Tupuna Mäntysaari: Kiitos 1990-luvun aktiivisille vapaaehtoisille!

Tupuna Mäntysaaren juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Arvoisa juhlaväki, rakkaat vanhat ICYEläiset ja maailmanvaihtolaiset,

paikka: Intia, aika: 1992–93. Näin meillä vaihdossa olleilla icyläisillä oli tapana esitellä itsemme ja tästä esittelystä oli sitten helppo lähteä jatkamaan keskustelua siitä, keitä muita oli ollut vaihdossa samaan aikaan ja mitä heille kaikille kuuluu. Kuuluuko hyvää?

Vuosilukuihin voisin lisätä myös vuodet, joina toimin ICYEn hallituksessa vaihto-ohjelmaan osallistumisen jälkeen sekä ajan toimiessani palkkatyössä järjestösihteerinä ja pääsihteerin sijaisena. Oma aktiiviaika järjestössä oli 90-luvulla ja silloin järjestön voidaan ajatella eläneen vajaa nelikymppisenä ruuhkavuosiaan. Vapaaehtoistyöpaikoista oli kysyntää.  Nuoret koulunsa päättäneet halusivat lähteä hakemaan suuntaa elämälle ja saamaan työkokemusta. Yliopisto-opiskelijat lähtivät hakemaan lisäpotkua opintoihin.

”Lönnrotinkadun yksi merkittävimmistä työvälineistä oli tuohon aikaan Canonin fax ja toimiston ehdottomasti tärkein sidosryhmä oli palaavat suomalaiset nuoret, jotka toimivat ehtymättömänä vapaaehtoisrosterina ja elintärkeänä koko toiminnan ylläpidon kannalta. Iso kiitos heille kaikille!”

Perinteisen ICYE-vapaaehtoistyöohjelman rinnalle tuli EU:n tukema EVS – European Voluntary Service, mikä mahdollisti suomalaisnuorten osallistumisen täysin maksuttomaan ja lyhytaikaisempaan vapaaehtoistyöohjelmaan Euroopassa. Samoihin aikoihin ICYE oli myös perustamassa neljän muun suomalaisen järjestön kanssa Etelän vapaaehtoisohjelma ETVOa. ICYEllä oli iso rooli ohjelman kehittämisessä, niin lähtijöiden valintaprosessien kuin valmennusten kehittämisessä, ja sitä kautta laajemmin koko suomalaisen vapaaehtoistyökentän kehittämisessä.

Kahden uuden vaihto-ohjelman koordinointi oli aluksi ICYEn kontolla – siis järjestön, jolla oli kaksi palkallista työntekijää, yksi harjoittelija ja liuta vapaaehtoisia, jotka pyörittivät myös perinteistä ICYEn omaa ohjelmaa, lähettivät suomalaisia maailmalle ja vastaanottivat Suomeen. Lönnrotinkadun yksi merkittävimmistä työvälineistä oli tuohon aikaan Canonin fax ja toimiston ehdottomasti tärkein sidosryhmä oli palaavat suomalaiset nuoret, jotka toimivat ehtymättömänä vapaaehtoisrosterina ja elintärkeänä koko toiminnan ylläpidon kannalta. Iso kiitos heille kaikille!

Kuvassa: Tupuna (rivissä toinen vas.) 60-vuotisjuhlassa.

Lue myös

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin...

Tim Dieltiens: EVS as a lifeline

The speech of EVS volunteer Tim Dielties at the 60th...

Kohtaamisia maailmalla -valokuvanäyttely

Tilaa valokuvanäyttely Kohtaamisia maailmalla toisen asteen oppilaitokseen! ”Vuoden aikana kävi...

Aire Honkola: Elämyksiä, jotka menevät sydämeen

Lehtimäen opiston Aire Honkolan juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Hyvä Maailmanvaihto ry:n väki ja juhlavieraat!

Kun Anni pyysi minulta juhlapuhetta, oli ensimmäinen ajatukseni: voi apua! Tyhmyyksissäni lupauduin hetken huumassa, koska onhan se todella suuri kunnia. Se, että kysytään ja päästetään puhumaan.

Syntymäpäivillä kehutaan aina sankaria ja kerrotaan hänen suurista saavutuksistaan. Koska asun niinkin pienessä paikassa kuin Alajärven Lehtimäki, pääkaupungissa tapahtuvat suuret sankarityöt eivät aina pääse kilpailemaan oman kylän juorujen kanssa.

Synnyinmaassani Virossa ala-asteen opettajallani oli tapana sanoa, että kirjoittakaa omista kokemuksista, niin ette voi mennä vikaan. Tämä ohje toimi kaikissa koulukirjoituksissani, joten sen sijaan, että kehun nuorekasta kuusikymppistä, kerron omista kokemuksistani Maailmanvaihdosta ja sen kautta tulleista vapaaehtoistyöntekijöistä.

Ensimmäisen kerran kuulin Maailmanvaihdosta, kun aloitin vuonna 1997 työt Lehtimäen opistolla (https://www.lehtimaenopisto.fi). Siellä oli tuolloin vapaaehtoistyössä japanilainen Shoko. En juurikaan puhunut itse englantia, vaikka passiivista sanavarastoa löytyikin. Venäjäpainotteisessa lukiossa meille vakuutettiin, että venäjällä pärjää kaikkialla. Ei tarvita englantia. Voin sanoa teille, että ei pärjännyt. Ensimmäisen kerran, kun Shoko oli meillä käymässä, me vain hymyilimme kohteliaasti toisillemme. Onneksi loppuillasta jo naurettiin. Joka tapauksessa siitä alkoi ystävyys, ja kun Shoko vapaaehtoisjakson loputtua lähti kotiin, itkin silmät päästäni ja vannoin, etten enää koskaan päästä ketään vapaaehtoista liian läheiseksi. Mutta kiinnostuin englannin kielen opiskelusta ja aloin käyttää sitä, koska miten muuten olisin pystynyt seuraavina vuosina juttelemaan vapaaehtoisten kanssa ja itkemään taas uusia kotimaahansa palanneita ystäviä.

