Juhlavuonna Maailmanvaihdon jäseneksi

60 vuotta kohtaamisia – Liity juhlavuonna 2018 Maailmanvaihdon jäseneksi!

Läpi vuosien Maailmanvaihto on työskennellyt kulttuurien välisen ymmärryksen edistämiseksi, aluksi vaihto-oppilastoiminnan ja sittemmin vapaaehtoistyövaihdon kautta. Toimintamme keskiössä ovat yhä kohtaamiset ja yhteistyö, joka luo ymmärrystä ihmisten välille.

Miksi liittyä jäseneksi?

Maailmanvaihdon jäsenenä tuet nuorten kulttuurien välisen ymmärryksen syventymistä ja sitä kautta globaalin vastuun toteutumista. Vapaaehtoistyökokemus myös vahvistaa elämässä tärkeitä ominaisuuksia, kuten rohkeutta, avoimuutta, joustavuutta ja luovia ongelmanratkaisutaitoja.

  • Tuet nuorisotyötä kulttuurien välisen ymmärryksen edistämiseksi.
  • Olet etusijalla valittaessa edustajia Maailmanvaihdon koulutuksiin ja kansainvälisiin seminaareihin.
  • Äänioikeutettuna voit osallistua päätöksentekoon Maailmanvaihdon vuosikokouksissa.
  • Saat MaailmanVaihtoa-lehden sähköpostitse kahdesti vuodessa.

Jäsenmaksut

Voit liittyä jäseneksi maksamalla vuosi- tai ainaisjäsenmaksun. Vuosimaksu on voimassa kalenterivuoden. Ilmoita tilisiirtosi viestikentässä sähköpostiosoitteesi saadaksesi MaailmanVaihtoa-lehden, kutsut Maailmanvaihdon vuosikokouksiin (julkaistaan lehdessä) sekä muun mahdollisen jäsenpostin.

  • 10 € opiskelijat, työttömät ja vanhempainlomalla olevat
  • 15 € työssäkäyvät
  • 40 € yhteisöjäsenet
  • 100 € ainaisjäsenet

Tiedot jäsenmaksun maksamiseen

  • Saajan tilinumero: Danske Bank FI1480001500607487
  • Maksun saaja: Maailmanvaihto ry
  • Viesti:
    jäsenmaksu 2018 + nimi ja osoitetiedot (Muista ilmoittaa sähköpostiosoitteesi!)
    Vuonna 1987 ja myöh. syntyneiltä lisäksi syntymävuosi

Lue myös

Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä

  Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...

Joulukuussa Liettuaan vapaaehtoiseksi koulutuskeskus Šiloon (DL 31.8.)

Kiehtooko sinua oppimisen maailma? Haluaisitko perehtyä myös kehitysvammaisten lasten ja...

Lokakuussa Liettuaan, Waldorf Open School hakee vapaaehtoista! (DL 31.8.)

Kiinnostaako sinua koulutuksen maailma? Tässä paikassa pääset vapaaehtoisytöntekijänä mukaan koulun...

7.10. Maailmanvaihdon etäinfo: Kohtaa maailma – vapaaehtoistyöhön ulkomaille

Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Tule Maailmanvaihdon etäinfoon tutustumaan vapaaehtoistyöohjelmiin! Keskiviikkona 7.10.2026...

Shallynn’s Slovakia – Kohti tuntematonta

Olen Salla, lähihoitaja Kouvolasta. Koska vakiintunut elämä ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni, halusin antaa itselleni mahdollisuuden kokeilla rajojani ja päätin lähteä EVS-vaihtoon Čadcan kaupunkiin Pohjois-Slovakiaan. Projekti pitää sisällään englannin opetusta peruskouluissa yhteistyössä englanninopettajan kanssa, erilaisten kulttuurien kohtaamista, kielikerhoja sekä paikallisen kielen opiskelua. Lisäksi meillä on mahdollisuus toimia vapaaehtoisena esim. urheiluseuroissa tai vanhainkodissa. Tervetuloa mukaan matkalleni!

>> Lue Sallan blogia

  • Blogi on kaudelta 2018–19. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
  • Salla osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

Ihanaa yhteishenkeä ja oppimista arjessa päiväkeskuksessa Pohjois-Italiassa

Olin vapaaehtoistyössä kuusi kuukautta vuosina 2003–2004 Pohjois-Italiassa Alto Adigen maakunnassa....

Iloa, lämpöä, luovuutta ja hyvinvointia perheille Tšekissä

Ahoj! Vietin viisi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Tsekissä, Kroměřížin kaupungissa...

Vapaaehtoisena Wieniläisessä päiväkodissa

Täällä kirjoittelee Sonja, 21-vuotias entinen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen ja nykyinen...

Lue myös

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin...

Tim Dieltiens: EVS as a lifeline

The speech of EVS volunteer Tim Dielties at the 60th...

Kohtaamisia maailmalla -valokuvanäyttely

Tilaa valokuvanäyttely Kohtaamisia maailmalla toisen asteen oppilaitokseen! ”Vuoden aikana kävi...

