Tekijä: minna

The speech of EVS volunteer Tim Dielties at the 60th anniversary year celebration of Maailmanvaihto.

I came here in 2000. Back then, I was a child of the 1970’s from Belgium. As an 18-year-old from high school, you were supposed to choose the university or degree and stick with it for the rest of your life. That was the mentality in 2000 in Belgium, sort of. I think it was a bit different already here in Finland but maybe Belgium was a bit more old-fashioned: you choose a degree and you go from high school to the university without a välivuosi [gap year], without taking a bit of time off.

So, here I was an 18-year-old, a bit stuck I suppose, because there are a lot of questions for a teenager, choosing something that you are going to do for the next fifty years. I did what I was supposed to do: I went to study car mechanics for three years and with that degree, I worked for half a year and realized it was not for me. Then I heard about ICYE and in more particular about EVS, European Voluntary Service.

”I made them clear that for me it is Finland. I did not give them other choices – or I think I gave them Sweden, because if I would go to Sweden, I could take a boat to Finland.”

I think we were supposed to give three options for countries you wanted to go to, but I was bit of a stickler: I had visited Finland two times before and I wanted to come back, but not as a tourist. So, I made them clear that for me it is Finland. I did not give them other choices – or I think I gave them Sweden, because if I would go to Sweden, I could take a boat to Finland. But anyway, it was Finland or nothing for me. I got what I wanted because nobody wanted to go North, everybody wanted to go South.

I ended up doing a totally different thing from car mechanics: I ended up in the social field working in the kindergarten as an assistant. I had wanted to live in a small village far away from the city – I ended up in Sipoo. It is not too far away from the city in the standards of Finland – 30 kilometers away, which is in Belgium standards a lot.

I ended up in a very nice host family. I think I was a bit of a naïve youngster, maybe I should have appreciated them more. I really enjoyed the nursery I was at.

One anecdote that I have is related to the Christmas: For decades, in my family we started on 24 December at six with a dinner and kept on eating and eating until it was midnight and party time. So, here I am in Finland with my first host family and we start the dinner on the 24^th of December. At nine or ten o’clock I feel there is time for a little siesta because there will be another two or three hours to go, so I go upstairs for a little nap. After fifteen minutes I come back downstairs and all the lights are off, everybody has gone to sleep.

”You know how it goes. That this EVS and ICYE in general are a bit like Willy Wonka’s golden ticket.”

Eventually I went to another host family and finally to Jussi [who was present at Maailmanvaihto’s 60th anniversary year celebration] who sort of made me to have this speech – so I think we are even now. You were my favorite host family.

Then I decided to stay. I had been here on holiday before and now I wanted to make a bit more contribution. I went to study in the social field and I, very easily actually, found a job in the same field as I was qualified to work a kindergarten teacher. After more than ten years in English, I have now enjoyed for two or three years Helsinki city in Finnish. And I am still here.

I feel a bit like I am preaching for the converted. You know how it goes. That this EVS and ICYE in general are a bit like Willy Wonka’s golden ticket. For me who was stuck in this car mechanic business, it was an easy way out. When I was looking for new directions for the future, I found this great opportunity.

So, I want to thank everybody involved in EVS and ICYE, it has been a lifeline. Thank you.

In Maailmanvaihto’s 60th year anniversary celebration Tim (on the right) met with Jussi, his host family member in 2000.

Maailmanvaihdon 60-vuotista taivalta julistettiin lauantaina 25.8.2018 Helsingin edustalla  idyllisessä Mustasaaressa, jonne kokoontui 115 maailmanvaihtolaista.

Juhlan alkajaisiksi nautittiin sirkustaiteilija Vesa Purokuron esityksestä sekä kohotettiin alkumalja ja kuultiin juhlapuheita. Lue pääsihteeri Anni Koskelan puhe sekä Tupana Mäntysaaren tervehdys.

Tämän jälkeen saatiin nauttia maittavasta päivällisestä ja kahveista, joiden lomassa oli mahdollista käydä tutustumassa Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlavuoden valokuvanäyttelyyn ”Kohtaamisia maailmalla”.

Illan mittaan muistojaan jakoivat puhein myös isäntäperheen isä Ari Vainikan puolesta Petri Vainikka, Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun Suomessa osallistunut Tim Dieltiens sekä Aire Honkola  Lehtimäen opistosta, joka on toiminut jo lukuisia vuosia vapaaehtoistyöpaikkana. Tutustu puheisiin:

• Ari Vainikka: 25 vuoden retki
• Tim Dielties: EVS as a lifeline
• Aire Honkola: Elämyksiä, jotka menevät sydämeen (kuuntele myös Lehtimäen opiston väen onnittelukappale)

Ilta päättyi tanssiin Los Fabulosos -yhtyeen sävelten tahdissa, ja lauttamatka kotiin taittui mitä upeimmassa auringonlaskussa.

