuin tästä projektista, koska halusin työskennellä ihmisoikeusjärjestössä, jossa voisin samalla opiskella juridiikkaa. Olen työni ohella opiskellut kansallista lainsäädäntöä ja tutustunut kansainvälisiin kidutuksia koskeviin sopimuksiin.”

Valmistuin oikeustieteen maisteriksi syksyllä 2010. Kiinnostuin tästä projektista, koska halusin työskennellä ihmisoikeusjärjestössä, jossa voisin samalla opiskella juridiikkaa. Olen työni ohella opiskellut kansallista lainsäädäntöä ja tutustunut kansainvälisiin kidutuksia koskeviin sopimuksiin. Lisäksi olen käynyt kuuntelemassa työhön liittyviä luentoja ja osallistunut ihmisoikeuskampanjoihin. Työtä tehdessäni opin joka päivä jotain uutta. Haastattelemiemme ihmisten elämänkokemusten kuunteleminen on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. Toivon, että työmme antaa myös heille pientä lohtua.

ITEI, Instututo de Terapia e Investigación sobre las Secuelas de Tortura y la Violencia Estatal on bolivialainen vuonna 2001 perustettu kansalaisjärjestö,joka auttaa kidutusta tai valtion väkivaltaa kokeneita henkilöitä.

Teksti ja kuva: Johanna Hietapakka

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 4/2012 -lehdessä.

Lue myös juttu, jossa ITEIn työntekijä Andrés Gautier kertoo järjestöstä ja sen ICYE-yhteistyöstä.

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Kamu-tukihenkilönä kielitaitoa väkisinkin

Hei Tuuli-Titania Valtanen! Mikä sai sinut ryhtymään tukihenkilöksi ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle?

Tutustuin viime vuonna TETharjoittelupaikassani Maailmanvaihdon ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin, ja yksi heistä kysyi, haluaisinko mukaan tukihenkilötoimintaan. Olin jo pitkään haaveillut sosiaalisemmasta ja kansainvälisemmästä elämästä eli tietysti halusin!

Mitä opit tukihenkilönä?

Opin näkemään Suomen ja sen kulttuurin uudesta perspektiivistä. Sain lisäksi tuoretta tietoa lukuisista muista kulttuureista. Oli myös upeaa treenata kaikkia osaamiani kieliä uusien tuttavien kanssa.

Mukavin muistosi tukihenkilönä?

Rakastin yhtäältä yhteisiä juhlia vapaaehtoisporukan kanssa ja toisaalta oman saksalaisen vapaaehtoiseni tapaamista. Oli hienoa nähdä hänen suomen kielen taitonsa kehittyminen ja muu menestys. Myös käynti ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennusleirillä jäi vahvasti mieleen.

”Suosittelen tukihenkilötoimintaa kaikille, joita kiinnostaa tutustua upeisiin nuoriin ihmisiin ympäri maailmaa. Kielitaito kehittyy väkisinkin, ja joka viikonlopulle on tekemistä!”

Missä fiiliksissä tukihenkilövuotesi päättyi?

Tukihenkilökauteni loppui virallisesti elokuussa, jonka jälkeen vapaaehtoiseni jäi Suomeen. Meistä tuli vuoden aikana hyviä ystäviä ja tapaamme edelleen säännöllisesti. Nyt olen tukihenkilö turkkilaiselle Esralle, eli taas uusia kokemuksia luvassa. Jännittävää!

Kenelle suosittelisit tukihenkilötoimintaa?

Kaikille, joita kiinnostaa tutustua upeisiin nuoriin ihmisiin ympäri maailmaa. Kielitaito kehittyy väkisinkin, ja joka viikonlopulle on tekemistä! Tämä on ollut toiseksi paras vaihtoehto nähdä maailmaa matkustamisen jälkeen. Viime vuosi oli varmasti parasta koko lukioajassani!

 

Haastattelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2016 -lehdessä.

Maailmanvaihdon tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Olisitko kiinnostunut ryhtymään tukihenkilöksi tai -perheeksi? Lue lisää.

Lue myös

Englanninkielisiä juttutuokioita, pulkkamäkeä ja talvikenkäostoksia

Maailmanvaihdon Kamu-toiminta tarjosi Annelle tavan tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin....

MaailmanVaihtoa 2/2025: Ympäristö ja kansainvälinen vapaaehtoistyö

Lue lehden pdf-versio. Lehdessä: Pääkirjoitus / Editorial 4 Kutsu syyskokoukseen...

MaailmanVaihtoa 2/2023: kansainvälisen vapaaehtoistyön dekolonisaatio

Lue lehden pdf-versio Tässä lehdessä 4 Pääkirjoitus / Editorial 6...