”Kuten minä opin uusia asioita ulkomaisten nuorten kohtaamisesta, niin oppivat myös opiskelijamme ja kaikki muutkin Lehtimäellä asuvat. Ette tiedäkään, miten paljon nämä eri kulttuureista tulleet nuoret ovat muokanneet ajatuksiamme, muuttaneet tapojamme suhtautua ulkomaailmaan ja opettaneet suvaitsevuutta.”

Kuten minä opin uusia asioita ulkomaisten nuorten kohtaamisesta, niin oppivat myös opiskelijamme ja kaikki muutkin Lehtimäellä asuvat. Ette tiedäkään, miten paljon nämä eri kulttuureista tulleet nuoret ovat muokanneet ajatuksiamme, muuttaneet tapojamme suhtautua ulkomaailmaan ja opettaneet suvaitsevuutta.

Pienellä paikkakunnalla tiedetään heti, ketkä ovat uudet vapaaehtoistyöntekijät ja missä he asuvat. Muistan, kun italialainen vapaaehtoistyöntekijämme sai jouluna vieraaksi tyttöystävän. He lähtivät kävelemään ja yhdessä risteyksessä jäivät vähän neuvottelemaan, että menisivätkö pitempää tai lyhyempää lenkkiä. Silloin ohi ajoi traktori, josta isäntä huitoi kovasti kädellä osoittaen siihen suuntaan, mistä nuoripari oli tulossa ja huusi ”Opisto, opisto!”

Kyseinen nuoripari on edelleen yhdessä ja vieraillut moneen otteeseen luonani, ja joka kerta tämä tarina meitä jaksaa naurattaa.

Seuraavaksi tulee se synttärisankarin kehumisosuus:

Kiitos siitä mitä teette! Se, että annatte nuorille mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, kokeilla omia siipiä, saada uusia ystäviä ja oppia yhden tai useampia uusia kieliä, on upea juttu!

”Kiitos siitä mitä teette! Se, että annatte nuorille mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, kokeilla omia siipiä, saada uusia ystäviä ja oppia yhden tai useampia uusia kieliä, on upea juttu!”

Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että samalla te autatte myös sitä kylämiestä välittämään ja nuoria oppimaan ja teette pienestäkin paikkakunnasta kansainvälisen.

Nykyisin en enää itke hyvästejä jättäessä, koska tiedän, että suurin osa heistä palaa kuitenkin takaisin. Melkein joka vuosi joku vanhoista vapaaehtoisista on vierailemassa luonani. Tänä aamuna lähtiessäni jäi yläkertaan nukkumaan Anita Itävallasta, joka pyysi sanomaan onnittelut hänenkin puolesta. Ja sitten on heitä, jotka löytävät rakkauden Suomesta ja jäävät tänne asumaan.

Aina tämä vapaaehtoisten kanssa toimiminen ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Kuten muutenkin elämässä, niin vastoinkäymisiä tulee tässäkin. Voi tulla suru-uutisia kotoa, välirikkoja tyttö- tai poikaystävän kanssa, riitoja kämppiksen kanssa tai ongelmia työpaikalla. Joustavuutta, kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja neuvottelutaitoja tarvitaan.

Kohdallani vaikein juttu oli, kun ujo nuorimies sai tiedon kaverinsa kuolemasta. Toinen vapaaehtoinen osasi soittaa ja pyytää apua, koska poika ei tullut ulos huoneestaan eikä kertonut, mitä oli tapahtunut. Onneksi hän päästi minut huoneeseen ja siinä sitten istuttiin monta tuntia lattialla ja puhuttiin elämästä ja kuolemasta.

Kieli luo omat vaikeutensa. Joskus samoilla sanoilla on eri merkitys eri kielissä ja siitäkin voi syntyä väärinkäsityksiä. Joskus menee kauan ennen kun nuori uskaltaa edes kysyä asiasta.

Vuosia sitten opistolla oli venäläinen tyttö joka lopulta rohkaistui kysymään miksi opiskelijat saavat puhua niin rumasti. Olin aivan hämmästynyt ja kysyin miten niin. Selvisi, että moni opiskelijoista huudahti säikkyessä HUI! Se on aivan viaton huudahdus Suomessa, mutta tarkoittaa miehen sukuelintä Venäjällä.

Oli ongelma sitten millainen tahansa, niin aina on  tarvittaessa löytynyt apua Maailmanvaihdon toimistolta. Ja sitä on tarvittu , jos ei aikaisemmin, niin viimeistään Youthpassin kanssa. (Uskon oikeasti, että siinä on joku salaliitto minua vastaan, koska ehkä vain kerran sen laatiminen on onnistunut ongelmitta kohdallani. Onhan toki pienenpieni mahdollisuus, että syytä on käyttäjässäkin. ;))

Paras puhe on lyhyt puhe, joten rupean lopettamaan. Tähän loppuun haluaisin jakaa kansanne, mitä mieltä  opiskelijamme olivat, kun kyselin miksi on kiva, että opistollamme on vuosittain vapaaehtoisia.

Tässä kokoelma vastauksista:
On kiva, kun on lisää nuoria!
Saa puhua englantia.
Saa opettaa suomea.
Ovat hyviä auttamaan.
Saa ystäviä.
Kauniita naisia.
Komeita ja ystävällisiä miehiä.
Tekevät hyvää eksoottista ruokaa!
Menevät sydämeen!

Kiitos nuorekas kuusikymppinen kaikista elämyksistä, jotka menevät sydämeen.

Onnea, iloa ja innokkuutta seuraavalle kuudellekymmenelle vuodelle!

Aire Honkola

Lehtimäen opiston ja Maailmanvaihdon yhteistyö alkoi 1980-luvulla, kun opisto vastaanotti Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön nuoren Saksasta.