Anni Koskela: Kulttuurien välistä oppimista vapaaehtoisten aktiivien tuella

Pääsihteeri Anni Koskelan juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Ihana nähdä teitä kaikkia. Mieltä lämmittää, että vuosien ja vuosikymmenten jälkeen tahdotte tulla juhlistamaan Suomen ICYEn merkkivuotta. Lämpimästi tervetuloa.

Ajattelin kertoa teille lyhyesti mitä Suomen ICYElle kuuluu nyt. Meille kuuluu pääasiassa hyvää. Sanon niin, koska olemme saaneet todistaa vaikuttavia kasvutarinoita. Itselleni työni antoisimpia hetkiä ovat palanneiden leirit. Palanneiden kommentit ovat vakuuttaneet, että teemme arvojemme mukaista työtä. Useimmat kertovat rohkeuden, itseluottamuksen ja avoimuuden kasvaneen sekä oppineensa ymmärtämään paremmin erilaisia näkemyksiä. Miia Nuikka, joka on täällä kanssamme tänään, kertoi ennen juhlia, että ICYE-vuosi oli hänelle monessa mielessä elämän käännekohta. Tahdotko Miia lyhyesti kertoa lyhyesti Hondurasin vuoden merkityksestä? (Miia kertoi ICYE-vuoden vaikuttaneen siihen, että hänestä tuli maailmanparantaja.) Aavistelen, että Miia ei ole täällä tänään ainoa, jolle vaihtokoskemus ulkomailla on ollut erityisen merkittävä.

Uskomme, että kuulemme näitä kasvutarinoita, koska olemme keskittyneet nimenomaan pitkäkestoisten vaihto-ohjelmien järjestämiseen. Tim kertoo myöhemmin, mitä vapaaehtoistyökokemus ulkomailla on hänelle antanut.

”Itselleni työni antoisimpia hetkiä ovat palanneiden leirit. Palanneiden kommentit ovat vakuuttaneet, että teemme arvojemme mukaista työtä. Useimmat kertovat rohkeuden, itseluottamuksen ja avoimuuden kasvaneen sekä oppineensa ymmärtämään paremmin erilaisia näkemyksiä.”

Ulkomaille lähtevien määrissä on viime vuosina ollut vaihtelua. Viisi vuotta sitten lähetimme vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähes viisikymmentä osallistujaa, kun puolestaan viime syksynä maailmalle lähti alle kaksikymmentä nuorta. Nyt lähtijöiden määrä on jälleen kipuamassa ylöspäin.

Nyt kauttamme lähdetään Eurooppaa etäämmälle.  EU:n tukemaan vapaaehtoistyöhön lähtee vain 3–5 osallistujaa vuodessa. Kohdemaiden suosion vaihtelussa on ollut yllättäviäkin piirteitä. Etelä-Korea on nyt yllättäen yksi suosituimmista kohdemaistamme, kun vuosikausiin kukaan ei ollut kiinnostunut lähtemään sinne. Kohdemaiden kestosuosikki on Costa Rica.

Ulkomaalaisten osallistujien ohjelmassa vapaaehtoisten kansallisuuksien kirjo on moninaistunut EU:n tukeman vapaaehtoistyön myötä. Otamme vastaan eniten vapaaehtoisia Euroopasta – Länsi-Euroopan maiden lisäksi laajasti myös Itä- ja Etelä-Euroopasta, kuten Armeniasta ja Turkista. Euroopan ulkopuolelta tällä hetkellä maassa on eniten aasialaisia vapaaehtoisia. Taiwan on vahvimmin edustettuna kolmella vapaaehtoisella.

Vapaaehtoiset työskentelevät edelleen pääasiassa vammaisten ja lasten parissa sekä kansanopistoissa. Monet vapaaehtoistyöpaikat ovat tehneet kanssamme yhteistyötä jo vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan. Aire kertoo myöhemmin hyvin pitkäaikaisesta yhteistyöstä Lehtimäen opiston kanssa.

Isoimmat haasteet ovat pysyneet samoina. Kuulostaako tutulta: ”Maailmanvaihto etsii vielä isäntäperhettä…” Vaikka isäntäperheitä on toisinaan vaikea löytää, ovat isäntäperhekokemukset niin antoisia ja mukavia tai vähintäänkin opettavaisia, että tahdomme edelleen sijoittaa vapaaehtoisia perheisiin. Petri kertoo myöhemmin Vainikan perheen moninaisista kokemuksista isäntäperheenä.

”Se, että 60-vuotiaalla Suomen ICYEllä menee hyvin, on ennen kaikkea nyt ja aiemmin toiminnassa mukana olleiden aktiivien, isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen ansiota. Kiitos lämmin kaikille teille.”

Yksi asia, josta olemme tällä hetkellä kiitollisia, on työntekijöiden pysyvyys. Mari Takalo on ollut järjestösihteerinä jo kahdeksan vuoden ajan. Vuonna 2011 teimme ison päätöksen ja päätimme palkata tiedottajan. Tuolloin tiedottajana aloittanut Minna Räisänen on edelleen samassa tehtävässä. Minnallakin työhistoriaa Maailmanvaihdossa on jo seitsemän vuotta. Työntekijöiden pysyvyys on antanut hyvät eväät kehittää järjestön toimintaa.