Fighting for Fundamental Rights

ITEI is a Bolivian interdisciplinary organization working in the fields of human rights and mental health. It has hosted many foreign volunteers. Andrés Gautier, a Bolivian worker of ITEI, tells about the organization’s activities and collaboration with ICYE.

“The goal of ITEI (Instituto de Terapia e Investigación) is to help people who have suffered torture or other kind of violence from the part of the state during the decades of dictatorship in Bolivia. Our activities consist in facilitating the recovery of the victims, spreading knowledge of their experiences, and preventing such actions by creating a culture of non-violence. We offer psychological and legislative support to the victims and organize trainings about human rights, psycho-traumatology, and leadership for young people. ITEI also does research”, tells Andrés Gautier. “The employees are experts from different fields: psychologists, nurses, physiotherapists, professionals of education, and administrative workers.”

The tasks taken care by ITEI are actually responsibilities the Bolivian state should carry. Working to help the victims of state violence, the organization has also encountered problems. For example, the doctors of ITEI were forbidden to visit state prisons for a period of time. Another problem is money: the amount of activities has increased, while the funding is decreasing. ITEI collaborates with the human rights representative and has lodged complaints to the Inter-American Court of Human Rights. Structures protecting state violence still exist: “If we want to fight against torture, we have to fight against not punishing the crimes committed by the authorities.”

The first foreign volunteers arrived at ITEI just after its foundation in August 2001. Even though the activities are strongly connected with Bolivian society and history, the volunteers have managed to fit in and find their place in the organization. ”If we want to fight against torture, we have to fight against impunity and make the authorities responsible for their actions.” Andrés states. “Many volunteers have managed to apply their knowledge to our activities. They’ve participated in translating documents and building websites. There was an anthropologist who made important research on racism in Sucre”, he describes. “Currently we’re hosting three volunteers from Finland, Germany, and Britain. They are making a documentary using interviews of activists that were persecuted during the dictatorship. They’ve also opened a website to spread the experiences of people who have suffered violence or persecution. Their work is important for both the organization and the victims.”

“It is true that with volunteers who already have an education it may be easier to find a way of using their skills, but younger volunteers can bring just as much inspiration and fresh ideas. In our organization, teamwork is very important, and also the volunteers can learn a lot from that”, Andrés says.

“It is true that with volunteers who already have an education it may be easier to find a way of using their skills, but younger volunteers can bring just as much inspiration and fresh ideas. In our organization, teamwork is very important, and also the volunteers can learn a lot from that”, Andrés says. He points out that the volunteering period is an agreement between the volunteer and the organization, and that the relationship between them is being built over a longer time. “Receiving a volunteer requires responsibility and commitment from both sides.” The organization is satisfied with the collaboration with ICYE and wishes volunteering to continue: “We hope ICYE to continue its activities so that this kind of cultural exchange would be possible also in the future.”

Text: Mirjami Ylinen

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 4/2012 -lehdessä.

Lue myös juttu, jossa Johanna Hietapakka kertoo ICYE-vapaaehtoisjaksostaan ITEIssä.

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Teatteritöissä Boliviassa

Kulttuurialan ammattilainen Antti Soininen vietti puoli vuotta Boliviassa, Cochabambassa. Hän työskenteli vapaaehtoisena teatteriaiheisessa projektissa lasten ja nuorten parissa.

Hei Antti! Mistä sait ajatuksen lähteä vapaaehtoistyöhön ja miten valitsit kohdemaan?

Se, miten päädyin Boliviaan, oli itse asiassa tuuria ja paljon Maailmanvaihdon toimiston ansiota. Annoin työntekijöille aika vapaat kädet, ja kun vastaus sitten vihdoin tuli, minulle ehdotettiin muistaakseni neljää maata. Viestissä mainittiin, että paras vaihtoehto minulle olisi Bolivia, koska siellä voisin työskennellä omaa alaani liippaavassa projektissa. Taisin miettiä noin 14 sekuntia ennen kuin vastasin, että haluan lähteä.

Seuraavaksi meninkin Google Mapsiin katsomaan, missä ihmeessä se Bolivia on, ja siitä alkoikin erittäin mielenkiintoinen jakso Googlen parissa. Aika monta tuntia tuli etsittyä informaatiota Boliviasta. Harva Suomessa tietää maasta yhtään mitään, itseni ennen lähtöä mukaan lukien. Yksi tuttu esimerkiksi sanoi, että päätit sitten lähteä Itä-Aasiaan…

Kertoisitko hieman ammatistasi ja siitä, mitä teit Boliviassa? 

Olen ollut teatterialalla nyt reilut kymmenen vuotta, näyttämötekniikan puolella näyttämömiehenä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Teatterissa olen tehnyt myös kuiskaajan ja tuotantojärjestäjän töitä. Kulttuuriala imaisi täysin mennessään, kun menin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana kesätöihin Savonlinnan oopperajuhlille.