 

Kuuntele Lehtimäen väen onnittelukappale Maailmanvaihdolle:

 

 

Lue myös

Vapaaehtoisia tuetaan Lehtimäen opistossa kertoen ja kysellen

Mikä motivoi työpaikkoja vastaanottamaan vapaaehtoistyöntekijöitä? Entä miten niissä tuetaan vapaaehtoisten...

Uutta Maailmanvaihdossa: nuoria Euroopan solidaarisuusjoukkojen harjoitteluun

Maailmanvaihto on aloittanut uudenlaisen yhteistyön Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelman puitteissa: tänä...

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin...

Vapaaehtoisvuosi Valenciassa (Espanja)

Juhannusaattona Valenciassa mittari näyttää 36 astetta varjossa ja kaikki ikkunat ja parvekkeenovet ovat apposen auki: tavallinen kesäpäivä Costa Blancalla. Vapaaehtoisjaksoni päätyi jo helmikuussa, minkä jälkeen päätin jäädä asumaan tänne, niin kuin kaksi muuta Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun (European Voluntary Service, EVS) projektini vapaaehtoista. Olen kuullut monen sanoneen täällä ”Minä en valinnut Valenciaa, Valencia valitsi minut.” Niin kävi minullekin. Valencia on ja tulee oleman aina jollain tapaa kotikaupunkini, vaikka muuttaisin asumaan muualle. Keitän kahvit ja tuijotan tyhjää tietokoneruutua. ”Miksi päätit lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille… taas…”

Ajatus Espanjasta on muhinut päässäni jo monta vuotta ennen kuin viimein istuin alas ja ryhdyin lähettelemään tiedustelusähköposteja eri EVS-projekteille. Olin käynyt Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöissä Nepalissa vuonna 2012 ja osallistunut sittemmin innokkaasti Maailmanvaihdon leireihin, koulutuksiin ja erinäisiin tapahtumiin pysyäkseni yhä siinä kansainvälisessä ilmapiirissä, johon tykästyin niin paljon Nepalissa. Kahdesta asiasta olin aivan varma tämän EVS-jakson suhteen: halusin oppia espanjaa ja työskennellä opetusalalla.

”Ja niin se alkoi. European Database, tuo Euroopalaisen Vapaaehtoistyön Tinder! Niin monta potentiaalista kumppania ja yhtä monta mahdollisuutta tulla torjutuksi tai jopa ignooratuksi.”

Ja niin se alkoi. European Database, tuo Euroopalaisen Vapaaehtoistyön Tinder! Niin monta potentiaalista kumppania ja yhtä monta mahdollisuutta tulla torjutuksi tai jopa ignooratuksi. Joululomalla lähetin viisitoista sähköpostia eri järjestöille ympäri Espanjaa. Kahdesta tuli kieltävä vastaus, loput eivät vastanneet ollenkaan. Noh, se siitä. Valmistuin yliopistosta ja tein sijaisuuksia kouluissa ja päiväkodeissa, kunnes eräänä syyskuisena päivänä (vain kahdeksan kuukautta sähköpostieni jälkeen) minuun otettiin yhteyttä Valenciasta aikuiskoulutuskeskuksesta nimeltä  CEEDCV – Centro Espesifico de Educacion a Distancia de la Comunidad Valenciana.  Keskuksesta neuvottiin lähettämään heille ansioluettelo sekä motivaatiokirje. Muutaman viikon kuluttua sain kuulla, että minut oli valittu vapaaehtoiseksi ja muuttaisin vuodeksi Espanjaan maaliskuussa 2017.

Projektissamme oli kolme vapaaehtoista: minä, kreikkalainen Elena ja tsekkiläinen Zuzana. Päivisin työskentelimme eurooppalaisten hankkeiden parissa, järjestimme työpajoja, edistimme keskuksemme näkyvyyttä sosiaalisen median kautta, rekrytoimme seuraavan vuoden vapaaehtoisia, avustimme opiskelijoitamme ilmoittautumisprosesissa ja pääsimme jopa puhumaan kökkö-espanjaamme Espanjalaisen kattojärjestömme promovideoon. Öisin kävimme konserteissa ja metsästimme torakoita keittiöistämme.

”Valencian historia on hyvin monimuotoinen ja se näkyy myös kaupungin katukuvassa.”

Yksi minulle tärkeimmistä tehtävistäni oli vetää englannin keskusteluryhmiä. Oppituntimme muistuttivat varmaankin kansalaisopiston englannin kielen kursseja. Samaan luokkahuoneeseen kokoontui kirjava joukko eri-ikäisiä opisjkelijoita. Jotkut opiskelivat englantia matkustaakseen ulkomaille tai tarvitsivat kielitaitoa työssään, toiset halusivat uuden harrastuksen eläkepäivinään. Tunneilla keskustelimme usein kirjallisuudesta, perheistä, historiasta ja jopa politiikasta. Itse opin paljon Espanjan historiasta, sodasta, Francon ajoista sekä opiskeljoideni avioeroista ja anopeista. Opiskelijani oppivat epäsäännöllisistä verbeistä, kulttuureista Suomessa, Sauli Niinistöstä ja karjalanpiirakoista.

”Itse opin paljon Espanjan historiasta, sodasta, Francon ajoista sekä opiskeljoideni avioeroista ja anopeista. Opiskelijani oppivat epäsäännöllisistä verbeistä, kulttuureista Suomessa, Sauli Niinistöstä ja karjalanpiirakoista.”