Se, että 60-vuotiaalla Suomen ICYEllä menee hyvin, on ennen kaikkea nyt ja aiemmin toiminnassa mukana olleiden aktiivien, isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen ansiota. Kiitos lämmin kaikille teille. Tahdon erityisesti kiittää entisiä ja nykyisiä hallituksen jäseniä. Teillä on ollut suuri merkitys siinä, mitä järjestömme on saavuttanut. Kiitos panoksestanne ja innostavuudestanne. Tahdon samalla esitellä nykyisen puheenjohtamamme Roosa Kontiokarin ja varapuheenjohtajamme Anna Lemströmin sekä paikalla olevat hallituksen jäsenet.

Olen luottavainen, että nykyisten ja tulevien vapaaehtoisten aktiivien innostuneisuuden ja osaamisen ansiosta voimme tulevaisuudessakin mahdollistaa antoisia kulttuurien välisiä oppimiskokemuksia. Työllemme on tarvetta.

Kuvassa: Anni Koskela (oik.) ja Maailmanvaihdon hallituksen 60-vuotisjuhlavastaava Anna Lemström.

Lue myös

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin...

Tim Dieltiens: EVS as a lifeline

The speech of EVS volunteer Tim Dielties at the 60th...

Kohtaamisia maailmalla -valokuvanäyttely

Tilaa valokuvanäyttely Kohtaamisia maailmalla toisen asteen oppilaitokseen! ”Vuoden aikana kävi...

Tupuna Mäntysaari: Kiitos 1990-luvun aktiivisille vapaaehtoisille!

Tupuna Mäntysaaren juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Arvoisa juhlaväki, rakkaat vanhat ICYEläiset ja maailmanvaihtolaiset,

paikka: Intia, aika: 1992–93. Näin meillä vaihdossa olleilla icyläisillä oli tapana esitellä itsemme ja tästä esittelystä oli sitten helppo lähteä jatkamaan keskustelua siitä, keitä muita oli ollut vaihdossa samaan aikaan ja mitä heille kaikille kuuluu. Kuuluuko hyvää?

Vuosilukuihin voisin lisätä myös vuodet, joina toimin ICYEn hallituksessa vaihto-ohjelmaan osallistumisen jälkeen sekä ajan toimiessani palkkatyössä järjestösihteerinä ja pääsihteerin sijaisena. Oma aktiiviaika järjestössä oli 90-luvulla ja silloin järjestön voidaan ajatella eläneen vajaa nelikymppisenä ruuhkavuosiaan. Vapaaehtoistyöpaikoista oli kysyntää.  Nuoret koulunsa päättäneet halusivat lähteä hakemaan suuntaa elämälle ja saamaan työkokemusta. Yliopisto-opiskelijat lähtivät hakemaan lisäpotkua opintoihin.

”Lönnrotinkadun yksi merkittävimmistä työvälineistä oli tuohon aikaan Canonin fax ja toimiston ehdottomasti tärkein sidosryhmä oli palaavat suomalaiset nuoret, jotka toimivat ehtymättömänä vapaaehtoisrosterina ja elintärkeänä koko toiminnan ylläpidon kannalta. Iso kiitos heille kaikille!”

Perinteisen ICYE-vapaaehtoistyöohjelman rinnalle tuli EU:n tukema EVS – European Voluntary Service, mikä mahdollisti suomalaisnuorten osallistumisen täysin maksuttomaan ja lyhytaikaisempaan vapaaehtoistyöohjelmaan Euroopassa. Samoihin aikoihin ICYE oli myös perustamassa neljän muun suomalaisen järjestön kanssa Etelän vapaaehtoisohjelma ETVOa. ICYEllä oli iso rooli ohjelman kehittämisessä, niin lähtijöiden valintaprosessien kuin valmennusten kehittämisessä, ja sitä kautta laajemmin koko suomalaisen vapaaehtoistyökentän kehittämisessä.

Kahden uuden vaihto-ohjelman koordinointi oli aluksi ICYEn kontolla – siis järjestön, jolla oli kaksi palkallista työntekijää, yksi harjoittelija ja liuta vapaaehtoisia, jotka pyörittivät myös perinteistä ICYEn omaa ohjelmaa, lähettivät suomalaisia maailmalle ja vastaanottivat Suomeen. Lönnrotinkadun yksi merkittävimmistä työvälineistä oli tuohon aikaan Canonin fax ja toimiston ehdottomasti tärkein sidosryhmä oli palaavat suomalaiset nuoret, jotka toimivat ehtymättömänä vapaaehtoisrosterina ja elintärkeänä koko toiminnan ylläpidon kannalta. Iso kiitos heille kaikille!

Kuvassa: Tupuna (rivissä toinen vas.) 60-vuotisjuhlassa.

Lue myös

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin...

Tim Dieltiens: EVS as a lifeline

The speech of EVS volunteer Tim Dielties at the 60th...