”Kulttuuriala imaisi täysin mennessään, kun menin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana kesätöihin Savonlinnan oopperajuhlille.”

Projekti, jossa olin töissä Cochabambassa oli nimeltään Educar es fiesta. Vapaaehtoistyöpaikalla oli muun muassa suuri sirkusteltta, jossa esitettiin teatteria ja sirkusta. Teltassa toimi myös pienten lasten sirkuskoulu. Alussa työni oli pääsääntöisesti tekniikasta huolehtimista teltassa. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun projektin vetäjä kysyi, haluanko myös näytellä. Myös lavan puolella tuli siis oltua monessa esityksessä. Alussa varsinkin vuorosanojen kanssa oli ongelmia, koska en juurikaan puhunut espanjaa, mutta niihin löytyi helppo ratkaisu: puhuin repliikit suomeksi. Vähän esityksen juonta muuttamalla suomen kieli saatiin toimimaan todella hyvin, ja varsinkin lapset tykkäsivät siitä kovasti.

Olin myös mukana kiertuetoiminnassa: projektilla oli vanha rekka, jolla kuljettiin ympäri Cochabambaa. Normaalisti kävimme kouluilla esiintymässä ja pitämässä oppitunteja. Tunnit toteutettiin aina pelien, leikkien ja sirkuksen tai teatterin avulla vaihtuvien teemojen mukaan. Teemoja olivat esimerkiksi kierrätys ja solidaarisuus.

Etsitkö omaan alaasi liittyvää vapaaehtoistyöpaikkaa ja miten etsiminen käytännössä eteni? 

Ensisijaisesti etsin kyllä paikkaa, jossa pystyisin hyödyntämään ammattitaitoani ja kokemustani, mutta muistan, että kirjoitin olevani valmis tekemään mitä työtä tahansa. Olin todella onnekas, kun minulle löytyi unelmaprojekti Boliviasta.

Suomen ja Bolivian ICYE-toimistot hoitivat kaiken työn etsimiseen liittyvän. Kun saavuin Boliviaan, en vielä tiennyt mihin projektiin minut laitetaan. Kolmen viikon koulutusjakson jälkeen saavuin kotikaupunki Cochabambaan, ja tarkoituksena oli mennä tutustumaan kahteen projektiin, joista olisin saanut päättää mieluisamman. Juuri kun toiseen projektiin piti lähteä, kuulimmekin, että se oli sujettu väliaikaisesti. Sen sijaan menin tutustumaan Educar es fiestaan, ja tykästyin siihen saman tien.

Maisema Boliviasta

Oliko työkokemuksestasi hyötyä? Toiko vapaaehtoistyö uusia näkökulmia työhön kotimaassa?

Kymmenen vuoden historia teatterissa oli enemmän kuin hyödyksi. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä erilaisia työtapoja – jotkut aivan pieniä asioita, jotkut isompia. Mukavaa oli myös se, että kaikki palaute ja ideat jotka toin esille otettiin todella hyvin vastaan. Opin myös itse uusia työtapoja, jotka olen nyt palattuani tuonut omaan teatteriimme.

”Oli erittäin mielenkiintoista nähdä erilaisia työtapoja – jotkut aivan pieniä asioita, jotkut isompia.”

Bolivian jälkeen arvostukseni nousi työkaluja ja kaikkea muuta sellaista kohtaan, joka täällä on itsestäänselvyys. Boliviassa projekteilla on todella vähän rahaa, joten kaikkea piti säännöstellä. Esimerkiksi kulissien teko onnistui siellä hyvin kadulta löytyneiden muoviputkien avulla. Pitää vain olla luova.

Mikä vapaaehtoistyössä oli haastavinta ja palkitsevinta?

Alussa haastavinta oli ehdottomasti kielimuuri, ja sen seurauksena oman paikan ja työnkuvan löytäminen. Pienten mutkien kautta kaikki kuitenkin selvisi. Myös työtavat olivat todella erilaisia. Alussa tuntui, että ihmiset ovat laiskoja, kun kaikki tulevat työpaikalle vähän myöhässä, ensiksi juodaan aina kahvit ja töihin mennään valuen. Myös 1,5–2,5 tunnin ruokatunnit (siesta) tuntuivat älyttömiltä. Mutta kun rytmiin tottui, totesin, että juuri näin työtä pitäisikin tehdä. Vaikka välillä tehtiin pitkiäkin päiviä, ne sujuvat paljon rennommin. Silti työt tulivat tehtyä, ja vielä ajallaan. Pakko tosin myöntää, että kyllä mañana-kulttuuri myös ärsytti.

Palkitsevinta oli nähdä ne sadat ja tuhannet lapset, jotka aina silmät loistaen innoissaan taputtivat esitysten jälkeen. Palaute esityksistä oli aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Oli myös erittäin ihanaa nähdä ja kuulla juttuja kodittomista tai orvoista lapsista, jotka olivat pelastuneet teatterin tai sirkuksen avulla.