Yksi isoimmista tehtävistämme oli eurooppalainen Act in Time -hanke, jonka tarkoituksena on edistää pakolaisten ja maahanmuuttajien sopeutumista työelämään eurooppalaisissa kulttuureissa. Hankkeeseen osallistuu yhteensä yhdeksän Euroopan unionin maata, ja keskuksemme toimii yhtenä koordinaattorina. Voi niitä tuntien määriä, jotka käytimme byrokratiaan, kaikkien yhteistyötahojen kanssa keskustelemiseen ja oppaiden laatimiseen! Hankkeen alkuvaiheessa piti suunnitella kaikki askeleet hyvin tarkkaan: johdantokurssin suunnittelu ja valmistelu, työharjoittelupaikkojen etsintä, toivottu lopputulos ja tuhat skenaariota siitä, mikä voisi mennä pieleen. Maaliskuussa 2017 minulle annettiin tehtäväksi selvittää, miten ulkomaalaiset tutkinnot hyväksiluetaan Espanjassa ja kirjoittaa siitä raportti. Räpyttelin silmiäni tietokoneen edessä lukiessani jonkun oudonnimisen ministeriön tiedotteet valencian kielellä. Helmikuussa 2018 istuin salissa, joka oli täynnä ihmisiä ympäri maailmaa. Joukossa oli opettajia, insinöörejä, yrittäjiä, ammattiurheilijoita ja ihmisiä, jotka eivät osanneet latinalaisia aakkosia. Selitimme heille espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi ja englanniksi, että he pääsisivät nyt kurssille, joka auttaa heitä löytämään töitä ja jopa perustamaan omia yrityksiä heidän uuteen kotimaahansa, Espanjaan.

Toimistossa työskentely oli minulle uutta ja eniten espanjalaisessa työelämässä yllätti ihmistenvälisen suhteet. Aamulla töihin tullessani, lukuisissa sijais- ja kesätöissä tehokkaaksi oppineena, avasin tietokoneen ja ryhdyin saman tien töihin. Monet pätkätyöt sisukkaassa Suomessa olivat opettaneet, että töissä tehdään töitä eikä soiteta suuta. Jos kymmenen minuutin kahvitauko viivästyy, saa helposti osakseen paheksuvia katseita ja suputtelua löyhästä työmoraalista selkänsä takana. Kunpa voisin nyt sanoa, etten itse ollut samanlainen saapuessani Espanjaan! Aluksi ärsytti aivan suunnattomasti, että kollegat puhuivat ja puhuivat ja puhuivat työpäivän aikana. Tehtäisiköhän töitä, tässä kun ollaan? Pitäisikö hankkia korvatulpat, kun tuo tuossa ihan vieressä selittää kovaan ääneen viikonlopustaan? Myöhemmin sain kuulla, että käytöstäni oli tulkittu välinpitämättömyydeksi työkavereitani kohtaan.

”Chulilla-kylä on ensisijaisesti kiipeilijöiden mekka, mutta nuo maisemat houkuttelevat myös paikallisia, erityisesti viikonloppuina.”

Valencia opetti myös vapaa-ajalla. Opin pois siitä syyllisyyden tunteesta, kun istuu sisällä ja ulkona paistaa aurinko. Opin, että edistyneiden salsa- tai flamencokurssille voi mennä ilman, että osaa niitä ollenkaan.  Monta kertaa jouduin oppimaan (vapisevan) kantapään kautta, että cortado ei ole sama asia kuin suomalainen pannukahvi. Opin, että Espanjassa jo kolmella eurolla saa ostettua itselleen ison kasan hedelmiä ja vihanneksia. Opin, että jos haluat sanoa jotakin espanjalaisessa kaveriporukassa, kannattaa aloittaa lause paljon ennen kuin toinen on lopettanut puhumisen. Opin rennommaksi, jotenkin huolettomammaksi ja samalla yhä itsenäisemmäksi ja vastuullisemmaksi.

Nuo kaksi vapaaehtoisjaksoa, jotka olen kokenut Maailmanvaihdon kautta, Nepal (2012) ja Espanja (2017–18), ovat monta kertaa pistäneet minut katsomaan peiliin ja kohtaamaan, kuka olen pohjimmiltani. Olen löytänyt itsestäni valtavasti hyviä ja huonoja puolia, tehnyt päätöksiä, etsinyt tekosyitä sekä miettinyt missä, kenen vieressä ja takana haluan seistä tällä planeetalla. Kaikessa moninaisuudessaan vapaaehtoiskokemukseni toteutuivat pääosin itsekkäistä lähtökohdista, mutta uskon, että juuri nuo itsekkäät kokemukset tekevät minusta päivä päivältä, askel askeleelta yhä empaattisemman ihmisen.

Maria Kinnunen

Ylimmässä kuvassa: ”Työkavereideni kanssa. Vasemmalta: Miguel, Pablo, minä, Zuzi, Elena ja Jose.”

Maria osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

Ihanaa yhteishenkeä ja oppimista arjessa päiväkeskuksessa Pohjois-Italiassa

Olin vapaaehtoistyössä kuusi kuukautta vuosina 2003–2004 Pohjois-Italiassa Alto Adigen maakunnassa....

Iloa, lämpöä, luovuutta ja hyvinvointia perheille Tšekissä

Ahoj! Vietin viisi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Tsekissä, Kroměřížin kaupungissa...

Vapaaehtoisena Wieniläisessä päiväkodissa

Täällä kirjoittelee Sonja, 21-vuotias entinen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoinen ja nykyinen...

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Jos mikään ei muuttuisi, ei olisi perhosia

”Moiksu! Mä olen Linnea, 19-vuotias juuri lukiosta valmistunut naisenalku. Elokuussa toteutan pitkäaikaisen unelmani ja suuntaan puoleksi vuodeksi Costa Ricaan vapaaehtoistöihin. Costa Ricassa tulen työskentelemään kierrätysprojektissa Montes de Ocassa, pääkaupunki San Joséssa. Projektissa pääsen tekemään töitä esimerkiksi lasten ympäristökasvatuksen sekä köyhissä oloissa elävien lasten tukemisen parissa. Lupaan ettei kömmähdyksiltä vältytä, kun tämä neiti reissaa ensimmäistä kertaa aivan omillaan! Tervetuloa mukaan!”