Kohtaamisia maailmalla -valokuvanäyttely

Tilaa valokuvanäyttely Kohtaamisia maailmalla toisen asteen oppilaitokseen! ”Vuoden aikana kävi...

Aire Honkola: Elämyksiä, jotka menevät sydämeen

Lehtimäen opiston Aire Honkolan juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Hyvä Maailmanvaihto ry:n väki ja juhlavieraat!

Kun Anni pyysi minulta juhlapuhetta, oli ensimmäinen ajatukseni: voi apua! Tyhmyyksissäni lupauduin hetken huumassa, koska onhan se todella suuri kunnia. Se, että kysytään ja päästetään puhumaan.

Syntymäpäivillä kehutaan aina sankaria ja kerrotaan hänen suurista saavutuksistaan. Koska asun niinkin pienessä paikassa kuin Alajärven Lehtimäki, pääkaupungissa tapahtuvat suuret sankarityöt eivät aina pääse kilpailemaan oman kylän juorujen kanssa.

Synnyinmaassani Virossa ala-asteen opettajallani oli tapana sanoa, että kirjoittakaa omista kokemuksista, niin ette voi mennä vikaan. Tämä ohje toimi kaikissa koulukirjoituksissani, joten sen sijaan, että kehun nuorekasta kuusikymppistä, kerron omista kokemuksistani Maailmanvaihdosta ja sen kautta tulleista vapaaehtoistyöntekijöistä.

Ensimmäisen kerran kuulin Maailmanvaihdosta, kun aloitin vuonna 1997 työt Lehtimäen opistolla (https://www.lehtimaenopisto.fi). Siellä oli tuolloin vapaaehtoistyössä japanilainen Shoko. En juurikaan puhunut itse englantia, vaikka passiivista sanavarastoa löytyikin. Venäjäpainotteisessa lukiossa meille vakuutettiin, että venäjällä pärjää kaikkialla. Ei tarvita englantia. Voin sanoa teille, että ei pärjännyt. Ensimmäisen kerran, kun Shoko oli meillä käymässä, me vain hymyilimme kohteliaasti toisillemme. Onneksi loppuillasta jo naurettiin. Joka tapauksessa siitä alkoi ystävyys, ja kun Shoko vapaaehtoisjakson loputtua lähti kotiin, itkin silmät päästäni ja vannoin, etten enää koskaan päästä ketään vapaaehtoista liian läheiseksi. Mutta kiinnostuin englannin kielen opiskelusta ja aloin käyttää sitä, koska miten muuten olisin pystynyt seuraavina vuosina juttelemaan vapaaehtoisten kanssa ja itkemään taas uusia kotimaahansa palanneita ystäviä.

”Kuten minä opin uusia asioita ulkomaisten nuorten kohtaamisesta, niin oppivat myös opiskelijamme ja kaikki muutkin Lehtimäellä asuvat. Ette tiedäkään, miten paljon nämä eri kulttuureista tulleet nuoret ovat muokanneet ajatuksiamme, muuttaneet tapojamme suhtautua ulkomaailmaan ja opettaneet suvaitsevuutta.”

Kuten minä opin uusia asioita ulkomaisten nuorten kohtaamisesta, niin oppivat myös opiskelijamme ja kaikki muutkin Lehtimäellä asuvat. Ette tiedäkään, miten paljon nämä eri kulttuureista tulleet nuoret ovat muokanneet ajatuksiamme, muuttaneet tapojamme suhtautua ulkomaailmaan ja opettaneet suvaitsevuutta.

Pienellä paikkakunnalla tiedetään heti, ketkä ovat uudet vapaaehtoistyöntekijät ja missä he asuvat. Muistan, kun italialainen vapaaehtoistyöntekijämme sai jouluna vieraaksi tyttöystävän. He lähtivät kävelemään ja yhdessä risteyksessä jäivät vähän neuvottelemaan, että menisivätkö pitempää tai lyhyempää lenkkiä. Silloin ohi ajoi traktori, josta isäntä huitoi kovasti kädellä osoittaen siihen suuntaan, mistä nuoripari oli tulossa ja huusi ”Opisto, opisto!”

Kyseinen nuoripari on edelleen yhdessä ja vieraillut moneen otteeseen luonani, ja joka kerta tämä tarina meitä jaksaa naurattaa.

Seuraavaksi tulee se synttärisankarin kehumisosuus:

Kiitos siitä mitä teette! Se, että annatte nuorille mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, kokeilla omia siipiä, saada uusia ystäviä ja oppia yhden tai useampia uusia kieliä, on upea juttu!

”Kiitos siitä mitä teette! Se, että annatte nuorille mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, kokeilla omia siipiä, saada uusia ystäviä ja oppia yhden tai useampia uusia kieliä, on upea juttu!”

Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että samalla te autatte myös sitä kylämiestä välittämään ja nuoria oppimaan ja teette pienestäkin paikkakunnasta kansainvälisen.