Jokin mieleen jäänyt hetki vapaaehtoisjaksoltasi?

Jouluaatto on jäänyt hyvin mieleen. Olin jo joululomalla, kun yksi paikallinen kaveri soitti tarvitsevansa apua tyttöjen orpokodissa. Koko aattopäivä meni siellä tytöille ruokaa tehdessä, leikkiessä ja tanssiessa. Vaikka se on ollut yksi parhaita jouluja elämässäni, täytyy myöntää, että se oli myös yksi rankimmista. Nähdä 15 pientä tyttöä viettämässä joulua ilman vanhempia tai ketään, joka pitäisi heistä muualla huolta. Henkinen kantti oli kyllä kovilla, mutta aivan ihana joulu! Lahjoja ei jaettu kun ei ollut mitä jakaa, mutta se ei tyttöjä haitannut.

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 3/2015 -lehdessä.

Kuvassa yllä: Antti (kesk.) ja bolivialaisia työtovereita teatteriesityksessä ilmastonmuutoksesta ja veden tärkeydestä ihmiselle.

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Lehden parissa

Anna Lemström kertoo vapaaehtoistehtävästään MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittajana.

Miten päädyit mukaan MaailmanVaihtoa-lehden toimitustiimiin?

Olin Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoisena Ghanassa 2014–2015. Paluuni jälkeen toimistolta vinkattiin mahdollisuudesta hakea järjestön hallitukseen. Viestintä on aina ollut minulle lähellä sydäntä, joten hallituspaikan varmistuttua tiedotustiimi oli minulle luonteva valinta. Silloinen lehden päätoimittaja oli hiljalleen väistymässä tehtävästä ja etsi seuraajaa. Lähdin mukaan lehden tekoon ja pian siirryin päätoimittajaksi.

Millaisia tehtäviä lehtitiimistä löytyy?

Päätoimittajan lisäksi meillä on muutamia  vakiotoimittajia. Suurin osa materiaalista tulee kuitenkin yksittäisen jutun kirjoittavilta vapaaehtoisilta. Lehden visuaalisesta ilmeestä vastaa taittaja. Juuri nyt haemme erityisesti taittajan kaveriksi kuvittajaa ja valokuvaajaa.

Mitä olet oppinut lehtityössä?

Paljon. Päätoimittajana minun täytyy hallita aikatauluja ja varmistaa eri toimijoiden välisen yhteistyön sujuvuus. Lisäksi keksin juttujen aiheita ja editoin lehden materiaalin. Ajanhallinnassa minulla on vielä lisää opittavaa. Vaikka asiat tuppaavat aina jäädä viime tinkaan, on lehti lopulta saatu aina ajoissa painoon! Mikä on antoisinta lehtityössä? Se hetki, kun saa ensimmäistä kertaa käteen painosta tulleen uuden lehden on aina hätkähdyttävä. Lehtityössä pääsee konkreettisesti näkemään työnsä jäljen. On myös hauskaa saada työskennellä kivojen ja lahjakkaiden ihmisten kanssa ja nähdä heidän taitojen kehittyvän.

Vinkkisi lehtityöstä kiinnostuneelle?

Lähde ihmeessä rohkeasti mukaan! MaailmanVaihtoa on aina tekijöidensä näköinen, joten löydämme aivan varmasti jokaiselle mieluista puuhaa. Mukaan voi tulla vain yhden yksittäisen numeron tekoon tai pidemmäksikin aikaa. Laita viestiä anna.lemstrom(at)maailmanvaihto. fi niin mietitään yhdessä mikä homma sopisi juuri sinulle parhaiten.

Teksti: Anna Lemström
Kuva: Riikka Tuomainen

Haastatelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2017 -lehdessä.

MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihdon kahdesti vuodessa ilmestyvä lehti, joka tiedottaa järjestön toiminnasta, jakaa vapaaehtoistyöntekijöiden kuulumisia Suomesta ja ulkomailta sekä käsittelee globaalikasvatusta erilaisista näkökulmista. Tule mukaan tekemään lehteä!

Lue myös

MaailmanVaihtoa 2/2025: Ympäristö ja kansainvälinen vapaaehtoistyö

Lue lehden pdf-versio. Lehdessä: Pääkirjoitus / Editorial 4 Kutsu syyskokoukseen...

MaailmanVaihtoa 2/2023: kansainvälisen vapaaehtoistyön dekolonisaatio

Lue lehden pdf-versio Tässä lehdessä 4 Pääkirjoitus / Editorial 6...

MaailmanVaihtoa 1/2023: kieli ja kommunikaatio

 Tässä lehdessä Lue lehden pdf-versio. 4 Pääkirjoitus / Editorial...