>> Lue Linnean blogia

  • Tämä blogi on kaudelta 2018–2019. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
  • Linnea osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!
  • Kansainvälisen ICYE-verkoston hakukoneesta löydät ICYE-vapaaehtoistyöpaikat Costa Ricassa.

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Tukiperhe kulttuurioppaana

Olen Sirkku Nenonen-Mörsäri. Olen 51-vuotias ja päivätöissä Sunilan tehtaalla. Olen naimisissa ja perheeseeni kuuluvat jo aikuiset tyttäret 26-vuotias Laura, 24-vuotias Riikka ja kohta 18-vuotias poika Teemu sekä walesinspringerspanieli Tofu. Tytöt asuvat jo omillaan, mutta Teemu opiskelee vielä ja asuu kotona. Asumme pienessä kirkonkylässä Kouvolan Sippolassa. Matkaa täältä Kouvolan keskustaan on noin 27 km. Lähimpiin vähän isompiin taajamiin Inkeroisiin ja Myllykoskelle on molempiin noin 17 km. Julkiset kulkuyhteydet ovat huonot ja näin kesällä lähes olemattomat.

Noin kaksi vuotta sitten tuttuni kysyi minua tukihenkilöksi koulukodissa vapaaehtoisena olleelle meksikolaiselle Danielalle, koska asumme noin kilometrin päässä koulukodista täällä Sippolassa. Ensisijaisesti lupauduin antamaan hänelle kuljetusapua, sillä hänellä oli muutama muukin tukihenkilö, mutta tapasimme monet kerrat muutenkin.

”Suosittelen tukihenkilöksi ryhtymistä ihan kaikille. Itselleni se on antanut mahdollisuuden parantaa kielitaitoani ja tutustua uusiin, eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin.”

Muistoksi jäi antoisien keskustelujen lisäksi ilta maittavan meksikolaisen ruoan äärellä, jonka valmistimme yhdessä. Illan erikoisuutena saimme maistaa paahdettuja ”hevosmuurahaisia”, nucuja. Jos suomalainen perusruoka on perunaa ja lihaa, niin meksikolaiseen ruokaan laitettiin paljon avokadoa, vahvoja mausteita, tomaattia ja chiliä. Siitä vuodesta jäi meille hyvät muistot ja olemme pitäneet sittemmin. Toiveena on, että tapaamme uudelleen.

Uusia näkökulmia kotikontuihin

Tänä vuonna olen tukihenkilönä samassa koulukodissa vapaaehtoisina oleville serbialaiselle Andrealle ja turkkilaiselle Cerenille. Olen ystävänä ja apuna aina, kun sitä tavalla tai toisella tarvitaan. Pidän heistä paljon ja he ovat hyvin itsenäisiä ja tuntuvat pärjäävän hyvin. Olemme käyneet yhdessä tutustumassa lähialueen paikkoihin, joissa olen itsekin halunnut käydä. Kävimme katsomassa Anjalassa Känkkärän luontopolun tarjoamia maisemia, Kymijokea ja sen kosken, Ankkapurhan, kuohuja.

 Cerenin kanssa tutustumassa Elimäellä olevaan Mustilan Arboretumiin.

Lisäksi olen kertonut muutamista aktiviteeteista, joita pienellä kylällämme on tarjolla. Torstaisin käymme pienellä porukalla pyöräilemässä noin 20 km lenkkejä lähialueen teillä. Pyysin myös Andrean mukaan tutustumaan paikallisiin ihmisiin sekä maaseudun lehmän ja lannan tuoksuun.

Tiistai-iltaisin käymme Cerenin kanssa Yin-joogaamassa, näin kesällä se on Taidekeskus Antareksen piha-alueella. Aiemmin keväällä kylällämme järjestettiin koirien Match-show. Lasten ja aikuisten lelukoiranäyttely aiheutti suurta ihmetystä, mutta tätä tapahtuu täällä Suomessa.

”Siitä vuodesta jäi meille hyvät muistot ja olemme pitäneet yhteyttä sittemmin. Toiveena on, että tapaamme uudelleen.”

Suosittelen tukihenkilöksi ryhtymistä ihan kaikille. Itselleni se on antanut mahdollisuuden parantaa kielitaitoani ja tutustua uusiin, eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin. Koen tämän todella antoisaksi. Olen saanut hyviä ystäviä ja toivon, että olen antanut näille nuorille ihmisille positiivisen kuvan Suomesta.

 

Sirkku Nenonen-Mörsäri

Kuvassa ylinnä: Pyöräretkellä yhdessä Andrean kanssa.

Maailmanvaihdon tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Olisitko kiinnostunut ryhtymään tukihenkilöksi tai -perheeksi? Lue lisää.

Lue myös

Tukiperhetoiminta ottaa vähän, mutta antaa paljon

Tukiperheenä aloittaminen on jännittävää puuhaa, sillä harvoin tulee avattua kotiovea...

Tukiperhe tukee auringonpaisteessa ja tuulisilla säillä

Olemme Siuntiossa asuva pariskunta. Perheeseemme kuuluu lisäksemme kuusikiloinen kollikissa, joka...

Tukihenkilönä kielitaitoa väkisinkin

Hei Tuuli-Titania Valtanen! Mikä sai sinut ryhtymään tukihenkilöksi ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle?...

MeriMiia – vapaaehtoistyössä Ghanassa

”Hei 🙂 Mä olen Meri, 26 ja lähtöisin Oulusta. Tää tyyppi rakastaa kohdata ihmisiä ja on intohimoinen reppureissaaja ja maailman tutkija sekä fiilistelijä. Mä päätin lähteä toteuttamaan suuren unelmani vapaaehtoistyön parissa ja kuvaan sekä kirjoitan tarinani, joten jääppä ihmeessä seuraamaan, tuntemaan, kuulemaan sekä oppimaan tästä matkasta, jossa mennään lähelle ihmisyyttä, suurella ja avoimella sydämellä.”