Nykyisin en enää itke hyvästejä jättäessä, koska tiedän, että suurin osa heistä palaa kuitenkin takaisin. Melkein joka vuosi joku vanhoista vapaaehtoisista on vierailemassa luonani. Tänä aamuna lähtiessäni jäi yläkertaan nukkumaan Anita Itävallasta, joka pyysi sanomaan onnittelut hänenkin puolesta. Ja sitten on heitä, jotka löytävät rakkauden Suomesta ja jäävät tänne asumaan.

Aina tämä vapaaehtoisten kanssa toimiminen ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Kuten muutenkin elämässä, niin vastoinkäymisiä tulee tässäkin. Voi tulla suru-uutisia kotoa, välirikkoja tyttö- tai poikaystävän kanssa, riitoja kämppiksen kanssa tai ongelmia työpaikalla. Joustavuutta, kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja neuvottelutaitoja tarvitaan.

Kohdallani vaikein juttu oli, kun ujo nuorimies sai tiedon kaverinsa kuolemasta. Toinen vapaaehtoinen osasi soittaa ja pyytää apua, koska poika ei tullut ulos huoneestaan eikä kertonut, mitä oli tapahtunut. Onneksi hän päästi minut huoneeseen ja siinä sitten istuttiin monta tuntia lattialla ja puhuttiin elämästä ja kuolemasta.

Kieli luo omat vaikeutensa. Joskus samoilla sanoilla on eri merkitys eri kielissä ja siitäkin voi syntyä väärinkäsityksiä. Joskus menee kauan ennen kun nuori uskaltaa edes kysyä asiasta.

Vuosia sitten opistolla oli venäläinen tyttö joka lopulta rohkaistui kysymään miksi opiskelijat saavat puhua niin rumasti. Olin aivan hämmästynyt ja kysyin miten niin. Selvisi, että moni opiskelijoista huudahti säikkyessä HUI! Se on aivan viaton huudahdus Suomessa, mutta tarkoittaa miehen sukuelintä Venäjällä.

Oli ongelma sitten millainen tahansa, niin aina on  tarvittaessa löytynyt apua Maailmanvaihdon toimistolta. Ja sitä on tarvittu , jos ei aikaisemmin, niin viimeistään Youthpassin kanssa. (Uskon oikeasti, että siinä on joku salaliitto minua vastaan, koska ehkä vain kerran sen laatiminen on onnistunut ongelmitta kohdallani. Onhan toki pienenpieni mahdollisuus, että syytä on käyttäjässäkin. ;))

Paras puhe on lyhyt puhe, joten rupean lopettamaan. Tähän loppuun haluaisin jakaa kansanne, mitä mieltä  opiskelijamme olivat, kun kyselin miksi on kiva, että opistollamme on vuosittain vapaaehtoisia.

Tässä kokoelma vastauksista:
On kiva, kun on lisää nuoria!
Saa puhua englantia.
Saa opettaa suomea.
Ovat hyviä auttamaan.
Saa ystäviä.
Kauniita naisia.
Komeita ja ystävällisiä miehiä.
Tekevät hyvää eksoottista ruokaa!
Menevät sydämeen!

Kiitos nuorekas kuusikymppinen kaikista elämyksistä, jotka menevät sydämeen.

Onnea, iloa ja innokkuutta seuraavalle kuudellekymmenelle vuodelle!

Aire Honkola

Lehtimäen opiston ja Maailmanvaihdon yhteistyö alkoi 1980-luvulla, kun opisto vastaanotti Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön nuoren Saksasta.

 

Kuuntele Lehtimäen väen onnittelukappale Maailmanvaihdolle:

 

 

Lue myös

Vapaaehtoisia tuetaan Lehtimäen opistossa kertoen ja kysellen

Mikä motivoi työpaikkoja vastaanottamaan vapaaehtoistyöntekijöitä? Entä miten niissä tuetaan vapaaehtoisten...

Uutta Maailmanvaihdossa: nuoria Euroopan solidaarisuusjoukkojen harjoitteluun

Maailmanvaihto on aloittanut uudenlaisen yhteistyön Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman puitteissa: tänä...

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin...

Vapaaehtoisvuosi Valenciassa (Espanja)

Juhannusaattona Valenciassa mittari näyttää 36 astetta varjossa ja kaikki ikkunat ja parvekkeenovet ovat apposen auki: tavallinen kesäpäivä Costa Blancalla. Vapaaehtoisjaksoni päätyi jo helmikuussa, minkä jälkeen päätin jäädä asumaan tänne, niin kuin kaksi muuta Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (European Voluntary Service, EVS) projektini vapaaehtoista. Olen kuullut monen sanoneen täällä ”Minä en valinnut Valenciaa, Valencia valitsi minut.” Niin kävi minullekin. Valencia on ja tulee oleman aina jollain tapaa kotikaupunkini, vaikka muuttaisin asumaan muualle. Keitän kahvit ja tuijotan tyhjää tietokoneruutua. ”Miksi päätit lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille… taas…”

Ajatus Espanjasta on muhinut päässäni jo monta vuotta ennen kuin viimein istuin alas ja ryhdyin lähettelemään tiedustelusähköposteja eri EVS-projekteille. Olin käynyt Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöissä Nepalissa vuonna 2012 ja osallistunut sittemmin innokkaasti Maailmanvaihdon leireihin, koulutuksiin ja erinäisiin tapahtumiin pysyäkseni yhä siinä kansainvälisessä ilmapiirissä, johon tykästyin niin paljon Nepalissa. Kahdesta asiasta olin aivan varma tämän EVS-jakson suhteen: halusin oppia espanjaa ja työskennellä opetusalalla.