#60vuottakohtaamisia, #60yearsoffellowship! Tästä on ilo jatkaa työtä kulttuurien välisen ymmärryksen edistämiseksi. Lämmin kiitos kaikille juhlaan osallistuneille!

>> Katso kuvat juhlasta

Tilaa valokuvanäyttely Kohtaamisia maailmalla toisen asteen oppilaitokseen!

”Vuoden aikana kävi jokaiselle lopullisesti selväksi, että ei ole ’meitä’ ja ’heitä’, vaan olemme kaikki samaa perhettä, jonka koti on maapallo.” – Anna Halme, vaihto-oppilaana Sveitsissä 1987

Maailmanvaihto ry:n toteuttama näyttely Kohtaamisia maailmalla esittelee nuorten kansainvälisiä kohtaamisia 1960-luvulta tähän päivään. Näyttelyn tavoitteena on kannustaa katsojia pohtimaan kulttuurien välisen vuorovaikutuksen merkitystä sekä herättää kiinnostusta kohdata.

Eri kulttuurit ovat globalisoituneessa maailmassa niin tiiviissä kosketuksessa toisiinsa, ettei niitä kohdatakseen tarvitse edes poistua kotisohvalta. Usein jokapäiväinen kulttuurien välinen vuorovaikutus jää silti pintapuoliseksi ja merkityksettömäksi. Syvällinen kohtaaminen vaatii kuuntelemista ja halua ymmärtää.

Onnistuneeseen kohtaamiseen sisältyy oppimiskokemus: se opettaa jotain toisesta ihmisestä, kulttuurista, itsestä. Se haastaa pohtimaan omia arvoja ja näkökulmia. Voiko oman maailman avartuminen edistää meidän kaikkien rauhanomaista yhteiseloa? Miten kohtaamisesta voidaan muodostaa antoisa ja avartava kullekin osapuolelle?

Näyttely koostuu kuvapareista ja niitä täydentävistä teksteistä. Parit muodostuvat nuorisovaihtojärjestö Maailmanvaihdon vaihto-oppilaiden tai vapaaehtoistyöntekijöiden arkisto-otoksista ja heistä tänä vuonna otetuista valokuvista. Teksteissä osallistujat pohtivat, miten kohtaamiset ulkomailla ovat avartaneet heidän maailmankuvaansa ja millaisia muita vaikutuksia kohtaamisilla on ollut. Kuvat ja tekstit konkretisoivat kohtaamisten merkitystä niin yksilön näkökulmasta kuin laajemmallakin tasolla.

Valokuvanäyttely järjestetään osana Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlavuotta.

Tilaa valokuvanäyttely oppilaitokseesi

Lukuvuonna 2018–19 valokuvanäyttely on tilattavissa toisen asteen oppilaitoksiin eri puolille Suomea. Tiedustele saatavuudesta osoitteesta tiedottaja@maailmanvaihto.fi.

• Näyttely on maksuton, ja Maailmanvaihto voi tarvittaessa kustantaa näyttelyn postituskulut.
• Näyttely sisältää kahdeksan kevyelle levylle tulostettua kuvaparia kooltaan 37 x 55 cm ja 21 x 30 cm. Kuhunkin kuvapariin liittyy A4-kokoinen kuvateksti suomeksi ja englanniksi.
• Lähtökohtaisesti oppilaitokset ripustavat näyttelyn  itse. Voit kuitenkin tiedustella Maailmanvaihdolta mahdollisuudesta tulla tekemään ripustus.
• Lähtökohtaisesti näyttely on tilattavissa kahdeksi viikoksi, mutta myös pidemmät jaksot saattavat olla mahdollisia.

Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlaa juhlittiin 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä. Tässä muutamia tunnelmia juhlasta.

Pääsihteeri Anni Koskelan juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Ihana nähdä teitä kaikkia. Mieltä lämmittää, että vuosien ja vuosikymmenten jälkeen tahdotte tulla juhlistamaan Suomen ICYEn merkkivuotta. Lämpimästi tervetuloa.

Ajattelin kertoa teille lyhyesti mitä Suomen ICYElle kuuluu nyt. Meille kuuluu pääasiassa hyvää. Sanon niin, koska olemme saaneet todistaa vaikuttavia kasvutarinoita. Itselleni työni antoisimpia hetkiä ovat palanneiden leirit. Palanneiden kommentit ovat vakuuttaneet, että teemme arvojemme mukaista työtä. Useimmat kertovat rohkeuden, itseluottamuksen ja avoimuuden kasvaneen sekä oppineensa ymmärtämään paremmin erilaisia näkemyksiä. Miia Nuikka, joka on täällä kanssamme tänään, kertoi ennen juhlia, että ICYE-vuosi oli hänelle monessa mielessä elämän käännekohta. Tahdotko Miia lyhyesti kertoa lyhyesti Hondurasin vuoden merkityksestä? (Miia kertoi ICYE-vuoden vaikuttaneen siihen, että hänestä tuli maailmanparantaja.) Aavistelen, että Miia ei ole täällä tänään ainoa, jolle vaihtokoskemus ulkomailla on ollut erityisen merkittävä.