>>Tutustu Merin videoblogiin

  • Blogit ovat kaudelta 2018–19. Tutustu toisten vapaaehtoisten blogeihin täällä.
  • Meri osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan! 
  • Kansainvälisen ICYE-verkoston sivustolta löydät listan ICYE-vapaaehtoistyöpaikoista Ghanassa.

Lue myös

Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä

  Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...

Ohjaajaksi tulovalmennusleirille 20.–26.8.2026

Etsitkö vapaaehtoistoimintaa tähän kesään? Oletko innostunut ryhmätoiminnan ohjaamisesta? Tule mukaan...

Keittiötiimiin tulovalmennusleirille 20.–26.8.2026

Etsitkö vapaaehtoistoimintaa tähän kesään? Oletko innostunut leirielämästä sekä kokkaamisesta? Tule...

Tehtäviä second hand -kaupassa, kiertotaloutta, tukea lapsille… elokuussa vapaaehtoistyöhön Islantiin! (DL 20.6.)

Oletko 18–30-vuotias ja etsit uusia merkityksellisiä kansainvälisiä kokemuksia ensi syksyyn?...

Laura’s suitcase – blogi Ghanasta

Oon Laura, uunituore ylioppilas Tampereelta ja syksyllä 2018 mua kutsuu Afrikka. Oon diagnosoinut itselleni ikuisen elämän nälän ja matkakuumeen ja näitä tauteja lähden lääkitsemään puoleksi vuodeksi Ghanaan Ronald Alexin kansainväliseen kouluun. Blogissa pääset ’mukaan mun matkalaukkuun’ ja seurailemaan mun matkan etenemistä ihan vaihto-ohjelmaan hyväksymisestä aina kotiinpaluun jälkeisiin tunnelmiin.”

>> Lue Lauran blogia Lauran kokemukset Ghanasta löytyvät blogin arkistosta vuosilta 2017–2019.

  • Blogi on kaudelta 2018–19.
  • Laura osallistui International Cultural Youth Exchange -ohjelmaan (ICYE), jossa kansainvälistä vapaaehtoistyötä tehdään 6 tai 12 kuukautta. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!

Lue myös

Merkityksellisiä kohtaamisia ja ystävyyksiä elämään – vapaaehtoisena Japanissa

Olen Juhani ja matkani Maailmanvaihdossa alkoi yli kymmenen vuotta sitten....

Touhukkaita päiviä ja arkista iloa lasten parissa – oppimisen aikaa Uudessa-Seelannissa

Lukiossa opiskellessani päätin, että vietän välivuoden ennen jatko-opintoihin hakeutumista. Halusin...

Luentosaleista tekoihin – vapaaehtoiseksi opintojen aikana naisten oikeuksien pariin Boliviaan

Vietin vuoden Boliviassa Sucren kaupungissa koronapandemian aikaan 2021–2022. Minua ei...

Ari Vainikka: 25 vuoden retki

Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa.

Hyvät ystävät, hyvät maailmanvaihtolaiset,

haluaisin kiitää Maailmanvaihdon toimijoita hyvästä yhteistyöstä ja tarvittavasta tuesta 25 vuoden retkellämme. On monta tapaa saada iso perhe.

Perheeseemme kuulu vaimoni Tuulan lisäksi kaksi poikaa, Petri ja Henri, sekä Henrin kolme lasta Helmi, Veera ja Axel sekä tietysti Henrin koira Capu.

Vuosi 1993 oli jännittävä perheellemme: kesällä tuli ensimmäinen vaihto-oppilaamme Boliviasta, Gabriel (Kaapo) 17 vuotta. Hauskana muistona on jäänyt mieleen mun muassa, kun Lappiin lähdön yhteydessä laskettelusuksia soviteltiin keittiössämme. Kaapo kävi kahdenkymmenen vuoden jälkeen Suomessa, jolloin meistä tuntui ettei hän olisi poissa ollutkaan.

Seuraavaksi tuli vuonna 1995 Sveitsistä Susanne, vain 15 vuoden ikäisenä. Hänestä tuli tyttäremme. Tapaamme häntä lähes vuosittain ja parhaimillaan parikin kertaa vuodessa. Kun kikattava ujo nuori tyttö saapui taloon, poikamme saivat siskon. Susanne oli temperamenttinen – kerrankin, kun sveitsiläinen kaveri soitti hänelle ja sai hänet suuttumaan, Susanne puki päälle ja lähti ulos lumisateeseen ja kolasi koko pihamme puhtaaksi.

Viime vuoden lokakuussa olimme Susannen ja Gregorin häissä ja nyt elokuussa olimme heidän yhteisen kotinsa tupareissa. Puhumme edelleen Susannen kanssa suomea, ja Susanne vierailee usein Suomessa, keväällä 2018 viimeksi. Susannen vanhemmat ja muutkin sukulaiset ovat käyneet useamman kerran vierailulla, ja Susannen isoisä on ollut juustotehtailijana Lapinjärvellä.

Japanista luoksemme saapuivat Yuki ja Sumiko. Hekin ovat vierailleet Suomessa. Pei-Jen Taiwanista oli hyvin miellyttävä ja kohtelias ja heti kuin perheenjäsen. Pei-jenin vanhemmat vierailivat meillä jouluna, jolloin pöytämme ympärillä oli jouluaattona 15 henkilöä ja söimme kaksi kinkkua. Muutkin Pei-jenin sukulaiset vierailivat vuoden aikana, muun muassa täti, jonka kanssa kävimme risteilyllä. Heidän lisäkseen luonamme ovat asuneet Simo (Shivdeep) Intiasta, Ana-Gabriela Boliviasta, Hui Mei Taiwanista ja Constantina Cyprokselta.

Pari kokemuksen tuomaa neuvoa niille, jotka aikovat hommassa pysyä mukana: Kukaan ei pysty näyttelemään koko vuotta, ja kaikki – pienimmätkin – ongelmat otettava heti puheisiin, muuten niistä voi kasvaa isoja. Anna ihmisen olla omanlaisensa – kuitenkin toisia kunnioittaen.