”Ja niin se alkoi. European Database, tuo Euroopalaisen Vapaaehtoistyön Tinder! Niin monta potentiaalista kumppania ja yhtä monta mahdollisuutta tulla torjutuksi tai jopa ignooratuksi.”

Ja niin se alkoi. European Database, tuo Euroopalaisen Vapaaehtoistyön Tinder! Niin monta potentiaalista kumppania ja yhtä monta mahdollisuutta tulla torjutuksi tai jopa ignooratuksi. Joululomalla lähetin viisitoista sähköpostia eri järjestöille ympäri Espanjaa. Kahdesta tuli kieltävä vastaus, loput eivät vastanneet ollenkaan. Noh, se siitä. Valmistuin yliopistosta ja tein sijaisuuksia kouluissa ja päiväkodeissa, kunnes eräänä syyskuisena päivänä (vain kahdeksan kuukautta sähköpostieni jälkeen) minuun otettiin yhteyttä Valenciasta aikuiskoulutuskeskuksesta nimeltä  CEEDCV – Centro Espesifico de Educacion a Distancia de la Comunidad Valenciana.  Keskuksesta neuvottiin lähettämään heille ansioluettelo sekä motivaatiokirje. Muutaman viikon kuluttua sain kuulla, että minut oli valittu vapaaehtoiseksi ja muuttaisin vuodeksi Espanjaan maaliskuussa 2017.

Projektissamme oli kolme vapaaehtoista: minä, kreikkalainen Elena ja tsekkiläinen Zuzana. Päivisin työskentelimme eurooppalaisten hankkeiden parissa, järjestimme työpajoja, edistimme keskuksemme näkyvyyttä sosiaalisen median kautta, rekrytoimme seuraavan vuoden vapaaehtoisia, avustimme opiskelijoitamme ilmoittautumisprosesissa ja pääsimme jopa puhumaan kökkö-espanjaamme Espanjalaisen kattojärjestömme promovideoon. Öisin kävimme konserteissa ja metsästimme torakoita keittiöistämme.

”Valencian historia on hyvin monimuotoinen ja se näkyy myös kaupungin katukuvassa.”

Yksi minulle tärkeimmistä tehtävistäni oli vetää englannin keskusteluryhmiä. Oppituntimme muistuttivat varmaankin kansalaisopiston englannin kielen kursseja. Samaan luokkahuoneeseen kokoontui kirjava joukko eri-ikäisiä opisjkelijoita. Jotkut opiskelivat englantia matkustaakseen ulkomaille tai tarvitsivat kielitaitoa työssään, toiset halusivat uuden harrastuksen eläkepäivinään. Tunneilla keskustelimme usein kirjallisuudesta, perheistä, historiasta ja jopa politiikasta. Itse opin paljon Espanjan historiasta, sodasta, Francon ajoista sekä opiskeljoideni avioeroista ja anopeista. Opiskelijani oppivat epäsäännöllisistä verbeistä, kulttuureista Suomessa, Sauli Niinistöstä ja karjalanpiirakoista.

”Itse opin paljon Espanjan historiasta, sodasta, Francon ajoista sekä opiskeljoideni avioeroista ja anopeista. Opiskelijani oppivat epäsäännöllisistä verbeistä, kulttuureista Suomessa, Sauli Niinistöstä ja karjalanpiirakoista.”

Yksi isoimmista tehtävistämme oli eurooppalainen Act in Time -hanke, jonka tarkoituksena on edistää pakolaisten ja maahanmuuttajien sopeutumista työelämään eurooppalaisissa kulttuureissa. Hankkeeseen osallistuu yhteensä yhdeksän Euroopan unionin maata, ja keskuksemme toimii yhtenä koordinaattorina. Voi niitä tuntien määriä, jotka käytimme byrokratiaan, kaikkien yhteistyötahojen kanssa keskustelemiseen ja oppaiden laatimiseen! Hankkeen alkuvaiheessa piti suunnitella kaikki askeleet hyvin tarkkaan: johdantokurssin suunnittelu ja valmistelu, työharjoittelupaikkojen etsintä, toivottu lopputulos ja tuhat skenaariota siitä, mikä voisi mennä pieleen. Maaliskuussa 2017 minulle annettiin tehtäväksi selvittää, miten ulkomaalaiset tutkinnot hyväksiluetaan Espanjassa ja kirjoittaa siitä raportti. Räpyttelin silmiäni tietokoneen edessä lukiessani jonkun oudonnimisen ministeriön tiedotteet valencian kielellä. Helmikuussa 2018 istuin salissa, joka oli täynnä ihmisiä ympäri maailmaa. Joukossa oli opettajia, insinöörejä, yrittäjiä, ammattiurheilijoita ja ihmisiä, jotka eivät osanneet latinalaisia aakkosia. Selitimme heille espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi ja englanniksi, että he pääsisivät nyt kurssille, joka auttaa heitä löytämään töitä ja jopa perustamaan omia yrityksiä heidän uuteen kotimaahansa, Espanjaan.