Uskomme, että kuulemme näitä kasvutarinoita, koska olemme keskittyneet nimenomaan pitkäkestoisten vaihto-ohjelmien järjestämiseen. Tim kertoo myöhemmin, mitä vapaaehtoistyökokemus ulkomailla on hänelle antanut.

”Itselleni työni antoisimpia hetkiä ovat palanneiden leirit. Palanneiden kommentit ovat vakuuttaneet, että teemme arvojemme mukaista työtä. Useimmat kertovat rohkeuden, itseluottamuksen ja avoimuuden kasvaneen sekä oppineensa ymmärtämään paremmin erilaisia näkemyksiä.”

Ulkomaille lähtevien määrissä on viime vuosina ollut vaihtelua. Viisi vuotta sitten lähetimme vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähes viisikymmentä osallistujaa, kun puolestaan viime syksynä maailmalle lähti alle kaksikymmentä nuorta. Nyt lähtijöiden määrä on jälleen kipuamassa ylöspäin.

Nyt kauttamme lähdetään Eurooppaa etäämmälle.  EU:n tukemaan vapaaehtoistyöhön lähtee vain 3–5 osallistujaa vuodessa. Kohdemaiden suosion vaihtelussa on ollut yllättäviäkin piirteitä. Etelä-Korea on nyt yllättäen yksi suosituimmista kohdemaistamme, kun vuosikausiin kukaan ei ollut kiinnostunut lähtemään sinne. Kohdemaiden kestosuosikki on Costa Rica.

Ulkomaalaisten osallistujien ohjelmassa vapaaehtoisten kansallisuuksien kirjo on moninaistunut EU:n tukeman vapaaehtoistyön myötä. Otamme vastaan eniten vapaaehtoisia Euroopasta – Länsi-Euroopan maiden lisäksi laajasti myös Itä- ja Etelä-Euroopasta, kuten Armeniasta ja Turkista. Euroopan ulkopuolelta tällä hetkellä maassa on eniten aasialaisia vapaaehtoisia. Taiwan on vahvimmin edustettuna kolmella vapaaehtoisella.

Vapaaehtoiset työskentelevät edelleen pääasiassa vammaisten ja lasten parissa sekä kansanopistoissa. Monet vapaaehtoistyöpaikat ovat tehneet kanssamme yhteistyötä jo vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan. Aire kertoo myöhemmin hyvin pitkäaikaisesta yhteistyöstä Lehtimäen opiston kanssa.

Isoimmat haasteet ovat pysyneet samoina. Kuulostaako tutulta: ”Maailmanvaihto etsii vielä isäntäperhettä…” Vaikka isäntäperheitä on toisinaan vaikea löytää, ovat isäntäperhekokemukset niin antoisia ja mukavia tai vähintäänkin opettavaisia, että tahdomme edelleen sijoittaa vapaaehtoisia perheisiin. Petri kertoo myöhemmin Vainikan perheen moninaisista kokemuksista isäntäperheenä.

”Se, että 60-vuotiaalla Suomen ICYEllä menee hyvin, on ennen kaikkea nyt ja aiemmin toiminnassa mukana olleiden aktiivien, isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen ansiota. Kiitos lämmin kaikille teille.”

Yksi asia, josta olemme tällä hetkellä kiitollisia, on työntekijöiden pysyvyys. Mari Takalo on ollut järjestösihteerinä jo kahdeksan vuoden ajan. Vuonna 2011 teimme ison päätöksen ja päätimme palkata tiedottajan. Tuolloin tiedottajana aloittanut Minna Räisänen on edelleen samassa tehtävässä. Minnallakin työhistoriaa Maailmanvaihdossa on jo seitsemän vuotta. Työntekijöiden pysyvyys on antanut hyvät eväät kehittää järjestön toimintaa.

Se, että 60-vuotiaalla Suomen ICYEllä menee hyvin, on ennen kaikkea nyt ja aiemmin toiminnassa mukana olleiden aktiivien, isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen ansiota. Kiitos lämmin kaikille teille. Tahdon erityisesti kiittää entisiä ja nykyisiä hallituksen jäseniä. Teillä on ollut suuri merkitys siinä, mitä järjestömme on saavuttanut. Kiitos panoksestanne ja innostavuudestanne. Tahdon samalla esitellä nykyisen puheenjohtamamme Roosa Kontiokarin ja varapuheenjohtajamme Anna Lemströmin sekä paikalla olevat hallituksen jäsenet.

Olen luottavainen, että nykyisten ja tulevien vapaaehtoisten aktiivien innostuneisuuden ja osaamisen ansiosta voimme tulevaisuudessakin mahdollistaa antoisia kulttuurien välisiä oppimiskokemuksia. Työllemme on tarvetta.

Kuvassa: Anni Koskela (oik.) ja Maailmanvaihdon hallituksen 60-vuotisjuhlavastaava Anna Lemström.