Näin lopuksi toivon Maailmanvaihdon toiminnalle jatkuvuutta ja uusia ideoita.

Arin puheen esitti juhlassa hänen poikansa Petri Vainikka, joka kuvassa oikealla maailmanvaihtolaisten Virpin ja Gabrielan seurassa.

Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!

Lue myös

Tim Dieltiens: EVS as a lifeline

The speech of EVS volunteer Tim Dielties at the 60th...

Kohtaamisia maailmalla -valokuvanäyttely

Tilaa valokuvanäyttely Kohtaamisia maailmalla toisen asteen oppilaitokseen! ”Vuoden aikana kävi...

Tupuna Mäntysaari: Kiitos 1990-luvun aktiivisille vapaaehtoisille!

Tupuna Mäntysaaren juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä: Arvoisa juhlaväki,...

Tietosuojaseloste: ICYE-vapaaehtoistyöohjelman osallistujien asiakirjat

Tietosuojaseloste
Peruste: Henkilötietolaki 523/1999  *)
EU:n tietosuoja-asetus
Pvm: 15.5.2018

1. Rekisterin pitäjä

Nimi: Maailmanvaihto ry
Y-tunnus: 0281262-7
Osoite: Oikokatu3, 00170 Helsinki
Muut yhteystiedot:
Puhelinnumero: 09 774 1101
Sähköpostiosoite: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi

2. Yhteyshenkilö rekisteriä koskevissa asioissa

Nimi: Pääsihteeri Anni Koskela
Osoite: Maailmanvaihto ry:n osoite (yllä)
Puhelinnumero: 050 452 5660 tai 09 774 1101
Sähköpostiosoite: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi

3. Rekisterin nimi

ICYE-vapaaehtoistyöohjelman osallistujien asiakirjat

4. Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus

  • ICYE-vapaaehtoisten valintaprosessin hoitaminen.
  • ICYE-vapaaehtoisten vapaaehtoistyöpaikkasijoitusten ja majoitusjärjestelyjen hoitaminen.
  • ICYE-vapaaehtoisten tietojen ilmoittaminen vakuutusyhtiölle.
  • ICYE-vapaaehtoisten viisumiasioiden hoitaminen.
  • Rikosrekisteriote pyydetään, jotta voidaan varmistaa vapaaehtoistyön kohderyhmien kannalta turvallinen vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistyötä tehdään pääasiassa lasten parissa.
  • Stipendihakemus pyydetään, jotta saadaan tarvittavat tiedot hakijan taloudellisesta tilanteesta stipendin myöntämistä varten.
  • Maailmavaihto koostaa listan vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuvien hätätilanteita varten ilmoittamista kontaktihenkilöistä, jotta Maailmanvaihdon päivystysvuorossa oleva työntekijä voi tarvittaessa olla yhteydessä kontaktihenkilöön.

5. Rekisterin tietosisältö

  • Suomenkielinen ja englanninkielinen hakulomake sekä motivaatiokirje, jotka sisältävät seuraavat henkilötiedot: rekisteröidyn hakijan nimi, yhteystiedot, yhteyshenkilön yhteystiedot ja hakulomakkeen mukaiset taustatiedot sekä hakuprofiilitiedot hakijan itsensä kirjoittamana.
  • Vanhempien vapaamuotoinen kuvaus rekisteröidyn hakijan soveltuvuudesta vapaaehtoistyöohjelmaan. Tämä dokumentti vaaditaan vain kotona asuvien hakijoiden vanhemmilta.
  • Hakijan terveystietolomake (”Certificate of Health” –lomake)
  • Haastattelijoiden laatima haastatteluraportti (”Report on the Candidate”-lomake), johon haastattelijat kirjaavat kommenttinsa hakijan soveltuvuudesta ohjelmaan.
  • Rikosrekisteriote
  • Passikopio
  • Maailmanvaihdon stipendejä hakevien hakijoiden osalta stipendihakemuskaavakkeet ja niiden liitteinä mm. palkkatositteet.
  • Muut kohdemaan ICYE-järjestön tai kohdemaan viranomaisten vaatimat asiakirjat, kuten ansioluettelo, koulutodistus, sopimus osallistumisesta, virkatodistus, ajokortti
  • Lista vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuvien hätätilanteita varten ilmoittamien kontaktihenkilöiden yhteistiedoista
  • Lomake vapaaehtoistyöntekijän kiinnostuksesta viestintäyhteistyöhön Maailmanvaihdon kanssa.

6. Säännönmukaiset tietolähteet

  • Tiedot saadaan pääasiassa rekisteröidyltä itseltään.
  • Hakija toimittaa itse viranomaisten myöntämät dokumentit.
  • Hakijan vanhemmat kirjoittavat kuvauksen kotona asuvasta hakijasta. Haastattelijat kirjoittavat haastatteluraportin.

7. Tietojen käsittely Maailmanvaihdossa

  • Asiakirjojen käyttöoikeudet on rajattu Maailmanvaihdon sisällä.
  • Maailmanvaihdossa pääsihteeri ja hänen sijaisensa (järjestösihteeri, tiedottaja, harjoittelija tai siviilipalvelusmies) käsittelevät hakemuksia ja muita rekisteröidyn henkilötietoja sisältäviä asiakirjoja.
  • Tiedottaja käsittelee hakijoiden yhteystietoja ja rekisteröidyn Maailmavaihdon viestinnän käyttöön luovuttamia tietoja.
  • Maailmanvaihdon valintahaastattelijat käsittelevät suomenkielistä hakulomaketta, motivaatiokirjettä sekä vanhempien kuvausta hakijasta.