Toimistossa työskentely oli minulle uutta ja eniten espanjalaisessa työelämässä yllätti ihmistenvälisen suhteet. Aamulla töihin tullessani, lukuisissa sijais- ja kesätöissä tehokkaaksi oppineena, avasin tietokoneen ja ryhdyin saman tien töihin. Monet pätkätyöt sisukkaassa Suomessa olivat opettaneet, että töissä tehdään töitä eikä soiteta suuta. Jos kymmenen minuutin kahvitauko viivästyy, saa helposti osakseen paheksuvia katseita ja suputtelua löyhästä työmoraalista selkänsä takana. Kunpa voisin nyt sanoa, etten itse ollut samanlainen saapuessani Espanjaan! Aluksi ärsytti aivan suunnattomasti, että kollegat puhuivat ja puhuivat ja puhuivat työpäivän aikana. Tehtäisiköhän töitä, tässä kun ollaan? Pitäisikö hankkia korvatulpat, kun tuo tuossa ihan vieressä selittää kovaan ääneen viikonlopustaan? Myöhemmin sain kuulla, että käytöstäni oli tulkittu välinpitämättömyydeksi työkavereitani kohtaan.

”Chulilla-kylä on ensisijaisesti kiipeilijöiden mekka, mutta nuo maisemat houkuttelevat myös paikallisia, erityisesti viikonloppuina.”

Valencia opetti myös vapaa-ajalla. Opin pois siitä syyllisyyden tunteesta, kun istuu sisällä ja ulkona paistaa aurinko. Opin, että edistyneiden salsa- tai flamencokurssille voi mennä ilman, että osaa niitä ollenkaan.  Monta kertaa jouduin oppimaan (vapisevan) kantapään kautta, että cortado ei ole sama asia kuin suomalainen pannukahvi. Opin, että Espanjassa jo kolmella eurolla saa ostettua itselleen ison kasan hedelmiä ja vihanneksia. Opin, että jos haluat sanoa jotakin espanjalaisessa kaveriporukassa, kannattaa aloittaa lause paljon ennen kuin toinen on lopettanut puhumisen. Opin rennommaksi, jotenkin huolettomammaksi ja samalla yhä itsenäisemmäksi ja vastuullisemmaksi.

Nuo kaksi vapaaehtoisjaksoa, jotka olen kokenut Maailmanvaihdon kautta, Nepal (2012) ja Espanja (2017–18), ovat monta kertaa pistäneet minut katsomaan peiliin ja kohtaamaan, kuka olen pohjimmiltani. Olen löytänyt itsestäni valtavasti hyviä ja huonoja puolia, tehnyt päätöksiä, etsinyt tekosyitä sekä miettinyt missä, kenen vieressä ja takana haluan seistä tällä planeetalla. Kaikessa moninaisuudessaan vapaaehtoiskokemukseni toteutuivat pääosin itsekkäistä lähtökohdista, mutta uskon, että juuri nuo itsekkäät kokemukset tekevät minusta päivä päivältä, askel askeleelta yhä empaattisemman ihmisen.

Maria Kinnunen

Ylimmässä kuvassa: ”Työkavereideni kanssa. Vasemmalta: Miguel, Pablo, minä, Zuzi, Elena ja Jose.”

Maria osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

Ihanaa yhteishenkeä ja oppimista arjessa päiväkeskuksessa Pohjois-Italiassa

Olin vapaaehtoistyössä kuusi kuukautta vuosina 2003–2004 Pohjois-Italiassa Alto Adigen maakunnassa....

Iloa, lämpöä, luovuutta ja hyvinvointia perheille Tšekissä

Ahoj! Vietin viisi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Tsekissä, Kroměřížin kaupungissa...

Vapaaehtoisena Wieniläisessä päiväkodissa

Täällä kirjoittelee Sonja, 21-vuotias entinen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen ja nykyinen...

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Jos mikään ei muuttuisi, ei olisi perhosia

”Moiksu! Mä olen Linnea, 19-vuotias juuri lukiosta valmistunut naisenalku. Elokuussa toteutan pitkäaikaisen unelmani ja suuntaan puoleksi vuodeksi Costa Ricaan vapaaehtoistöihin. Costa Ricassa tulen työskentelemään kierrätysprojektissa Montes de Ocassa, pääkaupunki San Joséssa. Projektissa pääsen tekemään töitä esimerkiksi lasten ympäristökasvatuksen sekä köyhissä oloissa elävien lasten tukemisen parissa. Lupaan ettei kömmähdyksiltä vältytä, kun tämä neiti reissaa ensimmäistä kertaa aivan omillaan! Tervetuloa mukaan!”

>> Lue Linnean blogia

  • Tämä blogi on kaudelta 2018–2019. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
  • Linnea osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
  • Kansainvälisen ICYE-verkoston hakukoneesta löydät ICYE-vapaaehtoistyöpaikat Costa Ricassa.

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Kamu-tukiperhe kulttuurioppaana

Olen Sirkku Nenonen-Mörsäri. Olen 51-vuotias ja päivätöissä Sunilan tehtaalla. Olen naimisissa ja perheeseeni kuuluvat jo aikuiset tyttäret 26-vuotias Laura, 24-vuotias Riikka ja kohta 18-vuotias poika Teemu sekä walesinspringerspanieli Tofu. Tytöt asuvat jo omillaan, mutta Teemu opiskelee vielä ja asuu kotona. Asumme pienessä kirkonkylässä Kouvolan Sippolassa. Matkaa täältä Kouvolan keskustaan on noin 27 km. Lähimpiin vähän isompiin taajamiin Inkeroisiin ja Myllykoskelle on molempiin noin 17 km. Julkiset kulkuyhteydet ovat huonot ja näin kesällä lähes olemattomat.

Noin kaksi vuotta sitten tuttuni kysyi minua tukihenkilöksi koulukodissa vapaaehtoisena olleelle meksikolaiselle Danielalle, koska asumme noin kilometrin päässä koulukodista täällä Sippolassa. Ensisijaisesti lupauduin antamaan hänelle kuljetusapua, sillä hänellä oli muutama muukin tukihenkilö, mutta tapasimme monet kerrat muutenkin.

”Suosittelen tukihenkilöksi ryhtymistä ihan kaikille. Itselleni se on antanut mahdollisuuden parantaa kielitaitoani ja tutustua uusiin, eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin.”

Muistoksi jäi antoisien keskustelujen lisäksi ilta maittavan meksikolaisen ruoan äärellä, jonka valmistimme yhdessä. Illan erikoisuutena saimme maistaa paahdettuja ”hevosmuurahaisia”, nucuja. Jos suomalainen perusruoka on perunaa ja lihaa, niin meksikolaiseen ruokaan laitettiin paljon avokadoa, vahvoja mausteita, tomaattia ja chiliä. Siitä vuodesta jäi meille hyvät muistot ja olemme pitäneet sittemmin. Toiveena on, että tapaamme uudelleen.

Uusia näkökulmia kotikontuihin

Tänä vuonna olen tukihenkilönä samassa koulukodissa vapaaehtoisina oleville serbialaiselle Andrealle ja turkkilaiselle Cerenille. Olen ystävänä ja apuna aina, kun sitä tavalla tai toisella tarvitaan. Pidän heistä paljon ja he ovat hyvin itsenäisiä ja tuntuvat pärjäävän hyvin. Olemme käyneet yhdessä tutustumassa lähialueen paikkoihin, joissa olen itsekin halunnut käydä. Kävimme katsomassa Anjalassa Känkkärän luontopolun tarjoamia maisemia, Kymijokea ja sen kosken, Ankkapurhan, kuohuja.

 Cerenin kanssa tutustumassa Elimäellä olevaan Mustilan Arboretumiin.

Lisäksi olen kertonut muutamista aktiviteeteista, joita pienellä kylällämme on tarjolla. Torstaisin käymme pienellä porukalla pyöräilemässä noin 20 km lenkkejä lähialueen teillä. Pyysin myös Andrean mukaan tutustumaan paikallisiin ihmisiin sekä maaseudun lehmän ja lannan tuoksuun.

Tiistai-iltaisin käymme Cerenin kanssa Yin-joogaamassa, näin kesällä se on Taidekeskus Antareksen piha-alueella. Aiemmin keväällä kylällämme järjestettiin koirien Match-show. Lasten ja aikuisten lelukoiranäyttely aiheutti suurta ihmetystä, mutta tätä tapahtuu täällä Suomessa.

”Siitä vuodesta jäi meille hyvät muistot ja olemme pitäneet yhteyttä sittemmin. Toiveena on, että tapaamme uudelleen.”

Suosittelen tukihenkilöksi ryhtymistä ihan kaikille. Itselleni se on antanut mahdollisuuden parantaa kielitaitoani ja tutustua uusiin, eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin. Koen tämän todella antoisaksi. Olen saanut hyviä ystäviä ja toivon, että olen antanut näille nuorille ihmisille positiivisen kuvan Suomesta.

 

Sirkku Nenonen-Mörsäri

Kuvassa ylinnä: Pyöräretkellä yhdessä Andrean kanssa.

Maailmanvaihdon tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Olisitko kiinnostunut ryhtymään tukihenkilöksi tai -perheeksi? Lue lisää.

Lue myös

Englanninkielisiä juttutuokioita, pulkkamäkeä ja talvikenkäostoksia

Maailmanvaihdon Kamu-toiminta tarjosi Annelle tavan tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin....

Kamu-tukiperhetoiminta ottaa vähän, mutta antaa paljon

Tukiperheenä aloittaminen on jännittävää puuhaa, sillä harvoin tulee avattua kotiovea...

Kamu-tukiperhe tukee auringonpaisteessa ja tuulisilla säillä

Olemme Siuntiossa asuva pariskunta. Perheeseemme kuuluu lisäksemme kuusikiloinen kollikissa, joka...