8. Tietojen säännönmukaiset luovutukset

  • Englanninkielinen hakulomake, terveystietolomake ja haastatteluraporttiraportti luovutetaan rekisteröidyn kohdemaan ICYE-järjestön edustajalle. Kohdemaan ICYE-järjestö luovuttaa hakulomakkeen ja terveystietolomakkeen edelleen rekisteröidyn hakijan potentiaaliselle vapaaehtoistyöpaikalle ja isäntäperheelle sekä tarvittaessa kohdemaan viranomaisille.
  • Rikosrekisteriote ja passikopio luovutetaan kohdemaan ICYE-järjestölle, mikäli niitä tarvitaan viranomaisasioiden hoitamiseen tai sijoituspaikkajärjestelyihin.
  • Englanninkielinen hakulomake ja terveystietolomake toimitetaan lisäksi ICYEn kansainväliselle toimistolle. Terveystietolomake toimitetaan kansainvälisen ICYEn toimiston toimesta vakuutusyhtiöön.
  • Stipendihakemukset liitteineen luovutetaan Maailmanvaihdon hallituksen puheenjohtajalle ja mahdollisesti myös varapuheenjohtajille. Yhteenveto stipendihakemuksista luovutetaan Maailmanvaihdon hallitukselle.

9. Tietojen siirto EUn tai ETAn ulkopuolelle

Henkilötietoja luovutetaan kunkin osallistujan kohdemaan ICYE-järjestölle. Nämä järjestöt sijaitsevat EU:n ulkopuolella.

10. Rekisterin suojauksen periaatteet ja säilytysajat

Manuaalinen aineisto

  • Ohjelmaan osallistuneiden/ osallistuvien hakulomakkeiden paperikopiot säilytetään Maailmavaihto ry:n toimistossa osoitteessa Oikokatu 3, 00170 Helsinki, kansainvälisen ICYEn toimistolla osoitteessa Grosse Hamburgerstrasse 30, 10115 Berlin Germany ja kunkin osallistujan kohdemaan ICYE-järjestön toimistossa.
  • Lista vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuvien hätätilanteita varten ilmoittamien kontaktihenkilöiden yhteistiedoista säilytetään Maailmanvaihdon päivystyskansiossa, joka on päivystysvuorossa olevan työntekijän hallussa.
  • Maailmanvaihdon hallussa olevat asiakirjat säilytetään lukitussa kaapissa tai pääsihteerin huoneessa, joka on lukittu, kun pääsihteeri tai hänen sijaisensa ei ole paikalla.
  • Säilytysajat
    • Hakulomakkeiden säilytysaikaa ei ole rajattu.
    • Terveystietolomake säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Rikosrekisteriote ja passikopio säilytetään vapaaehtoistyökauden päättymiseen asti.
    • Haastatteluraportti säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Vanhempien kuvaus hakijasta säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Stipendihakemukset säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen. Stipendihakemuksista tehdyn yhteenvedon säilytysaikaa ei ole rajattu.
    • Lomake vapaaehtoistyöntekijän kiinnostuksesta viestintäyhteistyöhön Maailmanvaihdon kanssa säilytetään ilman rajattua aikaa.
    • Muut rekisteröityä hakijaa koskevat asiakirjat säilytetään korkeintaan kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Lista vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuvien hätätilanteita varten ilmoittamista kontaktihenkilöistä säilytetään vapaaehtoistyökauden loppuun asti.

ATKlla käsiteltävät tiedot

  • Sähköiset asiakirjat säilytetään pääsihteerin tietokoneen kovalevyllä.
  • Säilytysajat
    • Hakulomakkeiden säilytysaikaa ei ole rajattu.
    • Terveystietolomake säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Rikosrekisteriote ja passikopio säilytetään vapaaehtoistyökauden päättymiseen asti.
    • Haastatteluraportti säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Vanhempien kuvaus hakijasta säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Stipendihakemukset säilytetään kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen. Stipendihakemuksista tehdyn yhteenvedon säilytysaikaa ei ole rajattu.
    • Muita rekisteröityä hakijaa koskevia asiakirjoja säilytetään korkeintaan kaksi vuotta vapaaehtoistyökauden päättymisen jälkeen.
    • Lista vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuvien hätätilanteita varten ilmoittamien kontaktihenkilöiden yhteistiedoista säilytetään vapaaehtoistyökauden loppuun asti.
    • Yhteistyökumppaneille sähköisesti lähetettyjä asiakirjoja säilytetään pääsihteerin sähköpostikansioissa rekisteröidyn vapaaehtoistyöohjelmaan osallistumisen ajan.

11. Tarkastusoikeus

Rekisteröidyillä ICYE-hakijoilla ja valituilla vapaaehtoisilla on oikeus tarkastaa henkilörekisteriin tallennetut tietonsa. Pyyntö tulee tehdä Maailmanvaihdon pääsihteerille henkilökohtaisesti tai toimiston osoitteella. Henkilötietolaki §24, EU:n tietosuoja-asetus.

12. Oikeus vaatia tiedon korjaamista

Jokaisella on oikeus vaatia henkilörekisterissä olevan virheellisen tiedon korjaamista. Pyyntö virheellisen tiedon korjaamiseksi tulee tehdä Maailmanvaihdon pääsihteerille.

13. Muut henkilötietojen käsittelyyn liittyvät oikeudet

Lue myös

Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa syksyllä

  Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi tai suomeksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...

Ohjaajaksi tulovalmennusleirille 20.–26.8.2026

Etsitkö vapaaehtoistoimintaa tähän kesään? Oletko innostunut ryhmätoiminnan ohjaamisesta? Tule mukaan...

Keittiötiimiin tulovalmennusleirille 20.–26.8.2026

Etsitkö vapaaehtoistoimintaa tähän kesään? Oletko innostunut leirielämästä sekä kokkaamisesta? Tule...

Tehtäviä second hand -kaupassa, kiertotaloutta, tukea lapsille… elokuussa vapaaehtoistyöhön Islantiin! (DL 20.6.)

Oletko 18–30-vuotias ja etsit uusia merkityksellisiä kansainvälisiä kokemuksia ensi syksyyn?...